Melontakurssin loppuhuipennus

Kävimme keväällä supersuunnistajan kanssa melontakurssin, koska viime vuoden X-kaadossa meni melonta vähän mutkitellen. Kurrsiin kuului opetuksen lisäksi yksi kahden tunnin melontatuokio. Me toki odottelimme melontakertamme kanssa viimeiseen mahdolliseen hetkeen ja menimme melomaan, kun Vuosaaren melontakeskus oli vikaa päivää auki tältä syksyltä. Eli eilen sunnuntaina. Mitäs sitä turhia hötkyilemään.

Näitä kavereita ei metsästyskausi jännitä. Tosin
ampua taitaa saada vain lentäviä lintuja. Ja haulikko ei kuuli kajakin varustukseen.

Mutta sää oli mitä mainioin! Ilmaston lämpenemisessä on se hyvä puoli, että nykyään on aivan tautisen ihania syyspäiviä, eikä pelkkää pimeää ja märkää. Aamun fillarointi oli tosi kivaa, kun aurinko paistoi ja lehdet olivat jo saaneet väriä, mutta melonta aurinkoisella merellä se vasta nastaa olikin!

Meikäläisen taidonnäyte

Valkkasimme melontakeskuksen kartasta reitin Vartiosaaren ympäri, jonka piti kestää 2-3h. Ajattelimme, että koska melomme koko ajan, ehdimme sen varmaan siinä parissa tunnissa - ja sitten maksamme lisää, jos menee yliajalle. Kun olimme meloneet vähän yli puoli tuntia, totesimme olevamme jo melkein reitin puolivälissä ja päätimmekin lähteä karttaan merkitylle neljän tunnin lenksukalle. Onneksi tuli mentyä, koska reitti kulki tosi hauskassa pienessä kanaalissa Tammisalon ja mantereen välissä.

Ääs-ääs kanaalissa "Lopeta se kuvaaminen ja tuu jo!"

En tiedä, mille ihmeen mummosoutajille ja eväsretkeilijöille nuo reitit on ajastettu, koska meiltä meni siihen neljän tunnin keikkaan 1h 40 min. Ja me emme tosiaan ole mitään mahottoman hyviä melojia. Mutta ihan hyvä, ettei mennyt kauempaa, koska sade alkoi hiljalleen ripsiä juuri, kun saavuimme melontakeskuksen rantaan ja yltyi, kun pääsimme autolle.

Lisää kesyjä sorsia ja silta

Kameran akku valitettavasti loppui kesken keikan. Näimme matkalla myös kädestä syöviä joutsenia ja sikamageita sadepilviä muutaman kilometrin päässä. Ja sateenkaarikin tuli bongattua. Merellä sääkin on aina asteen upeampi kuin maalla.

Varsinkin eilisistä fillarikuvista tuli todettua, että tuo mun icuwanha pokkarini ei ole kyllä enää mihinkään muuhun hyvä kuin siihen, että se on vesitiivis. Jatkossa kuivissa elämyksissä pitää alkaa kantaa mukana supersuunnistajan pokkaria, ja ottaa tää mun huonolaatuisia kuvia napsiva yksilöni mukaan vain märkiin paikkoihin.