Snö, snö, snö

Tässä taisi käydä niin, että joku pääsi Nuuksion makuun. Sinne siis vei taas tie viime sunnuntaina. Tällä kertaa maisema oli vähemmän vihreä ja enemmän valkoinen. Ja mukana oli kamera - josta tosin loppui akku aika alussa. Loput kuvat napsin sitten kännykällä. Mutta tajusin sentään napsia niitä kuvia.

Karunkaunis kelopuu

Teimme lähtöä jo ennen yhtätoista, mutta koska minä unohdin eilisen illan pienten häiden takia Leathermanin kotiin, piti koukata vielä noutamaan se. Olimme Siikajärven parkkipaikalla joskus puoli yhden maissa. Valoisaa peliaikaa oli siis sellaiset nelisen tuntia.

Siitä on mennyt kettu. Tai ehkä peura.
Mistä minä tiedän, kun ei seurueen metsästäjäkään tiennyt.

Tällä kertaa emme kiertäneet mitään merkattua reittiä (paitsi että reittimme seuraili kyllä aika paljon Korpinkierrosta), vaan painelimme supersuunnistajan johtamana kartan kanssa pitkin metsiä ja mantuja. Mutta oli meillä päämääräkin: kokeilimme lodjausta ja etsimme kahta lodjua. Lodjaus on vähän niin kuin geocachingia, mutta keksitty joskus 1800-luvulla. Lodjuista toinen eli Kipinä löytyikin. Ilmeisesti olimme myös ihan Telkän lähellä, mutta luovutimme sen etsimisen kanssa, koska alkoi hämärtää ja meikältä loppui into.

Lodju. Sisällä oli vihko ja tietoa alueesta

Järvet olivat ihan jäässä (kokeilin silleen varovasti), mutta suohon minä onnistuin sentään pludaamaan. Sukka vähän kastui, mutta ei se menoa haitannut, kun vesi kengässä oli määrältään vähäistä ja lämpeni nopeasti. Lumi taas oli puuterista ja kevyttä. Mikäs siinä siis kahlaillessa.

Kesti se vaikka kuinka poljin. En kuitenkaan juossut keskelle lampea

Olen kiertänyt Korpinkierroksen joskus kesäaikaan, ja silloin koin maisemat vähän tylsiksi. Vaikka reitillä onkin useampikin lampi, niin reitti kulkee aika pitkälti kuivissa kangasmetsissä. Ne pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa näin talvella: maisemat olivat karun upeat. Parhaan auringonlaskun missasimme lodjua etsiessämme, mutta viimeiset punakajot sentään näimme Kolmoislampien läheisiltä kallioilta.

Eka taukopaikka Holma-Saarijärvi

Pidimme kaksi taukoa. Ensimmäisen Holma-Saarijärven saaressa, missä söimme nopsaan pullaa ja kuumaa mehua (ja vähän suklaata ja lakua, koska minulta loppui taas karkkilakko), ja toisen Mustalammen makkaranpaistokodalla. Meillä oli mukana kuoliaaksi kutitettua luomulenkkiä (lihaa 80%). Ai että se oli muuten hyvää. Kun makkaraa syö a) harvoin b) ulkona nuotiolla, on se ehkä sata kertaa parempaa kuin muistaakaan. Lisäksi lämmitimme notskilla karjalanpiirakoita ja grillasimme jopa eväsleipämme, koska lämmin ruoka nyt vaan on pakkasessa kova juttu. Hyvää oli, ja oli myös vaikeaa liikutella pötsiä loppumatka, koska se oli niin täynnä. :)

Kappale kauneinta Suomea

Pakko muuten hehkuttaa, että kaupunkilaistyttö sai notskin syttymään ihan instana. Mökillä on kiuasta joutunut joskus omstarttaamaan, mutta notski roihahti heti. Ja minä olin siinä kyllä pääkokoaja; toi maalainen raapaisi vain tulitikun. Hyvä minä!

Minulle tuli näistä puista mieleen tuhmia

Mutta oli mulla kyllä ne vähemmän uljaat hetkenikin. Supersuunnistaja kysyi reippailun alkupuolella, että näyttääkö seutu tutulta. Totesin, että ei erityisemmin. Olimme kuulemma juosseet siitä kohdasta taannoin multisportatessamme. Meikä taisi keskittyä siinä vaiheessa niin paljon hengittämiseen ja kompastumatta olemiseen, että en ehtinyt rekisteröidä kaikkia mäntyjä sun muita maamerkkejä...

Virtauspaikat olivat sulia

Takaisin autolle palasimme vasta pimeällä. Viimeiset sadat metrit kävelimmekin sitten autotietä polun sijaan, koska otsalamppua ei tullut mukaan. Ja siinä vaiheessa alkoi jo askelkin painaa sen verran, että teki mieli olla eksymättä.

Auringonlasku oli hienompi livenä. Olisitte olleet siellä.

Vaikka olenkin pääkaupunkiseudulta kotoisin, en ole aikaisemmin ollut Nuuksiossa kuin kesällä. Lapsena olen käynyt vanhempieni kanssa Luukissa hiihtämässä, mutta muuten en olekaan osannut nautiskella talviretkeilystä. Mutta näillä näkymin lisää lodjuja haetaan taas perjantaina. Eli nyt osaan.