"Kevyt" fillarikauden avaus

Tuli sellainen pehmeä lasku maantiepyöräilykauteen. Not. 94 km ja noin kilsa nousua. Joku on ehkä puhunut jostain rauhallisesta aloittamisesta, mutta me olemme missanneet sen keskustelun.

Ihan viralliseenkin ohjelmaan kuului pyöräily San Salvador -nimiselle kukkulalle ja sen päälle kipuaminen. Nousu oli 4,6 km pitkä ja nousumetrejä tuli matkalla 337, eli jyrkkyys oli keskimäärin sellaista 6 % luokkaa. Ihan kiva mäki se oli - sekä ylös että alas mentäessä.

Ajelimme hauskoja pikkuteitä, joilla liikkui hyvin vähän autoja.

Ruokatauolla (terassilla toki, olemmehan Espanjassa) isot pojat alkoivat puhua toisestakin nyppylästä nimeltä Castillo de Santueri. Siellä nousun jyrkkyys olisi pahimmillaan 18 %, mutta matkaa olisi vähemmän. Ja kyseinen kukkula olisi ihan kotimatkan varrella. Kukaan ei ole varmaan kamalan yllättynyt, kun meidän perheemme päätti pienen yllytyksen jälkeen lähteä mukaan katsastamaan tuon toisenkin rinteen. Pitäähän sitä tiukempaakin mäkeä kokeilla. Harmittaisi vaan sitten Pohjanmaalla polkiessa, jos sen olisi jättänyt väliin.

Täällä puissakin on lehtiä ja on oikein kesäistä

Toka mäki oli yllättävän lussu. Pelkäsin koko ajan, koska se jyrkkä kohta alkaa, ja sitten oltiinkin jo mäen päällä. Pari kertaa piti nousta putkelle, joten jyrkkyys oli kovempi kuin San Salvadorilla. Mutta tosiaan mäki oli ihan tehtävissä. Jee, hyvä minä! Paluumatkan hotellille opas veti vielä vähän puolisalaa kiertotietä, mutta siitäkin selvittiin, kun minä sain päättää nopeuden.

Iloiset polkijat Castillo de Santuerin huipulla.

Tänään oli vähän sateisempaa säätä, ja siksi tältä päivältä ei ole kuvia. Poljimme 70 km lenksukan ja kävimme välissä kahvilla. Perussettiä siis. Mennessä mentiin välillä aika koviakin rypistyksiä, mutta paluumatkalla jakauduimme kolmeen vauhtiryhmään. Saimme Supersuunnistajan kanssa ihan oman vauhtiryhmän ja poljimme smoothisti mukavuusalueella. Tai vika mäki ennen meidän kyläämme piti vähän revitellä, koska edellä polkenut pyöräilijä piti ottaa kiinni. Rypistyksen jälkeen oli sitten kiva lasketella kylään.

Tässä vielä ehkä hieman pitkä video mun San Salvadorin laskustani. En kuitenkaan raaskinut leikata leffaa, koska mäki oli vähän niin kuin kokonaisuus. Katselu oli jännempää kuin itse ajaminen, kun ei saanut enää "itse olla ohjaksissa". Jos et jaksa katsoa joka kurvia, niin kannattaa kelata loppusuoralle, kun meikä posottelee yli 60 km/h.