Talvista polkujuoksua Keravalla

Winter Trail Run Cup on Keravan Urheilijoiden järjestämä neljän kilpailun polkujuoksusarja, joka juostaan alkuvuodesta kerran kuussa. Missasin tammikuun kisan, koska olin flunssassa, mutta eilen pääsin vihdoin tarpomaan lumisilla poluilla.

Mukaani Keravan Keinukallioon lähti "vakiokalusto" eli Supersuunnistaja ja Vuorikiipeilijä M. Supersuunnistaja osallistui 10 km sarjaan ja minä ja Vuorikiipeilijä M asetimme tavoitteeksemme päästä vitosen (eli oikeasti melkein kutosen)  lenkiltä maaliin ennen kuin Supersuunnistaja suoriutuu omasta kisastaan.

We love trail run!

Reitti oli varsin vekkuli, koska se alkoi ja loppui Keinukallion ylitykseen. Luulot pois alussa ja vikat mehut lopussa siis. Mäen ylityksen jälkeen päästiin lenksukalle, joka kierrettiin vitosen sarjassa kerran ja kyympin sarjassa kahdesti. Lenkki kulki kumpuilevassa maastossa ja poikettiin välillä vähän avohakkuualueellakin. Eli maasto oli varsin vaihtelevaa. Lisämausteen hommaan toi luonnollisesti lumi, joka oli sen verran irtonaista, että juokseminen oli aika raskasta.

Vuorikiipeilijä M:n loppukiri. Ja mäki näyttää tässä kuvassa matalammalta
kuin oikeasti oli. Ja näkyvyys on vain mäen puoliväliin asti.

Vuorikiipeilijä M ei luottanut uusiin nastoihinsa yhtä lujaa kuin minä omiini ja jäi minusta heti Keinukallion alamäessä. Taisin olla eilen melkoinen alamäkispesialisti, koska pääsin suorittamaan kyseisessä mäessä päivän ainoan ohitukseni. Vedin mäen jälkeen tovin junaa, mutta perässäni juosseet kanssakilpailijat ohittivat minut mäestä toivuttuaan. Tämän jälkeen sain juosta lopunmatkaa ihan yksikseni. Yhdessä mutkassa näin takanani Vuorikiipeilijä M:n ja jonkun toisen juoksijan, mutta taisin karistaa heidät taas jossain pienemmässä alamäessä.

Supersuunnistaja oli eilen viides.

Loppusijoitukseni oli neljäs, mikä oli ihan hyvä saavutus, koska naisten vitonen oli tällä kertaa suurin sarja (11 osallistujaa).  Jatkoin juoksemista maaliviivan jälkeenkin, kun kipitin heti maaliin saavuttuani autolle hakemaan kännykkäni. Ja sainkin ikuistettua Vuorikiipeilijä M:n ja Supersuunnistajan loppusuoran taidonnäytteet.

Maalissa ollaan!

Jos olisin valinnut kisani eilen toisin, olisin päässyt podiumillekin: Esportissa kisattiin Wattbiken SM-kisat ja naisten sarjat olivat niin kansoitetut, että osallistumalla olisi päässyt palkintopallille sekä SM-sarjassa että kuntosarjassa. Pahus! Minähän olen kokeillut Wattbikea jopa kerran eli olen siten selkeää SM-ainesta. :P Ei minua oikeasti harmita, koska pidän ulkona liikkumisesta, ja on paljon hauskempaa voittaa edes joku, vaikka ei olisikaan palkintosijoilla.