Polkujuoksentelua

Istuskelen juuri hotelli Rukahovin sängyllä ja odottelen, että tuo vieressä latautuva Supersuunnistaja pääsisi lähtemään ratkiriemukkaalle retkelle eli Nuts Karhunkierroksen "perusmatkalle" (Karhunkierros edestakaisin = 160 km). Koska hänellä menee siinä puuhassa pitkälti huomiseen, keksin itse käydä aikani kuluksi osallistumassa tapahtuman "sprinttiin" eli pienelle Karhunkierrokselle (31 km). Minun lähtöni on vasta huomenna. Tänään olen kisaturisti.

14 km startti

Siksi tässä onkin aikaa palata parin viikon taakse ja muistella Espoo Trail Runin toista osakilpailua, joka juostiin lauantaina12.5. ihanassa kevätsäässä. Minä juoksin tuttuun tapaan seiskan ja Supersuunnistaja vetäisi kaksi kierrosta eli 14 km.

Arvasin jo ennen kisaa, ettei juoksuni tulisi olemaan mitenkään lennokasta, koska minulla ei ollut palautunut ja vauhdikas olo helatorstain suunnistuskisoissakaan. Tavoitteenani oli lähteä tarpeeksi hiljaa liikkeelle ja vetää iloinen vk-lenkki.

Iloiset polkujuoksijat, minä ja suunnitstuskaverini A

Minähän en siis ikinä osaa lähteä niin hiljaa liikkeelle, että onnistuisin kiristämään lopussa, mutta tällä kertaa vauhtini ovat olleet aika tasaisia. Kovaa en kuitenkaan mennyt, ja aikani huononi maaliskuusta kolmisen minuuttia - mikä on aika paljon, koska maaliskuussa oli vielä lunta maassa.

Lähdin lenkille yhdessä uintivalkkuni J:n kanssa, mutta hän tipahti jossain vaiheessa matkasta. Saavutimme parin kilsan jälkeen suunnistuskaverini A:n, joka oli lähtenyt toisen suunnistuskaverimme peesissä vähän liian kovaa liikkeelle. A pysyi peesissäni melkein loppuun asti. Samanlaista possujunaa ei kuitenkaan tullut kuin viimeksi.

Polkua

Tällä kertaa minun ohitseni ehti ennen maalia juosta kaksi 14 km nopeinta juoksijaa. Onneksi kolmonen ei ehtinyt, koska se oli Supersuunnistaja. Tavoitteeni Espoo Trail Runeissa on päästä maaliin ennen 14 km miesten voittajaa, mutta toistaiseksi ykkönen on aina pyyhältänyt ohitseni viimeistään viimeisessä alamäessä.

Uintivalkku J tulee maaliin

Kokemus oli yllättävän rankka, vaikka matka oli lyhyt. Minulla oli olo, etten ollut palautunut vielä vapun Salpaus-Rogasta. Jotta palautuminen lähtisi käyntiin (ja saisin ilmaisen osallistumisen), suoritin loppuverkan keräämällä reittimerkkejä pois reitin alkupäästä. Supersuunnistaja tuli kilttinä aviomiehenä seuraksi, vaikkei ollutkaan lupautunut talkooporukkaan. Ehdimme talkoilusta katsomaan vielä siskontytön futismatsin toisen erän, joten lauantaista tuli oikein monipuolinen urheilupäivä.