Lisää polkemista ja läheltä piti -tilanne

Tänään aamulla oli ekan kerran sellainen olo, että nyt ei olla ihan palauduttu. Mutta olihan takana jo 3 ajopäivää, 235 km ja kolme huiputusta. Mutta ei se menoa hidastanut, vaan tänään käytiin polkemassa satku lisää ja käväistiin kukkulalla, jonka päällä oli luostari nimeltä Ermita de Bonany (3,7 km 5% keskivertonousu).

Horisontissa siintää eilinen huippu eli Puig de Randa

Kotimatkalla elettiin vähän jänniä hetkiä. Osa leiriläisistä päätti pitää tänään välipäivän, ja lähti shoppailemaan Palma de Mallorcaan. Olimme jo noin viiden kilsan päässä hotellista, kun heidän autonsa ohitti meidät. Ohitus oli hieman nafti, ja kun takapenkki alkoi vielä huutaa kannustuksia, meidän jonossamme taisi useampikin säikähtää. Joku ainakin jarrutti edelläni ja luultavasti minä tein vahingossa sivuttaisliikkeen - ja osuin eturenkaallani edessä ajavan takarenkaaseen - ja lensin komeassa kaaressa katuun. Muistan ajatelleeni kaatuessani, että nyt mennään - onneksi on ylämäki, niin en aja tämän kovempaa. Vaikka kaaduinkin tien puolelle, ei kukaan (edes perässäni tulleet) ajanut päälleni, ja selvisin tilanteesta naarmuilla ja ruhjeilla.

Idyllinen kuja tältä päivältä

Kannattaa muistaa ihan Koti-Suomessakin, että pyöräilijät pitää ohittaa tarpeeksi etäältä, ja että siitä kuskin paikalta katsottuna on vielä aika paljon autoa ennen oikeaa sivupeiliä. Ja pyöräilijöitä ei tosiaan kannata säikytellä.

Mutta sitten iloisempiin asioihin. Kerron teille pyöräilyoppaastamme Tolosta, joka on aika velikulta. Tolo on noin kuusikymppinen setä, joka on polkenut varmaan koko elämänsä. Hän tuntee kaikki Mallorcan asfalttipäällysteiset tiet ja osaa kuljettaa porukkaa ihanilla pikkuteilllä, joilla ei ole yhtään autoja. Tolo vetää opastuksia ihan oikeille kilpapyöräilijöillekin (joilla keskarit heiluvat siinä 40-50 km/h tienoilla) ja polkee vuodessa noin 35 000 km (eli käytännössä 100 km päivässä). Tänäänkin hän posotteli ensin hotellillemme auton peesissä kuuttakymppiä 50 km matkan, veti meille satasen lenkin, polki sitten vielä kotiinsa (paluumatkalla vauhti oli enää 50 km/h) ja lähti yöksi töihin.

Minä, Tolo ja Supersuunnistaja tänään Ermita de Bonanylla

Tololla on kotonaan 35 pyörää, koska hän saa aika usein opastamiltaan oikeilta pyöräilijöiltä fillareita. Kuulemma kaikki tuntevat Tolon ja hän on "Mallorcan pyöräilyn kummisetä". Lisäksi hänen lookinsa on erityisen cool, koska hän käyttää pilottilaseja ajolaseina. Melkoinen setä!

Tein tänään vielä yhden videon, millä on kuvattuna eilinen nousumme. Koska leffasta olisi muuten tullut liian pitkä, olen nopeuttanut filmin nelinkertaiseksi. Nousu kesti oikeasti puoli tuntia ja oli melkoista runttaamista. Kaikille niille kavereilleni, joille olen puhunut siitä, kuinka mäet pitää ajaa ylös kadenssilla ja satulasta: sääntö ei koske yli 5% jyrkkyyden serpentiinimäkiä, koska niissä vaihteet yksinkertaisesti loppuvat kesken. :D