Ihkaeka Saaristo Trail

Lauantaina tuli koeponnistettua uusi polkujuoksutapahtuma nimeltä Saaristo Trail. Tapahtuma juostiin Turun saaristossa Paraisilla, ja sitä järkkää Pargas IF yhdessä Paraisten kaupungin kanssa. Me jaksoimme lähteä noinkin kauas juoksentelemaan, koska Supersuunnistajan sisko asuu Paraisilla - hoidimme siis sukuloinnin kätevästi samalla kerralla. Koska Supersuunnistajan sisko on myös suunnistaja, tuli hän myös juoksemaan.

Minä ja suunnistajat

Supersuunnistaja osallistui pisimmälle 18 km reitille, missä oli mahdollisuus ottaa peesi ihan maajoukkuesuunnistajilta: mukaan olivat ilmoittautuneet Fredric Portin sekä Otto Simosas. Minä ja Ääsääsin sisko juoksimme 11 km. Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut vielä 5 km, joka oli pidempien reittien ensimmäinen lenksukka. Kun vitoset kääntyivät kilpailukeskuksella maaliin, me jatkoimme matkaa vielä toiselle lenkille pohjoiseen.

Polulla

Ainakin 18 ja 11 km sarjoissa palkittiin viisi parasta. Vitosesta en ole ihan varma. Kuntosarjoissa ja junnujen ikäluokissa palkintoja taidettiin jakaa vain parhaille. Lisäksi jaossa oli kasa arvontapalkintoja, ja tällä kertaa meidän perhettä lykästi oikein kunnolla: voitimme molemmat!

Nyt kävi tuuri!

Valitettavasti voitimme tasan saman vuoden lehtitilauksen. Annoimme toisen Kunto & terveyden Supersuunnistajan siskolle, koska emme kokeneet tarvitsevamme lehteä kahtena kappaleena. Voimme ehkä vuorotella lukemisen kanssa. Saapahan Ääsäsin siskon täysin ruotsinkielinen perhe vähän kielikylpyä.

Kapuamista Finby klintille.

Supersuunnistaja ei uskonut alussa pääsevänsä palkinnoille, vaikka minä pidin sitä hyvinkin todennäköisenä. Hän oli ihan varma, että mukana oli tarpeeksi monta kovaa suunnistajaa - jo ennen kuin kuulimme Portinin ja Simosasin osallistumisesta. Heille Supersuunnistaja ei valitettavasti pärjännytkään. Syytetään tästä ihan vain sitä, että Supersuunnistaja pyöräytti nilkkansa 2 km jälkeen, ja juoksi loput 16 km kipeällä nilkalla. Kisan kolmonen meni ohi vasta puolivälin tienoilla, kun Ääsääs pysähtyi juomaan. Supersuunnistaja juoksi lopulta hienosti neljänneksi, ja niin hänestä tuli uuden termarin iloinen omistaja.

Siellä se rapakuntoinen yksilö menee.

Vaatimattomuus on selkeästi sukuvika: Supersuunnistajan sisko julisti ennen kisaa olevansa rapakunnossa ja luultavasti meistä kolmesta viimeisenä maalissa. Rohkenin epäillä tätäkin väitettä. Ja niinhän siinä kävi, että hän posotteli minun ohitseni hieman 5 km jälkeen ja ylitti kolmikostamme ekana maaliviivan. Kertooko tämä jotain minun kunnostani? Hävisin muuten myös loppukirin Fredric Portinille, joka paineli viimeisellä metrillä ohi ja kellotti sekunnin nopeamman ajan. Anna mun kaikki kestää!

Viimeinen alamäki maaliin. Sain tuon valkopaitaisen muuten kiinni!

Nimestään huolimatta Saaristo Trail päästi vain 18 km juoksijat rannalle asti. Me muut saimme pörrätä turvallisesti Ålönin saaren metsissä ja latupohjilla kaukana rannasta. Mutta saimme mekin nauttia hienoista maisemista, kun kiipesimme reitin alkupuolella Finby klintille.

Supersuunnistaja tulee maaliin.

Tapahtuma oli oikein hyvin järkätty, enkä näe mahdottomana ajatuksena, että osallistuisimme kisaan ensi vuonna uudelleen, kunhan se vain sopii aikatauluihin. Osallistumismaksuun kuului kalasoppaa maalissa, mutta menimme kuitenkin suihkun jälkeen vielä Supersuunnistajan siskon uudelle kämpälle grillailemaan. Hampparit olivat niin hyviä, etten panisi senkään ohjelmanumeron uusintaa lainkaan pahakseni. Eiköhän tässä siis vielä joskus Paraisille palata.

Osallistujamitalikin oli hieno ja vähän erilainen. Se on siis puuta, jos ei kuvasta tajua.