Giro d'Espoo

Minä olen nyt juoksemassa Pienellä Karhunkierroksella, mutta te voitte lukea siitä, kuinka perinteinen firman fillaristien kevätretki poljettiin taas viime viikonloppuna.

Meiltä on lähtenyt Girolle tyyppejä muistaakseni joka vuosi aina vuodesta 2012 lähtien. Alussa poljeskelimme järjestäjän tarjoamissa vauhtiryhmissä, mutta nyt muutaman vuoden ajan olemme polkeneet ihan omalla porukalla. Omassa pikkuryhmässä on kivempaa ajella kuin osana isoa vauhtiryhmää. Silloin vauhtiakin voi säädellä aina niin, ettei kukaan tipu kyydistä.

Lähdön hetkellä.

Tänä vuonna minä sain kunnian olla se, joka pyyteli hidastamaan vauhtia. Tämä oli aika masentavaa, koska poljimme hitaampaa kuin viime vuonna, jolloin minulla ei ollut mitään ongelmia. Tämän lisäksi firman edustusasukin tuntui kovin napakalta. Kamalaa, kun kledjut tuolleen menevät kutistumaan talven aikana...

Reitillä. Olen näköjään polkenut suurimman osan matkasta Fröken H:n peesissä.

Naureskelin ennen kisaa, että minulla on oikea valituspäivä ("Miksi meidän piti tulla tänne näin aikaisin?" "Mulla on liian pienet housut" "Mulla on perse jumissa pihatöistä"), mutta oikeasti fiilis oli mitä mainioin. Pieni keljutus alkoi vasta joskus Kirkkonummella, kun jouduin ilmoittamaan vetäjillemme, että en muuten jaksa näin kovaa koko matkaa. Onneksi yksi kollega komppasi, niin ei tarvinnut olla ainoa mukana raahattava säkki.

Vielä yksi lähikuva Fröken H:n pyllystä, koska se on niin hyvä. Jos olet hyvillä
wateilla varusteltu sinkkumies ja kanssani samaa mieltä, niin pistäs vaikka kommenttia! ;)

Meillä on ollut tapana, että kimpassa ajetaan aina Jorvin mäelle asti, mistä halukkaat saavat painaa urku auki maaliin. Vantaan kestävyyskierrokselle tänä vuonna osallistuva T teki ensimmäisen irtioton, mihin ystäväiseni Fröken H ei mitenkään voinut olla vastaamatta. Joukkueemme masters-pyöräilijä S oli kuulemma polkenut tämän kreisiä tempoa vetäneen kaksikon perässä mukavasti pk-sykkeillä ja naureskellut.

Minä jäin mäessä viimeiseksi, mutta poljin sentään yhden työkaverin kiinni myöhemmin Mankkaalla. Koetin sada vielä 28 km/h -vauhtiryhmän jämät kiinni ennen maalia, mutta reitti loppui kesken. No, tärkeintä on, etten ollut sentään firman hitain.

Maali häämöttää. Tällä kertaa ilman Fröken H:ta, koska hän oli kovana
polkijana jo maalissa.

Illalla suoritin palauttelevan kahlailun Lauttasaaren rannassa, kun juhlimme kummityttöni synttäreitä Vattuniemen biitsillä. Toivottavasti yllättävän nössöstä kylmähoidosta oli hyötyä ja tänään jalat ovat enemmän iskussa kuin kertaakaan sitten vapun jälkeen. Nyt kevyille jaloille olisi kerrankin tarvetta.