Hämä-hämähäkki, kiipes seinälle

Olimme viime keväänä duuniporukalla kanssa seinäkiipeilemässä tiimipäivänä. Silloin saimme idean, että pitäisi mennä ihan kurssille. Ja viimeinkin saimme (tai oikesti crosfittaava työkaverini M sai) aikaan koota porukan ja varata ajan. Ja niin viime viikon torstaina mentiin sitten Salmisaareen opettelemaan varmistusta.

Meikä seinällä

Kurssi saatiin kimppa-alena 10 hengelle 75€ per nassu. Hintaan sisältyy tuo torstain kurssi ja kaksi vapaata kiipeilykertaa sekä kamavuokrat kaikille kolmelle kerralle.

En luule, että minulla olisi aikaa hankkia uutta harrastusta, mutta kiipeily on kivaa, ja ajattelin, että voisin käydä tekemässä sitä silloin tällöin. Mulla kuitenkin on pari kaveria, jotka harrastavat kiipeilyä - ja nyt myös 9 duunikaveria, jotka osaavat varmistaa.

Yleiskuva Salmisaaren parvelta

Homma tomi yllättäen silleen, että jakauduimme pareihin. Pienet tytöt pariutuivat keskenään ja minä menin kysymään crosfittaaja M:ltä ja pienimmältä herralta, että kumpi kokee olevansa isompi ja siten mun pari. M koki.

Ensin opemme Joonas opetti meille varmistusta, jota saimme harjoitella pareittain: toinen kiipesi vähän matkaa seinälle ja toinen sitten varmisti. Vähän ajan päästä saimme kiivetä ylemmäskin. Sitten vaihdettiin varmistusvehjettä ja tehtiin samaa. Lopuksi saimme vielä vinkkejä itse kiipeilyyn erilaisten otteiden ja askellusten muodossa. Tässä vaiheessa minä ja M aloimme vähän hupsuttelemaan ja asetimme hauskoja "kahdessa minuutissa kattoon"-tavoitteita. Olisihan sitä tekniikkaakin voinut toki treenata... Lopuksi saimme kiivetä vapaasti - ja ottaa fotoja.

Varmistus on oikeasti ihan helppoa, mutta se kiipeily on käsille ja sormille tosi rankkaa ja muutenkin yllättävän hankalaa. Hommahan ei ole kiinni pituudesta: miesten maailmanmestari on kuulemma vain 165 cm pitkä. Oikealla tekniikalla ulottuvuus voi lyhyelläkin tyypillä olla varsin mainio. Mutta mulla ei. Ei ollut mitään jakoa mennä yhtään vaikeampia reittejä ylös. Siksi kuvassakin menen seinää huijaten ja käytän kaikkia värejä: kaikki seinän reitit olivat haastavia, joten yhteensä ne olivat sellainen ihan hyvä haaste meikän íllan vikaksi seinäksi.

Kädet kyllä väsyivät ihan huolella. Perjantaina oli vaikeaa jaksaa vetää leukoja salilla, mutta homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, kun sormet olivat vielä väsyneet edellisestä päivästä.

Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vetämään se eka vapaa harjoitus. Ajattelin ensin kiivetä jonkun helpohkon seinän lämmittelyksi ja kokeilla sitten negatiivista seinää. Lopussa voisi vetää jonkun kivan "kolme kertaa täysillä ylös helppoa reittiä" -maitohappotreenin. Katsotaan mitä seurue sanoo suunnitelmiini...

Kiva laji. Kannattaa kokeilla. Ja miksei jopa käydä tuo kurssikin.