Kurrerundan

Minun piti mennä tänään ainoastaan aamulla uimaan, ja työpäivän jälkeen oli tarkoitus vain lojua sohvalla. Supersuunnistaja kuitenkin kysyi eilen, mitä meinaan tehdä tänään illalla ja ehdotti juoksukisaa Kauniaisissa. Tänään oli Granipäivä ja osana sitä järkättiin Kurren kierros eli Kurrerundan.

Tapiolan uimahalli tänään aamulla

Matkoina oli 10 km tai 5 km kuntosarja. Suostuin toki helpottamaan suoraan töistä tulevan Supersuunnistajan logistiikkaa kurvaamalla paikalle autolla ja tarjoamalla siten säilytyspaikan puvulle ja muille rojuille. Ajattelin sitten, että voisin ihan hyvin myös itse juosta jotain ja ajaa uudet lenkkarini sisään. Uusia kamojahan kannattaa aina kokeilla juuri kisoissa. Minä harrastan sitä tämän tästä.

Mietin kauan, kummalleko matkalle lähden, koska tp-jänteeni oli vihotellut vähän viime viikonlopun juoksentelun jäljiltä, mutta toisaalta kuntosarjoja ei meidän perheessä ihan kamalasti arvosteta. Päätin lopulta kisakeskukseen kävellessäni osallistua siihen sarjaan, missä on enemmän osallistujia - eli potentiaalisesti minua hitaampia juoksijoita. Matka oli sitten femma.

Valmiina juoksuun uusissa tossuissa.

Supersuunnistajaakin kolotti joka paikasta (jopa kuulemma hampaita särki alkuverkan aikana). Hän tunnusti, että oli itsekin harkinnut juoksevansa vitosen, mutta ylpeys ei mitenkään antanut periksi. Ääsääs lähti sitten kympille, vaikka juokseminen kiinnosti kuin kilo kiviä.

Minä olin ensin unelmoinut alittavani 25 minuuttia, mutta alkuverkka sujui niin tahmeasti, että en oikein jaksanut uskoa asiaan. Juoksu lähti kuitenkin kulkemaan aika vauhdikkaasti ja olin vielä jossain kolmen kilsan kohdalla tavoitevauhdissa, vaikka jokainen kilometri olikin edellistä hitaampi. Minä se vaan aina lähden liian kovaa. Jossain kolmen ja neljän kilsan kohdalla väsähdin kuitenkin tosi pahasti, eikä minkäänlaista mainittavaa loppukiriä oikein irronnut. Tuttu (meidän firman käyttämä) rekrytointikonsulttikin paineli ohi loppusuoralla. Lenkkarit olivat kevyet, mutta oikeaan jalkapohjaan tuli rakko. Toivottavasti se on ohimenevää.

Muka innokkaat juoksijat

Mutta ei niin paljon mälsyyksiä ettei jotain hyvääkin. Minua ilahdutti kisassa eritoten kolme asiaa:

1. Pystyin pitämään koko matkan juoksuasennon melko hyvin kasassa. Eivät ole menneet kaikki talven tekniikkatreenit hukkaan.
2. Olin suhteessa aika kova mäissä. Juoksin koko matkan parin naisen peesissä ja saavutin heitä aina ylä- ja varsinkin alamäissä. Taas kerran on tekniikka kunnossa, mikä on kivaa.
3. Tulipahan tehtyä kova treeni. Koska olen sisimmältäni laiskempi kuin meidän kissat yhteensä, en saa juostua kovia VK-treenejä ellei minulla ole lappua rinnassa. Joten välillä on ihan hyvä maksaa 15 euroa, jotta saa niitä VK-lenkkejäkin ohjelmaan.

Eipä tuo tuloksellisestikaan ihan paskasti mennyt. Olin 8/40. Hyvin valittu sarja, koska kympillä olisin ollut varmaan korkeintaan kahdeksas sieltä väärästä päästä.