Pääsiäisenäkin pääsi rasteille

Tänään aamulla suuntasin taas kolmen suklaamunan voimin suunnistamaan 6 km korttelirastilenksukan supersuunnistajan valvovan silmän alla. Olikohan Jessen ylösnousemuksella osuutta asiaan, kun ilmassa oli huomattavasti vähemmän perkelettä kuin viime viikolla. Oikeastaan ainoa ärsyttävä asia koko keikalla oli, kun rastimerkinnät olivat niin huonoja: pieniä lappusia ja punaisia nauhoja. Vaikka minä olenkin huomattavan tarkkaavainen ja nokkela tyttönen, niin välillä kyllä kesti bongata joku rasti tai juoksin tyytyväisenä viisi metriä rastista ohi ennen kuin supersuunnistaja vähän vihjaisi, että nyt saattoi tulla pummi.

Meitsi rastilla. Kyllä, tuo on rasti. Ja taustalla vantaalainen lähiö

Minä pohdiskelin matkalla, että onkohan vantaalainen seura ihan prolejengiä, kun niillä ei ole varaa kunnon rasteihin, vai onko Länsimäessä liian iso riski, että sosiaalitapaukset käyvät pöllimässä rastit kodin sisustuselementeiksi. Espoossahan moista ongelmaa ei ollut, vaan siellä käytettiin ihan oikeita pikkurasteja.

Vantaalaiset reittisuunnittelijat olivat kuitenkin järkeviä ja inhimillisiä ja laittoivat rastit aina kiltisti ihan siihen tien tai kevyenliikenteenväylän reunaan. Tällä kertaa minulla oli sekä nastat kengissä että lumensuojasäärystimet, mutta jälkimmäisiä en kyllä olisi tarvinnut. Liukasta paikoitellen kyllä oli.

Matkaa kertyi 8.64 km ja aikaa kului 1h 8 min. Onnistuin myös monta kertaa lukemaan karttaa juostessa. Se auttaa, kun koettaa koko ajan pitää kartasta kiinni siten, että kartan päällä oleva sormi eli peukalo on suunnilleen siinä kohdassa, missä ollaan menossa. Silloin tiet eivät pompi niin pahasti silmissä.

Tällä kertaa harvinainen rastilla suoritettu jatkoarvonta.
Nenä oli valmiiksi oikeaan suuntaan. Lahjakasta.

Toinen suuri onnistumiselämys tuli siinä, että suunnittelin jo viimeistä pidempää suoraa rastille jolkotellessani, minne päin lähden rastilta posottamaan, ja pystyin siten ottamaan rastin vauhdista ja kirmaamaan heti kohti seuraavaa. Jos en olisi ollut niin pirun jumissa eilisestä spinusta ja puntista (unohdin venytellä), olisin saattanut päästä jopa alle tuntiin.

Mun parhaiten tuntemallani suunnistajalla ei ole kamalan hyvä ryhti. Keksin tänään, mistä se johtuu. Suunnistajat juoksevat aina ihan kyyryssä, kun he lukevat karttaa juostessaan: siksi ryhtikin on hieman lysy. Pitänee tarkkailla noita vielä ennen ja jälkeen kisojen, että ovatko ne aina kyyryssä vai vain juostessaan.

Kotona menin saunaan ja söin lisää munaa. Ja vanhemmillani sain mureaa lammasta. Ihan hyvä pääsiäinen siis.