Mutta ennen kun kaksi muuta porsasta pääsivät lähellekään metsää, päätti Veli Viulu sittenkin leikkiä ihan muiden sikojen kanssa. Ja niin Veli Ponteva jäi ihan yksin. Se joutui etsimään kaikki rastit ilman veljiensä apua ja hommaan meni enemmän aikaa kuin kenelläkään muulla rastit ylipäätään löytäneellä. Suunnistuksen jälkeen Veli Ponteva palasi hienoon tiilitaloonsa ja itki itsensä uneen. Sen pituinen se.
Meidän lähtöryhmä lähtövalmiina. Kuntosarja on takarivissä ja minä siellä ainoana naisena. En lunttaa karttaa liianaikaisin, vaan olen valmis käynnistämään rannetietokoneeni. :) |
Niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntain AM-viestin uljas kuntosarjan joukkue Tre Små Grisar koki radikaalia jäsenkatoa, kun Milka hankki kylmästä Atlantista flunssan, ja Supersuunnistaja teki muuten vaan oharit ja meni täydentämään Rasti-Kurikan miesten viestijoukkuetta. Mutta vajaahan se meidän joukkueemme oli jo joka tapauksessa. Ja nyt Rasti-Kurikka sai joka osuudelle suunnistajan. Minä juoksin sitten viestin ekan osuuden ihan itsekseni ja siitä suoraan maaliin. Pari isompaa pummia tuli, mutta tuli niitä onnistumisiakin. Tällä hetkellä minun isoin ongelmani suunnistuksessa on se, etten uskalla juosta metsässä antaumuksella. Ilmeisesti minä pelkään, että minulta menee vähintään nilkka tai jopa niskat nurin. Olen siis nössö. Vähän niin kuin ne kaksi huonoja taloja rakentavaa possua siinä sadussa.
Vähän puolivälin jälkeen oli väliaikarasti, minkä jälkeen juostiin kisakeskuksen läpi. Ihan hauskaa, kun katsojatkin saattoivat nähdä kisaajia kesken suorituksen. |
Onneksi ensi viikonloppuna pääsee treenaamaan metsässä kirmaamista kahdeksaksi tunniksi, kun HiQn ämmillä on edessään Yörogaining. Milkakin lupasi olla jo terve lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti