Paras työmatka ikinä!

Sen lisäksi, että parisuhteessa kilpaillaan ja siten ruoskitaan toista parempiin suorituksiin, pitää toista myös muistaa tukea ja muutenkin osoittaa ihan arjessa, kuinka paljon toisesta tykkää. Hyvä tapa kertoa rakastavansa on esimerkiksi tehdä sille ihkulle tyypille ihan oma suunnistusrata. Tai kaksi: toinen työmatkalle ja toinen kotimatkalle.

Eka rasti. Aika päräyttävä mesta.

Supersuunnistaja oli superkiltti ja teki mulle syyskuun työmatkaurheiluksi 13 rastin radan. Aamun radalla oli 7 rastia ja matkaa reilu 4 km. Iltapäivän rata oli 6 rastin mittainen ja Garmin mittasi matkaksi viitisen kilsaa. Kun supersuunnistaja hankki käsiinsä karttapohjan ja piirsi reitin, niin minä askartelin rastit.

Aamun saalis

Supersuunnistaja vei rastit maanantain aamulenkillään ja minä hain ne sitten pois eilen tiistaina. Kahta aamun rastia en löytänyt, vaikka olin ihan satavarmasti oikeassa polkujen risteyksessä. Ehkä joku paikallinen on siivonnut ne pois. Toivottavasti rastit eivät ainakaan jää roskaamaan luontoa.

Iltapäivän eka rasti oli vähän kärsinyt

 Otin aamulla pienemmän otsalamppuni mukaan, mutta en tarvinnut sitä. Karttaa näki lukea aamuhämärässäkin ihan kivasti. Otsonlahdella en optimoinut reittivalintaani ihan unelmasti ja yhden Otaniemen rastin pummasin, kun pyörin tovin 20m päässä rastilta. Muuten rata oli mukavan helppo aamupuuhastelu. Aikaa meni jotain 42 minuuttia.

Iltapäivän toka oli ehjä ja mestoilla kuten loputkin.

Iltapäivällä ei juoksu oikein kulkenut, ja bonarina heti ekalle rastille tuli mentyä pientä kiertotietä. Eka rasti oli myös vähän riekaleina. Löysin siitä vain osan. Loput rastit olivat kyllä paikallaan, ja ne löytyivätkin vikaa lukuunottamatta tosi minnakauppimaisesti kuin suoraan oppikirjasta. Tokavikalle rastille mennessä alkoi kikatuttaa, kun huomasin sen olevan minun viljelyspalstallani. Supersuunnistaja oli kiltisti aatellut, että voisin kotimatkalla napata kurpitsan mukaan, jos niitä vielä palstalla olisi. No, eipä ollut. Viinisuolaheinää voisi vielä vähän poimia ja sitten palstan voi myllätä ja heitellä sinne kakat kevättä odottelemaan.

Palstarasti. Pitäisi jaksaa tehdä syystyöt. Koskakohan ehtisi?

Tämä oli ehdottomasti paras työmatkaurheilu tähän mennessä ja ehkä elämäni hauskin työmatkakin. Kiitos, kulta! Suunnistus on paljon kivempaa kuin juoksu, koska tulee ajateltua jotain muuta kuin sitä, minne kulloinkin sattuu. Lisäksi tekee koko ajan mieli juosta kovempaa - varsinkin, kun tajuaa, missä rasti on (saman huomaa supersuunnistajasta rogainingissa ja multisportissa - vauhti kiihtyy, kun lähestytään rastia). Rastinbongaus on eräänlainen henkinen orgasmi ja matka sinne vähän samanlainen kuin kiksutrancen nostatus - jos tiedätte mitä tarkoitan.

Ja taas kertauksena vuoden työmatkaliikuntasaldoa:

• Tammikuu: juoksu
• Helmikuu: hiihto
• Maaliskuu: talvipyöräily
• Huhtikuu: maastopyöräily
• Toukokuu: rullaluistelu
• Kesäkuu: polkupyöräsuunnistus
• Heinäkuu: höntsäpyöräily hybridillä
• Elokuu: maantiepyöräily
• Syyskuu: suunnistus

Mulla on jo yksi suunnitelma loppuvuoden lajeiksi, mutta suunnitelmat saattavat vielä elää paljonkin. Eli hyviä ideoita saa edelleen heitellä! Tää on muuten jeesuksen hauskaa. Suosittelen lämpimästi kaikille. :)