Spring Adventure

Eilen kisattiin multisport-kesän avaava Spring Adventure Espoon Oittaalla. Pakkohan sitä oli itsekin lähteä mukaan - varsinkin kun luvassa oli vähän kotikenttäetua. Hauskaa oli tarjolla tässä järjestyksessä: prologi (muistisuunnistus), pyöräily, juoksu, pyöräily, quest (inkkarikanootti), pyöräily, juoksu, quest (tukinkantoa), juoksu, melonta, quest (finnfoamilla uiminen). Questien tekemisiä ei toki ilmoitettu etukäteen, vaan ne olivat aina enemmän tai vähemmän iloisia ylläreitä.

Miesten kilpasarja odottaa lähtöä

Heti prologin jälkeen eka vaihto meni ihan plörinäksi. Supersuunnistaja juoksi prologin pyöräilykengillä, mutta minä halusin käyttää lenkkareita, koska minulla on niissä tukipohjalliset. Olin pyytänyt häntä sullomaan minun kenkäni laukkuuni sillä aikaa kun itse pukisin pyöräilykenkiä, mutta Ääsääs ei ollut kuullut pyyntöäni. Aikaa meni siis hukkaan vaikka kuinka, kun minä tein itse kaiken ja Supersuunnistaja vain hengaili.

Missäs hitossa me ollaan?

Olin vaihdon jälkeen ihan varma, että olimme heti sekasarjan viimeisiä ja sillä sijalla pysyisimme. Vetäisinkin perinteiset multisport-itkupotkuraivarit jo ennätysnopeasti ennen toista rastia, kun kaaduin pari kertaa pyörällä mutaisella ja juurakkoisella polulla ollessani valmiiksi muutenkin henkisesti lannistuneessa tilassa.

Välillä niitä rastejakin sentään löytyi

Fiilikseni nousivat vähän, kun näimme välillä muita sekapareja ja useamman naisten sarjan joukkueenkin (jotka kisasivat meidän kanssamme samalla radalla). Yritin tsempata itseni tällä uudella puhdilla juoksuosuudella ihan ennenkuulumattomaan vauhtiin. Sanoin jotain, että juostaan kovaa, kunnes multa menee nilkka - ja eikös se sitten pyörähtänytkin parin minuutin päästä. Jouduin kävelemään pari minuuttia, mutta onneksi vamma ei tuntunut isolta. Yksi sekapari pyyhälsi kävelyvaiheessa ohitsemme. Minä olin tietysti taas ihan varma, että olemme viimeisiä ja ulisin, kuinka olen täysin epäonnistunut ihmisenä, kun en osaa edes pyöräillä tai juosta.

Luolarastilla oli ruuhkaa ihan jonoksi asti

Vaikka jouduimmekin etenemään hitaammin (minä en uskaltanut juosta enää niin kovaa), näimme metsässä useampiakin pareja, jotka pummasivat kanssamme samaa rastia ja myöhemmin jonottivat luolassa olevalle rastille leimaamaan. Myös pyöräilyssä vastaan tuli selvästi vasta rasteille menossa olevia sekapareja, ja minäkin aloin vähitellen uskoa, että emme ehkä häviäisikään.

Välillä teillä oli suorastaan ruuhkaa, kun kaikki etsivät parasta kohtaa jalkautua metsään

Ekana questina oli inkkarikanootilla soutelua. Supersuunnistaja ei ole ikinä melonut inkkarilla ja minäkin olen tehnyt sitä hyvin vähän. Kanoottimme mutkitteli kuin Tanja Poutiainen olympiarinteessä, ja minä kirosin suoritustamme niin, että järvi raikasi. Tässä vaiheessa virallista kisa-aikaa oli enää pari tuntia, ja minä aloin taas vaihteeksi olla häviämisen lisäksi ihan varma, ettemme ehtisi edes maaliin ja saisimme hylsyn.

Unohdimme myös vetonarun kotiin, mikä hidasti minun juoksuani

Kun saavuimme pyöräilystä vaihtoalueelle ennen juoksu- ja melontaosuuksia, kuulutettiin meidän olevan sekasarjan kolmantena. Pyhä paska! Ei ole todellista! Fiilikset lähtivät hurjaan nousuun ja raivoisa kilpailuvietti nosti päätään. Kuin taikaiskusta meikällä oli taas täysi tsemppi päällä. Ei mun kanssa ainakaan tylsää pääse tulemaan. :D

Juoksuosuudella yksi rasti oli lumivuoren päälle

Tiesimme, että seuraava sekapari ei ole kaukana perässämme, ja pelkäsin koko ajan, koska ohitsemme juostaan. perässämme tullut sekajoukkue ohittikin meidät juoksuosuuden kolmannella rastilla. Vaikka tipahdimmekin podiumilta, ei fiilikseni enää laskenut kamalasti. Emmehän olleet sentään lähellekään viimeisiä. Kun melontaosuudella saimme samaisen parin taas näköpiiriimme, iski minuun sellainen kilpailuvietti ettei moista ole ennen nähtykään. Meloimme ihan apinan raivolla ja ohitimmekin kilpakumppanimme kolmannen melontarastin jälkeisellä pidemmällä osuudella. Melonta muuten sujui paremmin kuin ehkä ikinä ennen.

Tsemppasin Supersuunnistajaa infernaaliseen suoritukseen, koska pelkäsin, että muuten meidät ohitettaisiin taas viimeisellä parin sadan metrin juoksulla maaliin. Tulimme kuitenkin hyvällä etumatkalla rantaan ja taisimme repiä vielä finnfoam-questilla lisää kaulaa, koska en nähnyt takanamme ketään meidän juostessamme maaliin.

Mitä olisikaan multisport ilman Finnfoam-uiskentelua?

Maalissa meidät tosin kuulutettiin neljänsiksi, joten emme sittenkään onnistuneet kirimään itseämme podiumpaikalle. Mutta hyvän tsempin tämä hirvittävä huijaus sai meissä aikaan. Suorituksemme meni noin vartin verran yliajalle, ja siitä tulee jonkin verran sakkoa. Muita sakkoja meillä ei pitäisi olla, joten sijoituksemme oli sitten kai neljäs - mikä on paras multisport-sijoituksemme ikinä. Virallisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta linkkaan ne sitten, kun ne vihdoin nettiin ilmestyvät.