Spessu sunnuntai

Luin Mirjamin blogista (kiitti vinkistä!), että Spessu testauttaa ihmisillä fillareita. Siistii! Mä haluan kanssa kokeilla täpäriä! Varasimme siis supersuunnistajan kanssa kumpikin kolme fillaria: kaksi maantiepyörää ja yhden maastopyörän. Maantiepyöriä siksi, koska yritän tehdä tuosta metsien miehestä triathleettia... Meikäläinen valkkasi alunperin pyörikseni Vengen, Rubyn ja Epicin. Ruby on naisten malli Roubaixista, jonka sitten päädyin kuitenkin testaamaan. Ja Vengen sijaan koeajoin vastaavan naisten mallin eli Amiran. Onneksi tuli varattua fillarit etukäteen. :) Epic tuli sentään sekä tilattua että ajettua.

Töissä teltalla taisi tanskalaisten(?) Spessun omien jannujen lisäksi olla Spessun jälleenmyyjiä. Ainakin minua palveli Larun Pyörähuollon setä, joka myi minulle minun punaisen paholaiseni toissakeväänä. Hyvin kiinnittyivät polkimet ja säätyi satula. Ja tarvittaessa sai myös neuvoja vaihteiden kanssa.

Minä ja Amira. Taustalla Spessun teltta

Molemmat maantiepyörät olivat minulle vähän isoja: olisin tarvinnut lyhyemmän stemmin. Siksi ajokokemus ei ollut ihan täydellinen. Mutta jestas, että olivat kevyitä pyöriä. Molemmissa fillareissa oli tosi kätsyt vaihteet. Ja Roubaixin levyjarrut olivat myös tosi nastat. Ja herkät. Niistä sain jopa varoittelua, että käytä vain kahdella sormella. No, kolmas ei olisi oikein yltänytkään jarrulle...

Roubaix ja meitsi mäessä

Päivän paras elämys oli Epic. Se oli ensinnäkin sopivan kokoinen, mutta myös sen vaihteisto oli aivan unelma (varsinkin verrattuna mun oman maastopyöräni ruksahtelviin vaihteisiin). Ja kun päästiin polkemaan kunnon juurakkoon, niin täpärinautinto oli täydellinen. Kyllä oli pehmeää menoa! Vähän meinasi aika loppua kesken, kun oli niin kivaa - ja tuli pikkasen kiire takaisin Spessun teltalle fillaria palauttamaan.

Eeppistä menoa

Leppävaara oli oikein hyvä maastopyörien testailuun, mutta maantiellä olisi toivonut olevansa jossain vähän enemmän jonkassa: tunnissa kun ei ehtinyt mitenkään lenkille liikennevalojen ulottumattomiin, joten varsinainen maantie-elämys jäi nyt kokematta.

Epicin alamäkinäyte

Taisin olla testauksen ainoa nainen. Tai ainakaan en osunut fillarinvaihtoon kenenkään muun naisen kanssa samaan aikaan. Miehiä kyllä näin muutaman. Voi, siskot! Missasitte kyllä veikeän tapahtuman! Välineurheilu on kyllä niin mun juttu. Ja mikäs tuossa oli välineurheillessa, kun sääkin suosi. Ja palkkioksi sai energiapatukan, Pyöräily & Triathlon -lehden ja Spessun pyyhkeen. Ei haitannut yhtään, että jouduin lähtemään ajoissa kotiin lauantain sitsien jatkoilta, koska mulla oli niin hauska sunnuntai. Menimme supersuunnistajan kanssa fillaroinnin jälkeen vielä melomaan, mutta sitä fiilistelen omassa postauksessaan,