Paukkasimme kisapaikalle lauantaina jo ennen klo 11, koska Supersuunnistajan lähtö oli klo 12:23. Minun lähtöni oli yli tuntia myöhemmin, joten jäin seuran teltalle neppailemaan ja kuluttamaan aikaa. Jossain vaiheessa mietin, että olisi voinut ottaa jotain syötävää mukaan, mutta päätin silti jättää ainoan evääni eli palkkarini kisan jälkeen nautittavaksi. Olin syönyt aamiaista joskus ysin maissa ja sen jälkeen juonut vain elektrolyyttijuomaa, jossa ei ole energiaa. Lähtöni oli klo 13:31.
 |
| Suunnistuksen "hyvin" sujunut osuus (kuvan voi klikata suuremmaksi) |
Koska en jaksanut lukea loputtomiin Hesaria, vaihdoin kamani ajoissa ja olin ekan kerran lähdössä starttipaikalle (2300 m matkaa) ihan hyvissä ajoin yhden aikaan. Vähän matkaa jolkoteltuani huomasin unohtaneeni wet sleeveni teltalle. Juomavehje ei olisi ollut välttämätön (kuten vaikka emit), mutta totesin haluavani sen silti mukaan. Pingoin siis takaisin ja uudelleen kohti lähtöä. Sain juosta ihan rivakasti, ja silti myöhästyin jälleen kerran kuulutuksista. Lähteä sain kuitenkin omalla ajallani.
Kaikki loput aamiaisenergiat taisivat palaa "alkuverkkaan", koska metsässä en saanut enää oikein kunnon juoksua aikaiseksi. Suunnistus sujui kuitenkin aika hyvin. Ekan rastin tapani mukaan pummasin: olin vielä perjantain sprinttikartan mittakaavan tunnelmissa, ja pelkäsin menneeni rastista ohi. Mutta ihan oikealla suunnalla olin.
Koska en jaksanut juosta kunnolla, ehdin suunnistaa senkin edestä. Rastille 4 tuli minun mittakaavassani varsin pieni pummi, kun ajauduin pikän rastivälin lopussa liian lähelle lampea. Tajusin virheeni kuitenkin nopeasti ja löysin rastille sen jälkeen heittämällä.
 |
| Pummit, joiden jälkeen luovutin |
Iso pummi iski rastilla numero 6. Koetin seurata kartassa näkyvää kuviorajaa, joka ei mielestäni metsässä ollut mitenkään selkeä. Kuvasta voimme nähdä, että olen kuitenkin käynyt ihan lähellä rastia, mutta lähtenyt sitten tekemään pientä kunniakierrosta. Tässä vaiheessa totesin, että koska en jaksa juosta kunnolla enkä osaa näemmä suunnistaakaan, ei minun ole mitään järkeä jatkaa.
Päästyäni takaisin polulle muutin mieltäni vielä kerran ja kävin hakemassa kutosen turvallisesti polun kautta. Koska loputkin rastit olivat tavallaan "matkan varrella", lupasin itselleni, että haen ne ja tuloksen, jos onnistun noukkimaan rastit pummaamatta. Kuljettuani kuitenkin seiskan ohi polulle, totesin, että eiköhän tämä ollut sitten tässä. Onneksi polkua pitkin oli helppo kävellä maaliin. Vähän nolotti, kun vastaan tuli pari iloista retkeikijäryhmää, enkä minä ollut mitenkään marikateinimäinen näky.
 |
| Kovat on kovia: Supersuunnistaja osasi ja suunnisti itsensä pronssille. |
Maalissa ilmoitin, ettei mikään mahti maailmassa saisi minua osallistumaan sunnuntain viesteihin, mutta onneksi minua ei joukkueisiin tarvittukaan. Totesimme Supersuunnistajan kanssa, että ehkä pitkän matkan kisat eivät ole minun juttuni, koska niissä ehdin hävitä voittajille niin paljon. Jatkossa keskityn siis ensisijaisesti sprintteihin ja välillä voin käydä metsänkin puolella juoksemassa keskimatkan kisoja. Ja rogaamassa käyn varmasti, koska niissä on aina mukana joukkuekaveri, jonka kanssa saa pummata yhdessä.
Tänään Supersuunnistaja on saanut lohduteltua minua vielä lisää, koska hän nakuttelee parhaillaan Irmassa meidän ilmoittautumistamme ensi viikonlopun keskimatkan kisaan Sipoossa. Mites se sananlasku omista ja muiden virheistä oppimisesta menikään? No, opin minä eilisestäkin, että pitää muistaa ottaa eväitä mukaan - ja lähteä todella ajoissa lähtöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti