maanantai 29. lokakuuta 2018

Ylimenokautta ja lihasjumeja

Lokakuu on kohta lusittu, eikä mitään järin ihmeellistä ole tapahtunut. Mutta tässä viisi äärettömän mielenkiintoista kuulumista kuukauden varrelta.

1. Kunhan olin palautunut Vaarojen marasta pari viikkoa, palasin Esportin Get Fit -ohjelman pariin. En tainnut lähteä liikkeelle ihan ohjeen mukaisilla orientaatiopainoilla: ekan yläkropan treenin jälkeen käteni olivat niin puhki, että suihkussa oli vaikeuksia jaksaa pestä hiuksia. Vastaava tunne minulla oli viimeksi joskus vuonna 2009, kun kävin vielä potkunyrkkeilyssä. Silloin erään koukkulyöntitreenin jälkeen oli myös vaikeaa jaksaa nostaa käsiä. Salitreenin seurauksena ojentajani tulivat niin kipeiksi, että minulla oli lähes viikon ajan vaikeuksia harjata niskahiuksiani ja avata rintaliivejäni. Nyt jo helpottaa, mutta vieläkin on ojentajat jumissa.

Ylimenokausi on kulunut Svanten tapaan tiiviisti sohvalla.

2. Kävin toissaviikonloppuna toista kertaa Tokoinranta park runissa. Vaikka olin käynyt pari päivää ennen sitä hierojalla, ei juoksu kulkenut samaan tahtiin kuin ennen Vaarojen Maraa: aika huononi noin minuutilla. Yhtä ihana auringonpaiste oli kuitenkin tarjolla kuin ekallakin kerralla. Ja hienompi ruska! Park run on kyllä metka tapahtuma. Suosittelen lauantain ohjattua aamulenkkiä ihan kaikille!

3. Eilen oli syksyn viimeinen Espoorastit, ja meikäläinen kävi pummailemassa 4,5 km vaikean C-radan. On totta tosiaan ihan kivaa, että taas alkaa korttelirastikausi. Tosin sunnuntaisin minulla on tapana olla aina ihan jumissa, joten juoksu ei korttelirasteilla yleensä kulje. Onneksi Akilleksella on ässä hihassa: seuran jäsenille järkätään myös tiistaikortteleita! Oikeastihan minun kannattaisi opetella suunnistamaan myös metsässä. Mutta ehkä sen homman voi opetella ensi keväänä.

Tokoinranta on lauantaiaamuisin nätti paikka. Kannattaa kokeilla.

4. Tänään jäi uintitreeni väliin, koska tänään satoi lunta, ja meidän autossamme on vielä kesägummit alla. Lähdin aamulla ihan suosiolla bussilla töihin. Kun kotimatkalla katselin parin auton sutimisia ylämäissä, totesin, ettei minulla ole mitään asiaa auton rattiin illallakaan. Eikä bussi ole oikeastaan lepakkovuoron kanssa mikään järkevä vaihtoehto. Nukkumaankin kun pitäisi ehtiä.

Kun ei sporttaa, ehtii nikkaroida. Unski testaa uutta kiipeilytelinettä.

5. Olen ahdistunut suunnattomasti viime aikojen ilmastouutisista. Tämä näkyy arjessa siten, että mietin, montako kertaa voin lentää ensi vuonna, koska en halua vähentää autoilua. Hankkisin plug in -hybridin, jos voisin ladata autoa jossain, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Joten päästöjä pitäää vähentää jostain muualta. Totesin jo, etten lähde ainakaan Levin Arctic Challengeen enkä NUTS Karhunkierrokselle, etten turhaan lentele kotimaassa. Pari ulkomaankeikkaa kuitenkin "pitänee" tehdä: Supersuunnistaja antoi minulle 40-vuotislahjaksi pyöräilyloman, ja hän itse haluaisi juosta ensi vuonna ultran ulkomailla: joko sen UTMB:n tai sitten omien 40-vuotissynttäriensä aikaan jonkun toisen. Kai tässä pitäisi vaan luottaa, että niistää lentokompensaatiomaksuista on jotain iloa. Kissoista en luovu. Mieluummin sitten vaikka juustosta.


Ai niin. Piti ehtiä nukkua. Ehkä minä tästä suuntaan yöpuulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti