Lauantai päin persettä

Olimme tänään Supersuunnistajan kanssa MuddyXSouth-polkupyörärogassa. Eikä päivä oikeasti mennyt perseelleen. Kuvituksena on vain monta kuvaa Ääsäässin äässistä. Mutta se onkin yleensä näkymä, jotka minä kisoissa katselen ja mitä kohti suuntaan. Mutta mikäpä siinä katsellessa - kappale kauneinta Suomea. ;)

Peppu on the road

Mutta eipä esineellistetä enempää vaan mainitaan jotain kisastakin. Kyseessä oli neljän tunnin fillariroga. Osallistujia oli melkein 30, joista naisia oli vähän alle 10 (ehkä 7?). Kyseessä oli yksilökisa, mutta kimpassa sai liikkua. Yllättäen minä ja tuo meillä asuva herkkupeppu liikuimme yhdessä.

Peppu in the bush

Lisämausteena kisassa oli 10 minuuttia ennen lähtöä paljastettu ylläritehtävä, josta sai 10 lisäpistettä. Kaikki saivat 2 euroa rahaa, ja matkalla piti käydä ostamassa sillä tuotetta, jonka määritelmän sai lapulla. Minulle tuli lakuja ja Supersuunnistaja sai tehtäväkseen ostaa rusinoita.

Peppu katoaa kaukaisuuteen avohakkuualueella

Me shoppailimme jo aika alkuvaiheessa reissua, kun satuimme ajamaan Siwan ohi. Oli ihan kätsyä käydä pikkukaupassa, niin ei tarvinnut ravata pitkin ison marketin käytäviä. Rahaa jäi jäljelle isojen pussien ostamisen jälkeen jopa 40 senttiä. Ole tarkka, ota Pirkka!

Peppu pelkää kastuvansa lintutornilla

Suunnistus sujui ilman pummeja, koska suurimmaksi osaksi siitä huolehti Supersuunnistaja. Loppupuolella hänen karttatelineensä hajosi taas (viimeksi viime kerralla eli Mammuttimarssilla), joten minä sain silloin päävastuun kartan lukemisesta ja hän vaan hieman vilkuili karttaa.sen ollessa irtonaisempi malli. Käsikartta oli kyllä ihan kätevä (pun intended), kun jalkauduimme pyöriltä villiin luontoon.

Peppu kohtaa herra fasaanin

Vaikeinta oli taas kerran polkea single trackeilla, eikä kaatumisilta taaskaan vältytty. Jonkin pyllähdyksen aikana minä hukkasin yli puolet geeleistäni, kun taskuni oli jäänyt auki. Eniten harmitti Mallorcalta ostettu sveitsiläinen geeli, joita ei saa Suomesta, ja joita en ollut aiemmin maistanut. Mutta jaksoin ihan hyvin loppuun asti niukemmallakin ravinnolla.

Peppu raekuurossa

Jouduimme jättämään muutaman suunnittelemamme rastin hakematta, vaikka loppupuolisko reitistä olikin urbaanimpaa ja siten nopeampaa reittiä. Mutta hyvin skipattu: olimme maalissa turvallisesti noin 1,5 minuuttia ennen neljän tunnin aikarajaa. Maalissa saimme syödä kaikkien kilpailijoiden yllätystehtävät. Minun täytelakuni olivat tosi hyviä ja loppuivat nopeasti.

Peppu leimaa "pasikossa" (kuten rastimääreessä luki)

Koska olimme matkassa aika retkeilymentaliteetilla, emme uskonneet pärjäävämme - varsinkaan, kun aina sairaan kova Reijo Roininen kertoili, kuinka hän tuli ensin kolmen tunnin jälkeen maaliin haettuaan kaikki paitsi yhden kakkosen, mutta järjestäjä "pakotti" hänet sitten hakemaan vielä sen yhden rastin. Mutta ei meillä huonostikaan mennyt: Supersuunnistaja oli miesten sarjassa tasan puolivälissä ja minä olin naisten kakkonen Reijon hurjan taitavan vaimon Anun jälkeen. Valitettavasti en päässyt nauttimaan hurraahuudoista, koska olin tulosten julkistamisen aikaan saunassa.