keskiviikko 15. elokuuta 2018

Nyt pitää saada leijua

On se jännä, että aina kun kirjoitan blogipostauksen aihetunnisteella Mintun henkinen kasvu, saa postaus normaalia enemmän tykkäyksiä Facebookissa. Suomalaiset tosiaan taitavat tykätä enemmän Aku Ankoista kuin Hannu Hanhista.

Valitettavasti mulla on taas pelkkää Hannu-kategorian kerrottavaa. Luulin, ettei viime perjantain sprinttikisasta saisi rankipisteitä, mutta saihan siitä! Täten olen jättänyt nyt jälkeni D40-rankilistan lisäksi D35-listalle. Sprinteistä tulee varsinaisen rankilistan pisteisiin jonkinlainen vähennys. Tämän takia olen varsinaisella D35-rankilistalla "vain" sijalla 97/131.

Varsinainen jackpot on luettavissa sprinttirankilistalla. En ole enmpää tai vähempää kuin meidän seuran paras D35-sprinttisuunnistaja! Sama suomeksi: meitä on seurasta listalla kaksi naista, ja minä olen juuri H:n edellä. :D Mut hei: Sijoitus 25/45! En ole lähelläkään sivun alalaitaa!

Kuvituksena kissa, jonka rankingissa ei nousta suunnistamalla vaan
tarjoamalla jauhelihaa ja muita herkkuja.

Meillä on Supersuunnistajan kanssa näätämäisen ovela juoni minun loppusuunnistuskaudelleni. Rankilistalla huomioidaan jokaiselta viisi parasta kisaa. Minulla on nyt D40-listalla kolme kisaa, joista yhdestä olen saanut aivan ruokottoman surkeat pisteet pummattuani erityisen pahasti. Kisaan nyt viikonloppuna Sipoossa keskimatkan kisassa, mutta käyn sen jälkeen vielä kolmessa sprinttikisassa: kaksi niistä on syyskuun alussa Tuusulassa ja kolmas on tässä kuussa Nummelassa. Nummelassakin olisi tarjolla kaksi sprinttiä samana päivänä, mutta kisaa edeltävänä päivänä juoksen Saaristo Trailin 11 km, joten yksi sprintti ehkä riittää. Totesimme kuitenkin, että yhden sprintin jaksaa aina, eikä kisa voi mitenkään mennä yhtä huonosti kuin se tähän mennessä surkein kisani. Saan siis näin tiputettua paskimmat pisteeni pois rankilistalta ja tilalle hyviä sprinttisuunnistussijoituksia. Menestys on väistämätöntä! :D

Mutta ennen kaikkea tätä suunnistuksen riemua pääsen huomenna juoksemaan ihan merkittyä rataa, kun taas kisataan Espoo Trail Runin osakilpailu. Sen cupin tilastoissa minulla ei sentään ole mitään juhlittavaa. Eli akuankkailu pysyy jatkossakin vahvana osana tätä blogia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti