Vaelluksella Ruotsin Lapissa

Puuh! Vihdoinkin mulla on muuton jäljiltä aikaa a) urheilla b) kirjoitella urheiluistani. Kunhan vielä olisi aikaa lukea muiden urheiluista. Vasta yhden Kuopion kisarapsan olen ehtinyt lukea. Ja siellähän oli vaikka ketä bloggareita.

Mutta palataas mun kesälomaani. Sen päätapahtuma oli viiden päivän vaellus Ruotsissa. Tai vaellettiin viiden eri päivän aikana. Eka ja vika päivä olivat sellaisia puolikkaita. Mentiin tuntureille, koska siellä korkealla ei ole hyttysiä. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin ajattelin panostaa niihin.

1. Päivä: 8,67 km, nousua 571 m, laskua 521 m. 

Ensin kiivettiin kirkkaalle ja 36m syvälle vuoristojärvelle ja sitten tultiin osa matkasta takaisin ja pistettiin teltta pystyyn. Sää oli sateinen ja sumuinen, mutta muuten oli kivaa. Poroja ei ekana päivänä nähty, mutta porojen kakkaa sitäkin enemmän.

Juna jätti meidät seisakkeelle, mistä lähti polku Trollsjönille.

Vettä seinästä!

Trollsjön. Saapuessamme siellä oli kova sumu.

Päivällisen aikana sumu vähän hellitti, ja veden kirkkauden näki jo hyvin.

Paluumatkalla näimme kuvan tanssivasta haista ja kamelista.
Kivistä ja kallioista pystyi bongailemaan myös monia vuorenpeikkoja.

 2. Päivä: 9,86 km, nousua 792 m, laskua 245 m

Laskeuduimme melkein takaisin seisakkeelle ja valitsimme poluista toisen, joka johti tunturimökille nimeltä Låktatjåkkastugan. Satoi edelleen. Ylempänä sade ei ollut edes ihan vettä. Yön telttailimme (pakkasessa) mökin pihalla. Maksoimme 95 kruunua saunasta ja mökin olkkarin käytöstä. Mökissä oli myös yöpymispaikkoja, mutta ne olivat kalliita ja vähän tissiposkimenoa. Telttailemaanhan tänne tultiin! Mutta Fjällstation oli kyllä tosi siisti mesta! Ja sauna tuli tarpeeseen heinäkuun arktisen ilmaston ja vaakasuorassa tulleen räntäsateen jälkeen.

Meidän ekan yön leiri.

Eka porohavainto

Eka isompi vesihavainto

Vesihavainto piti myös ylittää. Onneksi oli silta.

Tauko ja maisemien fiilistelyä

Saunan jälkeen oli hyvä olla. Ja mökillä tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinenkin. Ei paha!

Alkupalaksi vohveleita ja porotahnaa.

Pääruuaksi taimenta ja sienitahnaa. Ihan sairaan hyvää!

Tämän takia en ole ruokabloggari. Jälkkärimousse oli niin hyvää,
että se ehti kadota ennen kuvan ottamista. :)

Tunturiasemalla oli myös Ruotsin korkein baari.
Siellä me nautimme minttukaakaota ja viskiä. Hyvää oli.
Ja niiden avulla unikin tuli, kun luikimme hyisen pihan poikki telttaan ja makuupussiin.

 3. päivä: 12,77 km, nousua 376 m, laskua 1035 m

Tämä päivä oli silkkaa alamäkeä - paitsi sään osalta. Kun pääsimme takaisin kasvuston korkeudelle, alkoi aurinkokin paistaa, ja goretexit sai vihdoin kuoria päältä! Sitä ennen sää ja näkyvyys olivat niin huonoja, että tarvitsimme jopa kompassia!

Låktatjokkastugania vahti peikko! Vähemmän selviä naamoja oli tosi
paljon, ja niitä oli hauska bongailla.

Heinäkuun perinteinen lumimaisema.
Sentään osa lumesta on sulanut lätäköksi.

Tämä lumi ei sula ikuna. Se oli merkitty kartallekin.

Kun pääsimme niin alas, että alkoi vihertää (ja aurinko paistaa),
näimme myös reitin upeimman putouksen.

Lounasmaisemat

Lisää vehreyttä

Kolmas leiri seuraavan mökin pihalla. Ja ihana järvimaisema!

4. päivä: 10,22 km, nousua 782 m, laskua 800 m sekä ilman reppuja 4,81 km, nousua ja laskua 344 m

Ensin kiipesimme tunturille, jonka pari huippua kävimme valloittamassa ilman reppuja. Sen jälkeen laskeuduimme tunturin toiselle puolelle aivan Abiskon luonnonpuiston rajalle, minne leiriydyimme vikaksi yöksi. Nousu oli kivaa, laskeutuminen vaatii yllättävän paljon reisiltä, kun pitää koko ajan olla jarrut päällä.

Aamu alkoi vesistön ylityksellä. Mökin pihalla
oli muita retkelijöitä yleisönä.

Ylityksestä ei selvitty ilman vaurioita. Kivet olivat liukkaita ja teräviä

Reittimerkki ja maisema

Supersuunnistaja katselee alas

Linssiludeporo, joka juoksenteli edessämme monta kertaa eestaas

Entinen poro. Tai osa siitä.

Huipulla!

1300 metristä näki Norjaan!

Pieni dippaus 1200 metrissä.

Piti tehdä myös lumiukko, koska
harvoin heinäkuussa on siihen mahdollisuutta.

5. päivä: 18,28 km, nousua 502 m, laskua 1169 m

Laskeuduimme päivän aluksi jyrkän alamäen kaameessa pusikossa Kungsledenille. Kungsleden olikin sitten tasaista ja helposti käveltävää pitkospuilla ja silloilla varustettua Nuuksion tasoista köpöttelyä. Mutta sitä saikin painaa sitten 14 km, että pääsi autolle.

Aluksi tetsasimme ryteikön läpi muutaman kilsan
kaameeta alamäkeä Kungsledenille.

Kungsleden ja pieni silta

Pitkospuita ja teerivauvoja Kungsledenillä

Silta Abiskojokkan (joki allani) yli.

Poro! Löydettiin 1000 metristä muutamat sarvet ja otettiin mukaan.

Supersuunnistaja sillalla

Reitin viimeinen koski oli aika jylhä.

Jee! Maalissa!

Väsyneen onnellinen jälleennäkeminen

Kuvat eivät tee täysin oikeutta maisemille. Kannattaa käydä katsomassa ne livenä! Porojen ja teerien lisäksi näimme jäniksen, paljon korppeja ja minkin. Ja tietty jotain pikkulintuja.

Suunnitelmissa oli valloittaa korkeampikin huippu kuin 1300m, mutta loppui puhti. Ja alastulo olisi ollut varmaan aika hurjaa sieltä 1600 metristä (korkeuskäyrää oli kartalla aika tiheästi), kun se oli aika hurjaa jo 1300 metristäkin. Parhaillaan taidettiin tulla alas 300 m 3 km aikana. Voin sanoa, että se on rinkka selässä välillä aika jännää.

Kivaa oli! Pitää alkaa harrastaa tätä enemmänkin!