Kesän masokistisin kymppi

Meidän perheessä ollaan suuria Peräkylän Ponnistuksen faneja. Minun lempparikisani heidän repertuaaristaan on toki kaljamaili. Rakastuimme myös molemmat viime syksynä tulenpalavasti Mammuttimarssiin. Mutta Supersuunnistajan monivuotinen toukokuun kohokohta on Stairway to Hell, missä juostaan 10 km kisa nousemalla kuusi kertaa Malminkartanon jätemäen päälle ja kiipeämällä lopuksi vielä portaat ylös.

Kisa järjestettiin taas viime viikolla, ja Ääsääs oli mukana. Mutta annetaas herran itse kertoa tunnelmistaan.

Kisakansa lähtee liikkeelle. Huomaa lastenvaunuja työntävä isi.

No, oliko kivaa?

Mmm, oli

Ekassa nousussa oli vielä seuraa

Kuusi kertaa jättärin laelle ja portaat päälle. Onko tuossa mitään järkeä? 

Tuohan on ihan pieni määrä, vain seitsämän kertaa. Monet muut vetävät moninkertaisesti.

Toisessa nousussa olikin jo enemmän tilaa

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

No, ihan ok. Samalla tasolla olin kuin viime vuonna.

Alamäki alkaa - vaihteeksi

Muistatko enää, mitä ajattelit suunnilleen kolmannessa tai neljännessä nousussa?

Jokaisessa nousussa laskin, kuinka monta nousua on vielä jäljellä. Ei siinä paljoa muuta tule ajateltua. Paitsi, että piti keskittyä juoksemaan, koska en halunnut kävellä.

Kärki porhaltaa menemään

Kumpi on kamalampaa, yös vai alas juokseminen?

Ylös, koska se mäki on paljon jyrkempi.

Supersuunnistaja koetti hymyillä kameralle

Meinaatko lähteä uudestaan?

Joo, jos vaan sopii aikatauluihin.

Viidennessä nousussa piti jo keskittyä

Mitkä muut PePon kisat houkuttelevat?

Mammuttimarssi on kiva, mutta jatkossa se taitaa olla Synkkä Syysunelma. Majakkaa ja sivuvaunua olisi myös joskus kiva kokeilla.

Viimeiset metrit eikä enää yhtään nousua!

Onko muuten seuraava tavoite jo kiikarissa?

En mä tiedä, onko mulla tavoitteita, mutta seuraava kisa on varmaan Jukolan viesti.