Oho, ilmosin - ja melkein kaduttaa jo

Nyt, on kuulkaas luultu taas itsestä ehkä vähän liikoja. Ja vielä kolme kertaa.

Minä vannoin pyhästi viime kesänä, etten enää ikinä suunnista D35-sarjassa. Sinänsä lupaus oli helppo pitää, koska täytin tammikuussa 40 vuotta. Mutta oikeasti tarkoitukseni oli kisata jatkossa vain D21C-sarjoissa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Helatorstaina on tarjolla suunnistuskisa mukavasti Jukolan harjoitukseksi sopivassa suppamaastossa. Harmittavasti siellä ei ole tarjolla C-sarjaa. Mutta enkös minä silti löytänyt itseni Irmasta naksuttelemasta ilmoittautumista? Hupsista vaan! Torstaina on siis luvassa taas itkua ja parkua niin, että koko Keräkankare raikaa.

Meillä on joskus vaikeuksia saada pestä kädet. Jos joku ihmettelee pokaalia
kylppärissä, niin siinä säilytetään tietenkin vanulappuja. Pokaali on joku
Supersuunnistajan junnusuunnistuksen cup-mestaruus.

Loput ilmoni saattavat olla vielä kovempi epic fail - ainakin niistä kärsitään pidemmän kaavan mukaan. Supersuunnistaja aikoo osallistua tänä vuonna Ultra Trail Touriin, ja minä lähden kannustavana vaimona joka kisaan mukaan. Jotta minulle ei tulisi tylsää, päätin itsekin vähän juoksennella.

En ole tainnut muistaa kertoa, että ilmosin jo ajat sitten Karhunkierroksen "sprintille" eli 34 km pitkälle 31 km matkalle (kyllä, just noin! TJEU). Tuo kolmekymppiä ja rapiat ei ole juuurikaan hirvittänyt ennen kuin nyt, kun kisa alkaa olla yllättävänkin lähellä ja minä itse yllättävän painavassa ja huonossa kunnossa. Oh well, näillä mennään.

Isomman virheen tein juuri ennen vappua, kun osallistuin Vaarojen Maratonin 42 km matkan arvontaan. Tänä vuonna joka arpa voitti, joten tässä ollaan nyt sitten lähdössä juoksemaan maraa Kolille. No, minä vähän lupasin itselleni, että juoksen maran tänä vuonna. Nyt sitten "juoksen" sen poluilla. Onneksi Vuorikiipeilijä M lähtee seuraksi, niin ei ehkä ala itkettää.

Sängynvaltaus on ihan peruskauraa kaikissa eläinperheissä.
Svante tekee senkin tunteella.

Niin hullu en ole, että juoksisin mitään Pallaksella. Siellä ajattelin vähän eräjormailla ja käydä nukkumassa autiotuvassa sen yön, kun Supersuunnistaja kirmaa pitkin metsiä ja tuntureita.

Nyt viikonloppuna olin myös polkujuoksutunnelmissa, kun osallistuin Bodom Trailiin sekä järkkärin että juoksijan roolissa. Mutta kerron siitä lisää huomenna, kun olen vähän pirteämpi. Tämän päivän pihalla ja viljelypalstalla möyriminen aiheuttivat akuuttia unetusta.