Kisa käytiin Kauniaisissa, joten päätin alkuverkaksi pyöräillä kisakeskukseen. Parkki olisi maksanut 5 €, joten valintani toi myös suoraa säästöä. Olin mestoilla kisakeskuksessa hyvissä ajoin, joten ehdin kävellä lähtöön, eikä minun tarvinnut suorittaa mitään lisälämmittelyä hölkkäilemällä sinne. Vehtasin tosin esilähdössä sen verran hartaudella, että missasin kuulutukset ja loikkasin 4 min karsinaan vähän myöhässä. Tästä viime tingassa lähtöön saapumisesta alkaa tulla paha tapa.
 |
| Tulossa vauhdilla rastilta numero 13 |
Mutta pieni myöhästyminen ei haitannut keskittymistä, vaan ilmiömäinen suorittaminen alkoi heti lähtökarsinassa: tajusin kerrankin tyhjästä kisakartasta jotain ja löysin esimerkiksi oman sijaintini alle minuutissa. Arvasin myös K-pisteen paikan.
Ykkösrastin minä perinteisesti pummaan, ja niin kävi nytkin. Mutta se ei vielä kisaa pilannut, vaan hiljalleen aloin nostella sijoitustani. Suvereenein rastivälini oli kisan puolivälissä, kun olin rastien 8 ja 9 välillä toiseksi nopein. Mutta olinkin ohittanut edellisellä rastivälillä yhden kilpasiskoni (ihan vaan juoksemalla!!) ja puhkuin siten intoa.
 |
| Tämä kuva on otettu kaukaa, mutta siinä on mun kisakuvien paras juoksuasento! |
Kaikenkaikkiaan pummit olivat pieniä ja kartan luku sujui varmasti. Mutta onhan tätä kaupunkimaastossa suunnistamista tullutkin treenattua korttelirasteilla pitkin talvea. Lisäksi kertasin eilen sprintin suunnistusmerkit, joten olin kertakaikkiaan loistavasti valmistaunut koitokseen. Vaikka en ole mikään hyvä juoksija, en selkeästi ollut myöskään huonoin.
 |
| Tämäkin on legendaarinen juoksukuva: mulla on molemmat jalat ilmassa! Kiitos alamäen ja alle 3 km matkan :D |
Mites kisassa sitten kävi? Kiinnostuneet voivat suorittaa syvempää analyysia rastiväliajoista, mutta loppusijoitukseni oli viides. Viides! Mun nimeni jopa luettiin maalikuulutuksissa, kun kuuluttaja luetteli kuusi parasta. Ja kun kisaan starttasi 11 osaanottajaa, olin kirkkaasti puolenvälin paremmalla puolella. On myös muistettava, että kisasin nuorten tyttösten sarjassa (D35), vaikka olen jo kypsään ikään ehtinyt täti-ihminen (D40). Tänään ei ollut vaan D40-sarjaa tarjolla. Mutta tämä viiden vuoden ikätappio tekee suorituksestani vieläkin upeamman!
Saatoin ehkä joskus julistaa, etten enää koskaan kisaa D35-sarjassa. Lupauksen rikkominen tapahtui puolivahingossa, koska Supersuunnistaja hoiti meidän FSOM-ilmoittautumisemme. Mutta pakko todeta, että kyllä kannatti kääntää takkia. Tänään oli todella kivaa koko kisan ajan. Ja niin ei ole IKINÄ ennen käynyt suunnistuskisoissa.
 |
| Leimaus vikalla rastilla |
Onneksi huomenna on vuorossa pitkä matka, niin kusi lähtee tästäkin päästä, ja täti pääsee opettelemaan taas vähän nöyryyttä - ja vielä omassa ikäluokassaan. Jaksaisikohan tänään vielä vähän vilkuilla Nuuksion karttaa vai lähtisikö sitä ihan vaan soitellen sotaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti