lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannustriathlon

Joku on saattanut kuvitella kevään kisojen perusteella, että vuosi 2016 on suunnistusvuosi, enkä minä triathloonaa enää lainkaan. Mutta tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Minä julistin jo ajat sitten vuoden 2016 pyöräilyvuodeksi. Siihen kuului isona osana Mallorcan leiri ja viime viikonlopun Pirkan pyöräily. Nyt Jukolan viestinkin mentyä on aika astua pysyvästi metsästä maantien puolelle (ainakin kuukaudeksi). Kestopäällysteisen tien ja varsinkin triathlonin ihmettely aloitettiin uudellen kevyesti sprintillä. Sipoonrannassa vietettiin juhannusaattoa HUUB triathlonin merkeissä, ja minä sekä Supersuunnistaja ilmottauduimme mukaan. Pelkäsin, etten ehtisi kisata yhtään triathlonia ennen Joroista, mutta onneksi taidan saada usemmankin sprintin tähän alle. Perusmatkoja ei taida valitettavasti istua kalenteriin.

Menimme Sipoonrantaan alunperin hyvissä ajoin, kun luulimme lähtömme olevan jo klo 12. Mutta silloin starttasi vanhempi & lapsi -sarja, ja sprintin startti olikin vasta klo 14:30. Haettuamme numerot klo 11, menimme varaamaan hyvät mestat vaihtopaikalta ja hurautimme takaisin kotiin reiluksi tunniksi rapsuttelemaan kissoja.

Meidän vaihtopaikat. Viereen sattui leirikaveri huhtikuun Mallorcan leiriltä

Tietenkin meille tuli kiire, kun oli oikeasti lähdön aika. Saavuimme kisakeskukseen juuri ennen infoa, ja märkkärien pukeminen jäi vähän viime tinkaan. Minä en ehtinyt ollenkaan verrata, kun päätin käydä vielä vessassa ennen kisaa. Muutenkaan fiilis ei ollut mikään älyttömän urheilullinen, koska keskiviikkona muljahtanut nilkka on edelleen aika turpeassa kunnossa. Teipattuna se kuitenkin kesti juoksua ihan hyvin.

Uinti tapahtui kahdessa kierroksessa, ja matkaa kertyi vähän päälle 700 m. Eka kierros meni verryttelyn puutteesta johtuen ihan huonosti, ja harkitsin jo lopettavani koko lajin. Märkkärikin oli mennyt kiireessä vähän huonosti päälle. Onneksi toisella kiekalla sain vähän rytmistä kiinni, ja muistin, että triathlon on oikeastaan ihan kivaa. Nousin vedestä 13. naisena ja kaiksita numerolla 45. Ihan jees, koska olin varma, että häviän koko leikin, kun mukana oli sellaisia nevöhöödejä kuten Erika ja Henrika Parviainen. Eikä varsinkaan naisia ollut kovin montaa mukana. Supersuunnistaja nousi vedestä reilun minuutin minun jälkeeni. Tämä oli hänelle kauden ensimmäinen avovesiuinti. Lasit kuulemma vuosivat, ja hänenkin märkkärinsä oli huonosti puettu. Ensi kerralla ajoissa kisoihin siis. :)

Pyöräreitti oli mäkinen, ja se poljettiin kahdessa 10 km lenkissä. Reitti oli vallan hauska, vaikka tie olikin märkä, ja siksi mutkissa sai vähän varoa. Vaikka pyöräily onkin minun lempilajini triathlonissa ja tykkään ylämäistä, en saanut tänään itsestäni oikein kunnon tehoja irti. Muut taisivat saada, koska sijoitukseni tippui pyöräilyssä yhdeksän sijaa. Yleensä se ei tipu ihan noin paljoa ja ohittelen enemmän. Onneksi sentään Supersuunnistaja ei päässyt ohitseni vielä pyöräillessä. Mutta hän olikin kuulemma pysähtynyt pissalle.

Minä vikalla kiekalla. Pääsee kuviin, kun
on perheen hitaampi triathloonaaja.

Juoksu - tuo pakollinen paha ennen maalia. Olen saanut syksyn ja talven ahkeran tekniikkatreenaamisen ansiosta juoksuasentoani paremmaksi, mutta enhän minä edelleenkään ole mikään vauhdikas juoksija. Garmin kuitenkin väittää, että keskivauhtini olisi ollut alle 6 min/km, mutta se väittää myös juoksun pituudeksi 320 m liikaa. Uskotaan Supersuunnistajan Polaria ja järjestäjää: juoksu oli oikeasti 5 km ja minun vauhtini melkein tasan 6 min/km. Juoksun positiivisin asia oli se, että Supersuunnistaja ohitti minut vasta toisella kierroksella eikä ikinä saanut minua kierroksella kiinni.

Hävisin juoksussa vielä kuutisen sijaa ja loppuaikani oli 1:37:58. Sillä päästiin sijalle 28, joka ei ollut lähellekään viimeinen, mutta ei kyllä puolenvälin yläpuolellakaan. Tuloksia voi ihmetellä tuolta.

Kun tämä juttu pamahtaa eetteriin, me olemme jo Alastaron radalla nauttimassa harvinaisuudesta nimeltä aurinkoinen juhannus. Viime vuonna en päässyt mukaan, mutta koska 2016 on pyöräillyvuosi, niin tänä vuonna mikään ei pidä minua poissa Ratareidestä! Siitä tulee juttua viimeistään alkuviikosta.

Hyvää juhannusta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti