Kaksi metsäkisaa

Nyt on taas kisailtu. Mutta meillä kisaillaan tämän tästä, koska kisailu on kivaa - useimmiten ainakin. Tällä viikolla kisattiin Espoo Trail Runin kolmannessa osakilpailussa sekä suunnistuksen keskimatkalla.

Torstaina oli polkujuoksun vuoro, kun Puolarmaariin kokoontuivat taas kasa tuttuja ja yhteensä noin kaksisataa juoksijaa. Meidän kisa-wagonissamme paikalle kurvasivat minun lisäkseni miesten 14 km cupia johtanut Supersuunnistaja sekä Vuorikiipeilijä M. Minä olin retkueestamme ainoa nössö, joka oli ilmoittautunut 7 km matkalle. Supersuunnistaja lähti puolustamaan kärkipaikkaansa ja Vuorikiipeilijä M oli muuten vaan reippaalla tuulella. Hän ottaa Vaarojen maralle treenaamisen ihan tosissaan. Pitäisi varmaan itsekin tehdä niin, jos haluan pysyä hänen perässään lokakuussa.

Espoo Trail run 14 km startti. Supersuunnistajalla on lippis.

Onneksi paikalla oli tuttuja Akilleksesta ja muutenkin, niin minun ei tarvinnut olla yksin, vaikka 14 km kisaajat starttasivat tuttuun tapaan 10 min ennen 7 km juoksijoita. Sain jopa välillä juoksuseuraa, vaikkakaan en pitkäksi aikaa. Oma juoksu ei mennyt mitenkään kamalan hyvin, vaan suunnilleen puolimatkassa alkoi olla hieman vähäenerginen olo. Tällöin kansaa alkoi posotella ohi tasaisena letkana. Jatkossa pitää pitää paremmin huolta, että syön tarpeeksi kisapäivinä. Loppuaikani oli 51:53, mikä oli parempi kuin toukokuussa mutta huonompi kuin maaliskuussa. Mutta maaliskuussa olikin ihan unelmasää, kun polut olivat lumen peitossa (eli sileitä) mutteivät yhtään liukkaita. Olisi ollut kivaa juosta taas alle 50 min. Mutta ehkä sitten joulukuussa.

Menijöitä polulla

Supersuunnistaja juoksi tällä kertaa kahdeksanneksi ja menetti siten kärkipaikkansa cupissa. Tiukka kiinnitys kakkospaikkaan hänellä on silti. Pakko osallistua siis vielä itsenäisyyspäivänä. :)

Vuorikiipeilijä M tuli kisaan suoraan töistä ja mietti, luovuttaisiko yhden kierroksen jälkeen. Hän kuitenkin juoksi reippaana myös toisen kierroksen eikä ollut edes 14 km kisan hitain, vaikka pitkälle matkalle osallistuu vähemmän puuhastelijoita - me olemme kaikki siellä seiskalla. Tuloksia voi ihailla tuolla.

Minä ja suunnistuskoulukaverini A

Tänään juostiin taas, mutta tällä kertaa reitti ei valitettavasti ollut merkitty, koska lajina oli suunnistuksen keskimatka. Olisin ehkä tarvinnut metsässä tuekseni rastireitin valkoista nauhaa, kun perinteisen ekan rastin pikkupummin jälkeen pummasin kakkosrastia puolisen tuntia. Se siitä hyvästä tiloksesta sitten. Vähän meinasi mennä naama mutrulle, mutta psyykkasin itseni kuitenkin juoksemaan kisan loppuun asti.

Suunnistuksesta ei ole valokuvia, joten katselkaa karttoja.
Tämä on minun reittini rastit.fi:stä napattuna.

Kakkosrastin katastrofin jälkeen pummasin isommin vielä nelosen, mutta muuten rastit löytyivät ilman suurempia kommelluksia. Pieniä pummeja toki tuli. Tulokset puhuvat silti puolestaan. Ilman kakkosen puolen tunnin pummia tulokseni olisi ollut ihan siedettävä. Nyt ei.

Lähikuva pummista. Tuohon sykkyrään meni tuumailutaukoineen se puolisen tuntia.

Totesin muuten kisan jälkeen, etten ole kertaakaan onnistunut suunnistuksessa Jukolasta ostamissani uusissa suunnistushousuissa. Koska minä en ole taikauskoinen, pitää minun varmaan mennä joillekin kuntorasteille suomaan pöksyille onnistunut suoritus C-radalla. Raatojuoksun aikaan pökät kun saattavat olla jo vähän liian viileät, koska ne ovat hyvin ilmaistoitua kesämallia.