Akselimountti kameralle on kyllä villi peli. Sillä saa paljon kivempaa kuvaa kuin perinteisellä stemmimountilla - ja kuva täriseekin vähemmän. Kiitos supersuunnistajalle, joka osti kyseisen lelun. Ainoa vika akselimountissa on, että on pakko pysähtyä, kun haluaa startata tai stopata kameran. Valokuvia pitää edelleen ottaa stemmistä käsin.
Filkka on vihdoin valmis, mutta takki on kaikesta jälkituotannosta niin tyhjänä, etten todellakaan jaksa alkaa nyt rustata raportaasia tuosta yöttömän yön fillarirallista. Antaa kuvien puhua puolestaan, ja minä kirjoitan perinteisemmän rapsan joskus tässä lähipäivinä.
Vaikka tavaraa jäikin leikkauspöydälle, on leffa melkein 8 min pitkä. Toivottavasti joku edes jaksaa katsoa sen. Mutta mikä nyt voisi olla mielenkiintoisempaa kuin läskipyörän ja potkupyörän ohittelu 2,7 km radalla eri vuorokauden aikoina? No sitähän minäkin! Antoisaa leffanautintoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti