"Nasta" päivä Nastolassa

Tänään oli Nastola triathlon, missä minä en todellakaan ollut täysmatkalla, vaan suoritin ihan vaan peruksista peruksimman olympiamatkan. En muistanut esifiilistellä kisaa täällä blogissa, koska muuton jälkimainingit ja sellainen pikkukuriositeetti kuin työt varastivat kaiken aikani. Voitte siis vain arvailla, kuinka hyvin valmistauduin kisaan.

Otsikossa onkin lainausmerkit ihan syystä. Koska melkein kaikki mahdollinen meni päin pyllyä. Ei ihan kaikki, mutta melkein. Tämän piti olla minun kauden päätavoitteeni, mutta ei se sitten tainnut olla.

Uinnin lähtö näyttää aina kivalta

Tosiaan valmistautuminen jäi hyvinkin minimiin. Se sisälsi viime viikon fillarimuuton, kaksi noin kilsan (noin, koska toki Garminista loppui akku) uiskentelua mökillä, ja pari säälittävää aamulenkkiä tällä viikolla. Tankkauskin taisi mennä vähän pieleen, koska aamulla vatsa toimi "vähän liian hyvin" ja kisassa nesteet eivät tuntuneet imeytyvän oikein kunnolla. Näistä lähtökohdista lähdin siis lähnnä yrittämään Vantaan ajan (2:59:25) parantamista. Ja ainakin halusin päästä alle kolmen tunnin - marginaaliahan noiden kahden välissä on enemmän kuin runsaasti.

Hyvä karma nosti päätään jo perjantaina, kun seura- ja opiskelukaverini E, jonka piti tulla Nastolaan kyydillä, ilmoitti olevansa kuumessa. No, minä sentään pääsin lähtemään. Tosin omakin perberini ilmoitti perjantaina, että jotain on oikealla puolella vähän jankissa. No, Icepoweria pyllyyn ja nukkumaan! Aamulla kankku oli edelleen hieman hellänä, mutta Icepower siirsi kipua parilla tunnilla.

Hylje nousee rantaan

Myös huoltojoukot osoittivat osaamista: seiskan lähtö myöhästyi, koska huoltojoukon piti käydä kakalla. Minä inhoan kiirettä ja stressaan aina ehtimisestä ihan mahdottomasti. Lahden väylällä nähtiin siis ehkä joku oman elämänsä rallikuski. Aikataulu saatiin kiinni, ja Pajulahden liikuntakeskukseen päästiin hyvissä ajoin.

Ilmottautuminen sujui sutjakasti. Mitä nyt matkalla infoon muistin, että numeropidikekuminauhani jäi kotiin. Onneksi kisoissa on aina tarjolla kuminauhaa ja hakaneuloja. Varustehuoltopa sitten ei mennytkään ihan putkeen. Pyysin huoltojoukoa pumppaamaan fillarini renkaat, kun itse teippailin numerotarroja paikoilleen. Yht'äkkiä ilmassa kiiri pamahdus ja Punaisen Paholaisen takakumi oli tyhjänä! No, onneksi olin a) päässyt treenaamaan renkaanvaihtoa kesäloman loppupuolella fillarilenkillä b) ostanut uuden varakumin. Koska sekä renkaanvaihtotaidoille että sille varakumille tuli käyttöä. Huoltojouko sai liimata loput tarrat, kun minä hellästi täytin fillarin renkaat. Kuvaa renkaanvaihdosta ei ole, kun jostain ihmeen syystä sitä ei kuulemma uskallettu ehdottaa.

Perinteinen strippauskuva

Onneksi kisainfokin oli siirretty myöhemmäksi, ja ehdin sinne sekä hieromaan vaihtopaikkani valmiiksi ihan mainiosti. Ja verratakin ehdin.

Kisa starttasi klo 10 yhdellä 1500m uintikierroksella. Oli kivaa, että uinti oli yhdessä rundissa, koska se puolivälin nousu maihin on aina vähän tylsää. Uinti ei silti sujunut mitenkään ihan loistavasti. Ihan ok se meni (aika oli Garminin mukaan 33 min 32 s, mikä on aika samoissa Vantaan kanssa), mutta ei tuntunut niin hyvältä ja sujuvalta, kuin olisi voinut.

Vaihto tehty, osa geelistä naamassakin ja eiku polkemaan!

Vaihto meni melkein ok. Mitä nyt spruuttasin kolmanneksen energiageelistä sukilleni ja lenkkareilleni. En kuitenkaan jäänyt siivoamaan niitä, vaan lähdin fillaroimaan. Fillarointi olikin sitten ihan arsesta. Ei sujunut niin yhtään! Reitti oli aika mäkinen, mutta mielestäni olin esimerkiksi Vantaalla mäissä ihan hyvä. Nyt en ollut. Tosin enpä minä ole kesällä juurikaan polkenutkaan - varsinkaan maantiellä. Tässä vaiheessa huomasin myös niitä imeytymisongelmia, kun pääsin pariin otteeseen nielaisemaan urheilujuomat uudelleen. Eli ainakaan en mennyt missään mukavuusalueella, kun meinasi tulla negatiivinen nälkä.

Tässä vaiheessa numero on vielä tallella. Setä muuten kuittasi mut heti.

Onneksi fillarointia oli himpan verran yli 40 km. Yleensähän minä tykkäisin siitä, mutta nyt se ei kertakaikkiaan sujunut. Garminin mukaan aikaa kului 1:26:53, mikä on kyllä aika hitaasti. Vaikkakin matkaa oli järjestäjän mukaan 40,4 km ja Garminin mukaan 40,77. En tainnut polkea ihan oikeaa laitaa, kun on tullut noin paljon lisää matkaa. :) Lisäksi numero katosi jonnekin matkalle, kun hakaneulat olivat pettäneet.

Pääsinpäs pois sieltä!

Sitten päästiin meikäläisen lempipuuhaan eli juoksuun! Odotin sitä ihan kammolla, ja olin jo vähän luopunut toivosta, että alittaisin 3h. Mutta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti juoksu kulki hyvin! Mitään ihan kamalaa fillaroinnin jälkeistä hapotusta ei tullut, vaan askel kulki ekoilla kilsoilla jopa alle 5 ja puolen minuutin kilometrivauhtia. Ainoat hapottelut tulivat ylämäissä, mutta niistäkin toivuin paljon nopeammin kuin Vantaalla. Mitään Vantaan tasoisia mäkiäkään ei kyllä ollut. Juoksumatka oli virallisestikin vähän lyhyempi kuin 10 km, mistä seurasi, että meikä paineli reitin Garminin mukaan 54:36, mikä on meikäläiselle ihan fenomenaalinen aika! Juokin niin nopeasti, että kannatusjouko ei meinannut edes huomata minua, kun kännykkäpelissä oli niin jännä vaihe. Piti huikata, että katso nyt ees tänne päin. Onneksi kannatusjoukokin osaa juosta, niin hän ehti minua ennen maaliin. Oli kuulemma saanut hänkin kannatusta: joku huusi "Hyvä huoltojoukot!", kun kannatusjouko kirmasi maaliin odottamaan minua. :D

Kuinkas kovaa täällä saikaan juosta?

Virallisia aikoja ei nastola triathlonin sivuilla vielä ole, mutta Garmin väittää seuraavaa:

• uinti 33:06
• vaihto: 3:38
• pyöräily: 1:26:53
• vaihto: 1:41
• juoksu: 54:36

Tämä kuva pääsi mukaan ihan vain
siksi, koska molemmat jalat ovat ilmassa! :)

Loppuaika oli siis 2:59:54, eli aika taitavasti en parantanut aikaani, mutta en myöskään mennyt yli kolmen tunnin. Koska valmistautuminen oli mitä oli, olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Ja hyvä juoksu lämmittää mieltä.

Loppukiritystä

Triathlonkauteni jäi vähän säälittäväksi, koska osallistuin vain Vantaalle ja nyt Nastolaan. Kiskon jätin väliin Rokuan takia, enkä ehtinyt yhteenkään HelTrin rykäsyynkään. Hitusen harmitta tämä vähäkisainen kesä. Ensi kesänä ajattelinkin tehdä muutaman asian toisin:

• En muuta. Moneen vuoteen!
• En mitä luultavimmin lähde Rokualle, vaan joko Joroisille tai sitten useammalle perusmatkalle ja jollekin sprintillekin. Vähän harmittaa jättää Rokua väliin ja pelottaa, että herrat löytävät mua parmman korvikkeen, mutta minä haluan nyt panostaa triathloniin!
• Ostan aika-ajotangon, koska vielä minulla ei taida olla varaa hyvään triathlonpyörään

Kesä 2014 olkoon siis kaikkien aikojen triathlonkesä! Triathlonkesä 2013 oli sitten tässä. Nyt enää juostaan, multisportataan ja suunnistetaan.

Loppuun vielä kuva päheistä rusketusraidoistani. kamera söi vähän kontrastia. Livenä teippien ja sortsien rajat näkyvät paremmin:

Näytä mulle, missä sull' on rusketusraidat, piirrä ne kartalle!