Vappuperinne on voimissaan!

Salpaus-rogainingista alkaa tulla minulle jo vappuperinne. Kisa järkätään aina huhtikuun ja toukokuun vaihteessa, ja minä olen ollut mukana vuosina 2013, 2015, 2016 ja 2017. Kaksi kertaa pyörällä ja kaksi kertaa jalan. Tänä vuonna minulla oli mukana ihan uusi pari, kun rogainingtyttöystäväni Vuorikiipeilijä M lähti mukaan. Supersuunnistaja sai luvan suunnistaa yksinään pyöräsarjassa.

m&m valmiina kisaan!

Olin hieman epävarma suunnistuksen suhteen viime viikon "menestystarinani" takia. Mutta vakaa aikomukseni oli petrata, olla peesaamatta omaan suunnitelmaani luottaen sekä suunnistaa käyrillä, koska ne eivät muutu toisin kuin polut ja tiet.

Kartat sai kaksi tuntia ennen lähtöä, ja minä ja Vuorkiipeilijä M olimme tehneet suunnitelmamme taas kerran vartissa. Tämä on meille hyvin tyypillistä, joten minä koetin pelata lisää aikaa mittaamalla reitin kolmesti ennen kuin lopulta piirsimme suunnitelmamme kartalle.

Lähtöryysis

Suunnitteluun käyttämässämme jumppasalissa oli niin kylmä lattia, että minä ja Vuorikiipeilijä M laitoimme ihan liikaa vaatetta päälle. Jouduimmekin strippailemaan paidat takin alta pois toisen rastin haettuamme. Sen jälkeen oli oikein mukavaa juoksennella siihen asti, kunnes alkoi sataa. Märkänä tuli vähän vilpakampi olo, mutta onneksi sade alkoi vastaneljän ja puolen tunnin kohdalla. Siihen asti oli mitä ihanin kevätsää. Keväällä on muuten todella kivaa suunnistaa: näkyvyys on hyvä, kun puissa ei ole vielä lehtiä, aluskasvillisuudessa ei tarvitse kahlata, eikä avohakkuualueilla kohtaa paarmahyökkäystä tai metikössä hyttysiä.

Tiejuoksua omassa rauhassa

Me molemmat valittelimme ennen kisaa tukkoisia jalkoja. Vuorikiipeilijä M oli erehtynyt viikolla liian kovalle crossfit-tunnille, ja minä suostuin keskiviikkona polkemaan Fröken H:n kanssa tempoa, vaikka suunnitelmissani oli mennä tekemään kevyt punttitreeni. Onneksi vahinko oli käynyt molemmille, niin olimme sopivan tasaisesti kankeita ja hapoilla.

Keväällä voi suunnistaa hakkuualueenkin läpi, kun näkee mihin astuu
ja minne on menossa.

Jos juoksujalka ei ollutkaan kevyimmästä päästä, meni suunnistus ihan yllättävän hyvin. Toki pummeja tuli muutama, mutta ne olivat varsin maltillisia. Löysimme itsemme kartalle joka kerta suhteellisen nopeasti. Minä yllätin jopa itseni siinä, kuinka hyvin onnistuin noudattamaan suunnitelmaani: en sortunut peesaamaan kuin ihan alussa, ja silloinkin tiesin aina, missä mennään. Ja peesatahan saa, jos pysyy kartalla. Lisäksi suoritin tämän tästä käsittämättömän loistavaa käyräsuunnistusta. Oli selkeästi jäänyt vähän skillzejä takataskuun Finnspringistä, missä käytin niitä melko kitsaasti. Kun Vuorikiipeilijä M vielä paikkasi minua huomattavasti paremman suuntavaistonsa kanssa, oli suorittamisemme varsin mallikasta.

Rastejakin löytyi! Kaikenkaikkiaan 12.

Vaikka olinkin mitannut reitin kolmesti, oli se silti hieman liian optimistinen. Jätimme lopulta hakematta 4 rastia, mikä oli varsin hyvä päätös: olimme maalissa kaksi minuuttia ennen 6 tunnin aikarajaa kipiteltyämme 31 km.

Tuloksissa olimme lopulta 6h sarjassa sijalla 11. Naisjoukkueista olimme toisia ja lisäksi edellämme oli vielä 4 sekajoukkuetta. Ei yhtään paskempi suoritus. Kepeämmällä juoksujalalla olisimme ehtineet hakea lopussa vielä 60 pistettä, mikä olisi nostanut meidät top kymppiin. Mutta tällä kertaa rahkeet eivät siihen riittäneet. Aina pitää kuitenkin spekutella. :D

Toinen iloinen toiminnantäyteinen tiimikuva.

Supersuunnistajalla oli ihan oma treeni: hän ilmoittautui 5 tunnin pyöräsarjaan, koska siihen sai osallistua yksin. Hän lähti kuitenkin matkaan jalan ja vietti metsässä samat 6 tuntia kuin mekin. Hän laskeskeli, että jos hän olisi tullut maaliin 5 h kohdalla ja jättänyt loput rastit metsään, olisi hän ollut pyöräsarjassa kakkonen. Minusta olisi ollut kovin hupaisaa, että tossumies olisi päässyt fillarisarjassa podiumille. Valitettavasti Supersuunnistaja on individualisti jästipää.

Rasti pienen lammen rannalla.

Kaikki karttanörtit voivat ihailla reittiämme Reittihärvelissä. Myös Supersuunnistaja on käynyt lataamassa oman reittinsä sinne. Hänen taiteilijanimensä pitäisi muuten olla Agnus McFife eikä Agnus McFire.