 |
| Lähdön hetki |
Firmasta meitä oli liikkeellä 9 henkeä: yksi meni ajamaan lujaa vapaan vauhdin porukkaan ja me loput lähdimme kesäretkelle 30 km/h ajoryhmän eteen tavoitteena ajella koko matka noin kolmeakymppiä. Myös Supersuunnistaja tuli polkemaan. Hän ei halunnut ajaa ajorymässä, koska testaili kesän triathlonin täysmatkaa varten, millaisella keskarilla hän mahtaa jaksaa ajella yksinään.
 |
| Meidän pinkkioranssi tiimimme näytti hienolta! |
Omassa ryhmässä on kiva ajella, koska siinä ei tule ikävää jojo-liikettä, mitä isommissa rymissä ilmenee varsinkin mäissä. Meidän oman ryhmämme keulilla oli terhakkaat SS-joukot (etunimien, ei aatteen mukaan nimettynä :D) ja me vähän vähemmän polkeneet nautiskelimme peesistä ja kauniista kesäpäivästä.
 |
| Toinen action-kuva |
Kolmenkympin vauhtiryhmä otti meidät kiinni vähän ennen Veikkolaa, ja ajelimme sitten sen mukana taukopaikalle asti. Päätimme päästää ryhmän taukopaikalta edellemme, ettei se ottaisi meitä pian taas kiinni. Oli tosiaan hauskempaa ajella pienessä porukassa kuin ryysiksessä. Supersuunnistaja ei pitänyt taukoja, ja hän oli porhaltanut ohitsemme meidän odotellessamme kolmenkympin ryhmän siirtymistä reitille.
 |
| Vielä yksi kuva herrojen hanureista. |
Olimme lähteneet ehkä hieman ahnaasti liikkeelle, ja vähemmän pitkiä lenkkejä tehneillä alkoi puhti hiipua tauon jälkeen. Varsinkin Bodomin mäet vaativat vähän jerkkua reisistä. Minä olin ollut alusta lähtien hidas ylämäissä, mutta en juurikaan hidastunut loppua kohden, vaan tein aika tasaisen suorituksen. Toisaalta minä olenkin tottunut jumppailemaan sen kuutisen tuntia putkeen, joten Bodomille päästäessä minun diesel-koneeni oli vasta lämmennyt.
 |
| Maalisuora |
Olimme sopineet ajavamme kimpassa Jorvin mäelle asti. Mäessä kukin sai revitellä ihan oman jaksamisensa mukaan ja paahtaa viimeiset kymmenen kilsaa urku auki. Porukkamme hajosikin mäessä ihan totaalisesti, kun SS-joukot ja muut kovat jätkät painelivat menojaan ja me muut tulimme sitten omaa vauhtiamme vähän perässä.
 |
| Jee! Me tehtiin se! (Kaksi sankaria taitaa olla vielä matkalla) |
Minä olen yleensä loppukiri-ihminen ja nytkin sain ihan hyvän haipakan päälle viimeisille kilsoille. Ohitin Jorvin mäessä ja sen jälkeen monta ihmisrauniota - myös Supersuunnistajan noin viitisen kilsaa ennen maalia. Kiristin vielä lopussa ihan viimeiset mehut, koska työkaverini O roikkui peesissäni, ja pelkäsin koko ajan, että hän painelee loppusuoralla ohi. Ei painellut. Sekuntia aiemmin pääsin maaliin. :)
 |
| Supersuunnistaja tuli maaliin minuutin minun jälkeeni. Ehkä siksi hän ei hymyillyt yhtä leveästi kuin minä. ;) |
Peesailemalla pääsee pitkälle: tein oman uuden enkkani Girolla - vaikka ajelinkin ihan nätisti sykkeet pk-alueella. Loppuaikani oli 3:50:41 ja sillä irtosi naisissa 15. sija. Kaikkia tuloksia voi ihmetellä täällä.
Hienot univormut!
VastaaPoistaKiitti! Mäkin tulin pienen pohdiskelun jälkeen siihen lopputulokseen, että tää väriyhdistelmä on niin hirvee, että se on jo hieno.
PoistaMun paita vaan kiristi haukkarista. Meidän "oikee polkija" (toinen meidän vetäjistä, sellainen kuivan kesän orava) taas oli hyvin tyytyväinen, että kerrankin ei hihat lepata. :P
Paitojen väri oli mun makuun tyylikäs ja kerrankin S-kokoinenkin paita ei lepattanut haukkarin kohdilta :)
PoistaStefu, niin ketäköhän mä tuoksi kuivan kesän oravaksi kuvailin? :D
PoistaTurvallisen värisethän nuo on. Mustassa paidassa yksin polkiessa näyttää kesäpäivänä kangastukselta eikä autoilijat huomaa.