Kankea ja toispuolinen

Minä siis. Tänään oli eka treenikerta valkun kanssa, ja teimme testejä.

Ensin testattiin liikkuvuutta. Pääsin pötköttelemään aamukasteiselle Eläintarhan kentän nurmelle jännä ilmapussi selkäni alla. Pussissa oli kiinni painemittari, joka heilahti heti, kun selkäni kaari alkoi laskea. Sitten valkku nosti molempia koipiani vuorotellen ylös ja testasi takareiden kireyttä. Normaalilla liikkuvuudella jalan pitäisi nousta noin 45 asteen kulmaan ennen kuin selän kaari alkaa painua. Minulla vasuri nousi melkein 40 asteeseen, mutta oikea puoli pääsi vain säälittävään 30 asteeseen.

Pakaraa testattiin normi pakaravenyytysasennosta modatussa asennossa. Siis tämä, mutta maaten:

Ja taas syynättiin paineita. Minulla viisari ei heilahtanut kummallakaan puolella ennen kuin alkoi painaa tuon päälimmäisen jalan polvea pois päin kropasta.

Etureittä ja lonkan koukistajaa testattiin pöydällä: siinä piti maata selällään persaus reunalla, polvet sylissä. Sitten toinen jalka päästettiin roikkumaan reunan yli. Oikeasti polven pitäisi laskea alemmas kuin lantio ja etureisi ei saisi kovettua venytykseen. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Tosin lonkankoukistajani ei ole kovin kireä, koska olen aina pelännyt ankkapersettä ja sitä (minulle) innokkaasti venyttänyt. Etureisi sen sijaan oli senkin edestä...

Lopuksi tuli puheeksi ryhti, ja katselimme vähän hartioitani ja vääntelimme käsiä. Ilmeisesti minulla ei ole kireät rintalihakset (no, niitä olenkin venytellyt silloin, kun olen venytellyt), vaan käsivarren ulkosyrjällä oleva joku pikkulihas, joka kiskoo hartioitani lysyyn (enpä muista sen nimeä). Sain sillekin lihakselle muutaman "venytyksen" (ne ovat enemmänkin vain liikkuvuutta lisääviä liikkeitä, koska sitä pientä, syvällä olevaa lihasta on aika mahdotonta venyttää). Siinä sivussa opin tekemään tämän venyytyksen oikein (hartia alas):

On muuten ihana vatsa tytöllä. Mulle kans tommonen!

Tiesin kyllä, että liikkuvuus on heikoin lenkkini, koska venyttelen suunnilleen yhtä paljon kuin Seppo Räty. On ihan mahdotonta, että jaksaisi venytellä 2-3h treenin jälkeen, kuten oikea ohje kuuluu. Joskus venyttelen aerobisen treenin jälkeen, mutta yleensä minulla on muka niin kiire, etten ehdi, ja venyttely jää. Nyt lupasin ottaa aikaa joka treenin jälkeen 10-15 min venymiseen. Ja arvatkaa vaan, venyttelinkö, kun tulin fillarilla toimistolle... :D

Tiesittekö muuten, että lihakset menevät kasaan 0.1mm viikossa? Tämä nyt ei käytännössä ole juuri mitään, mutta 10 vuodessa se tekee jo 5 cm, joka onkin jo aika paljon. Tästä syystä mummelit ovat vähän kumaraisia.Tämä kiva knoppitieto sai taas minunkin venyttelymotivaationi kasvamaan. Meinaan ihan aikuisten oikeasti venytellä illalla salitreenin jälkeen!

Tulevaisuus?

Venymisen jälkeen minäkin pääsin vihdoin loistamaan. Testasimme juoksentelemalla aerobista sykerajaani (n. 150) ja palautumistani. Ensin sain juosta 500m normaalilla hölkkävuhdillani, minkä jälkeen syynättiin syke (144). Sitten lähdimme juoksemaan yhdessä, kunnes syke oli 140. Siinä vaiheessa pysähdyttiin ja harrastettiin syvää itsetutkiskelua: olenko hengästynyt? No, enpä ollut. Jatkettiin juoksua, kunnes syke nousi 150:een. Ja sitten taas seis ja hönkimisen arviointia. Nyt piti vähän ottaa syviä henkäyksiä puheen lomassa, joten aerobinen raja oli löytynyt. Jee.

Vikaksi sain vetäistä armotonta munaravia 300m, jotta hengästyin ns. vitusti ja menin kunnolla hapoille. Sitten ihailtiin, kun sykkeeni alkoi hiljalleen laskea (maaliin tullessa se oli 182). Tästä valkku sai osviittaa sille, kuinka nopeasti palaudun.

Ihan vikana ennen töihin fillarointia teimme pari juoksijan koordinaatioharjoitusta, joissa olin aika taitava. Hyvä minä! Toisessa tehtiin polvennostokävelyä siten, että lantio pysyi edessä. Toisessa taas koetettiin optimoida kantapään kulkureittiä tuomalla sitä suorinta tietä kohti pakaraa. Molemmissa liikkeissä kyynerpäissä piti koko ajan pitää sama kulma, ja kädet saivat heilua vain hartioista: eihän juostessakaan pitäisi tehdä haukkareita.

Lopputuomio siis oli, että olen oikealta puolelta kankeampi eukko, joka palautuu haipakkaan, ja jonka juoksutekniikka on ihan ok. Luvassa on siis venymistä ja ihkuja intervallitreenejä.

Vähän kasin jälkeen lähdin polkemaan töihin. Matka oli varsin tapahtumarikas: poljin melkein auton alle ja sain ampiaisenpiston. Komea treenari on selvästi riski, kun treenin jälkeen ei osaa katsella ympärilleen. :) Ampiaiselle nyt ei mitään voi: Ne nyt vaan ovat ihan huluja syksyisin, kun kuningatar on ne hyljännyt. Onneksi minä en ollut se, jolle meistä kahdesta kävi huonommin. Minä olen vielä elossa. Muahaha.

Kuvat: Vogel ja She-fit.com ja Posture Support Resources