Kostea vappu

Kun katselin eilistä säätiedotusta, kysyin itseltäni, miksi ihmeessä mä teen tätä. Suunilleen ainoa paikka koko Suomessa, mihin luvattiin eilen sadetta, oli Lahden seutu. Ja me olimme lähdössä Supersuunnistajan kanssa rogaamaan viideksi tunniksi Nastolaan. Muut saisivat nauttia vappuriehan julistuksesta ja Mantan lakituksesta ihanassa kevätsäässä. Me pyöräilisimme koko päivän vesisateessa. Mutta kisa oli jo maksettu ja siitä oli mainittu kavereille - ei voinut siis enää perua.

Muut kisaajat olivat vähän sokerista ja odottelivat lähtöä katosten alla.

Onneksi Ilmatieteenlaitoksella oltiin taas väärässä, ja sadetta kesti vain ensimmäiset puoli tuntia. Tosin metsä oli sitten märkä koko loppupäivän. Ei sade edes paljoa haittaa, kun on kunnon romppeet päällä. Minä olin vuorautunut goretexilla päästä varpaisiin, ja ainoa heikko lenkki olivat hanskani, jotka eivät pitäneet vettä. Mutta nakitkin sai lämpimiksi, kun polki kovaa ja jalkautui välillä.

Ekalla rastilla oli melkein ruuhkaa. Nuo märät kaadetut puut ovat
muuten mukavan liukkaita klossien alla.

Rasteilla saikin jalkautua usein, koska ratamestari taisi tuntea suurta viehtymystä mäkiä ja kumpareita kohtaan: missä useampi korkeuskäyrä, siellä rasti! Mutta vastapainoksi pääsimme polkemaan paljon oikeita teitä traktoriurien ja polkujen sijaan, joten etenimme ihan mukavaa vauhtia.

Välillä ratamestarikin armahti eikä laittanut rastia edes sillan alle.

Supersuuunnistaja käytti reittisuunnitteluun huomattavasti tavallista enemmän aikaa sekä ajatusta, ja suunnitelma olikin aika hyvä. Itsehän olisin taas alkanut piirtää reittiä vartin kartan tuijottelun jälkeen. Vaikka emme mitanneetkaan reitin pituutta kartalta, oli se varsin sopiva. Vain yksi hieman hankalampi, polkujen päässä ollut neljänkymmenen pisteen rasti olisi kannattanut jättää hakematta, koska sen hakeminen vei pisteisiin nähden suhteettoman paljon aikaa. Osasyynsä oli myös sillä, että minä otin triathlonhengessä pyörän ja juoksun oheen pienen uimarastin, kun renkaani jumahti mutaan keskellä mutalammikkoa. Pulipuli. Oli raikasta!

Tämä oli erittäin tyypillinen rasti; mäen päällä muutama sata metriä lähimmästä tiestä.

Koska meillä meni metsäpoluilla vähän liian kauan aikaa, myöhästyimme viiden tunnin aikarajasta neljä minuuttia ja saimme siten 40 pinnaa sakkoja. Muuten suunnitelma piti loistavasti ja ehdimme kerrankin hakea melkein kaikki aiotut rastit. Yleensä rohmuamme rasteja vähän liikaa, ja joudumme skippailemaan niitä kisan loppupuolella. Nyt jätimme vain yhden kolmenkymmenen pisteen rastin hakematta.

Minäkin leimasin kerran, että pääsin vaihteeksi kuvaan.

Koska saimme sakkoja, jäimme harmittavasti juuri alle 1000 pisteen. 990 pisteellä olimme pyöräsarjassa vähän puolenvälin alapuolella ja paras sekajoukkue. Täältä löytyvät kaikki tulokset. Lisäksi voitimme arvontapalkintona 20 euron lahjakortin urheilukauppaan. Jee! Kyllä kannatti vähän kastua.

Se vähän mukavampi kostea vappu. :)

Kisan jälkeen kiiruhdimme pikavauhtia takaisin kehä ykkösen sisäpuolelle ja palasimme normaaliin dippainssin vappurutiiniin. Kävimme pikaisesti kotona siistiytymässä ja riensimme ravintola Sandroon, missä kaverit meitä jo odottelivatkin. Jaksoimme illallisen jälkeen sinnitellä baarissa vielä yksien drinksujen verran. Puolilta öin päivän urheilut alkoivat jo painaa liikaa ja me lähdimme kotiin nukkumaan osan porukasta vielä jäädessä juhlimaan. Aamulla olimme taas iskussa ja suuntasimme Ullanlinnanmäelle perinteiselle piknikille - ja saimme mekin nauttia vähän auringonpaisteesta. Nautimme ehkä vähän liikaakin, koska Supersuunnistajalla on nyt punainen nenä - eikä se johdu liiasta samppanjasta. ;)