Krapulantappolenkki

Meinasin tänään missata kauniin aurinkoisen sään eilisten bileiden takia. Mutta sain kuin sainkin raahattua persaukseni pyöräilylenkille kaksien päikkäreiden jälkeen kello neljän aikaan. Sää oli kyllä ihana. Vastaan tuli pyöräilijöitä shorteissakin. Minulla oli vielä shortsien päällä wind stopper spandexini. Olisi sitä ainakin capreissa varmaan tarennut.

Tänään koin lenkillä myös yhteisöllisyyttä: juttelin parinkin eri pyöräilijän kanssa liikennevaloissa. Ensin eräs nainen alkoi sadatella minulle valoja ja kysäisi, minne olen polkemassa. Hän itse oli Siuntiosta ja kuulemma vähän eksynyt. Kotimatkaa siis oli tiedossa, koska tapasimme Espoon Karakalliossa...

Seuraavissa (ja onneksi viimeisissä) valoissa ennen metsää taas kaksi hyväpeppuista herraa kysäisivät, minne minä olen polkemassa. Ja minä siis poljin Bodom-järven ympäri ja sitten kehä III:a Vihdintielle ja sieltä kotiin. Statsit olisivat tällaiset:

• kesto: 1h 40 min
• matka: 37,94 km
• keskinopeus: 22,7 km/h
• maksiminopeus: 57,2 km/h
• kulutus: 1353 kcal

Oli kyllä kivaa, kun fillaristit alkoivat jutella. Tuli sellainen olo, että olen päässyt mukaan maantiepyöräilijöiden uljaaseen klaaniin, ja että me olemme vähän samaan malliin jee jee omia nähdessämme kuin toisiaan moikkailevat motoristit ja bussikuskit.

Tässä olisi vielä reittini Sports trackerin kartalta. Sports tracker väittää, että energiaa olisi kulunut vähempi. Uskon sykemittaria. Tosin siihen pitäisi varmaan päivittää taas paino alemmas. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

Nyt vaikuttaa siltä, että en ehdi / kykene urheilemaan ensi viikolla ennen torstaita. Ellen sitten jotenkin muka kykene salille keskiviikkoaamuna. Tai on tässä pieni mahis, että keskiviikkona ehtisi illalla esim. lenkille, mutta katellaas. Torstaina alkaa taas triathlonkoulu, niin eiköhän tässä saa jumpattua ihan tarpeeksi ensi viikollakin. Tälläkin viikolla tuli treeniä 6h 39 min 12 eri sessiossa ja energiaa paloi 4509 kcal. Taidanpa painon lisäksi modata sykemittariin tavoitettakin korkeammaksi, kun nyt on tullut jumpattua joka viikko näin paljon.

Bootylicious

Sellasta oli meno äsken Sh'Bamissa! :)

Olin tänään melkoisen äksyllä tuulella, ja olisi tehnyt mieli mennä nyrkkeilemään. Mutta olimme Ingan kanssa sopineet Sh'Bam-tärskyt Fressiin, joten ohjelmassa oli sitten pyllyn pyöritystä. Ja toimi sekin. Nyt olen taas ihan hyvällä tuulella.

Kokeilin Zumbaa joskus pari vuotta sitten, enkä ihastunut. En ole mikään maailman suurin lattarimusafani, joten zumbaketkutus ei sitten iskenyt minuun. En minä nyt voi sanoa, että olisin intopinkeänä Sh'Bamistakaan, mutta musa oli enemmän minun makuuni ja koreografiat olivat enemmän sellaista R'n'B-henkistä bootyn sheikkausta ja itsensähivelyherutustanssia. Ja se sopii minulle paljon paremmin.

Meitsi tänään :)

Tänään ei ollut mikään paras polvipäivä, ja siksi hieman himmailin hyppyjen kanssa. Mutta muuten koen olleeni kuin suoraan Flashdancesta (joka on muuten Girls just wanna have funin jälkeen paras kasarileffa. Dirty dancing ei pääse lähellekään). En katsellut tunnin aikana juurikaan peiliin vaan lähinnä ohjaajaa. Ja kuvittelin sitten näyttäväni yhtä hyvältä kuin ohjus. :)

Ohjaajamme Kaisa oli minulle uusi tuttavuus ja varsin pirtsakka tapaus.

Jos minä menisin nyt uudelleen kerran tai pari tämän ohjelman aikana Sh'Bamiin, olisivat koreografiat varmaan jo ihan kivasti hanskassa, ja voisin keskittyä heiluttamaan pebaani ja tekemään näyttäviä tehosteliikkeitä. Nyt piti vielä keskittyä liikkumaan oikeaan suuntaan. Mutta luulen kuitenkin, ettei Sh'Bam kipua suosikkilistallani kamalan korkealle, niin eipä siitä mitään vakkariohjelmanumeroa taida tulla. Mutta tulipahan testattua. Ja ei se todellakaan ikävää ollut. Sellasta ihan jees -jumppaa.

Noni, nyt mun päässä soi vaan "First, when there's nothing but a slow glowing dream..." Pannaas vahinko kiertämään:

Meikkis lähtee hitsaamaan... Eiku pelaamaan säbää. :)

Viikolla vai viikonloppuna

Tulipa tässä taas juteltua joku aika sitten kavereiden kanssa jumppailuista, ja joku mainitsi, että liikkuu vain viikolla, eikä tee viikonloppuna mitään. Itse taas olen ihan toista maata: minusta viikonloppu on parasta urheiluaikaa, koska silloin kerrankin ehtii tehdä monen tunnin aerobisia treenejä ja yhdistelmätreenejä (siis lenkki + sali). Eikä muutenkaan ole väsynyt työpäivän jälkeen ja saa siten keskitettyä energiansa oleelliseen.

Tietty minulle liikunta on enemmänkin elämäntapa ja monille muille se on enemmänkin keino pitää itsensä kunnossa ja kuosissa. Ja silloin onkin ihan ymmärrettävää, että kaikki "pakollinen" kuten työ ja kuntoilu hoidetaan viikolla, ja viikonloppuna tehdään sitten kaikkea kivaa.

Mutta koska minä olen tällainen säälittävä ikisinkku, niin minulla ei juurikaan ole viikonloppuisin muuta tekemistä kuin urheilu. Minäkään en jaksa tuijata telkkaria ja paijata kisaa koko päivää. (Eikä se sitä paitsi antaisikaan paijata itseään niin kauaa) Tietty minäkin voisin hankkia kasan epäurheilullisia harrastuksia viikonlopuille, mutta satun vaan pitämään enemmän niistä urheilullisista. Siksi minä liikun myös viikonloppuna. Tai varsinkin silloin.

Mites muut? Viikolla vai viikonloppuna? Ja miksi niin?

Yhä ylös yrittää...

... seinälle hän kiipeää. Tällä kertaa en tullut seinää alas, vaan yritin kiivetä ylös. Kaverini Hanna ja Markku ottivat minut eilen mukaansa, kun menivät seinäkiipeilemään. Olen kokeillut seinäkiipeilyä ekan kerran joskus 90-luvulla treffeillä  ja 2001 TKK:n liikuntapäivillä. Ja nyt sitten 11 vuoden tauon jälkeen oli taas aika koettaa.

Minä olen aika paljon pidempi ja vahvempi kuin Hanna, ja Markku joskus miettikin, voiko voimalla ja ulottuvuudella kompensoida taitoa: voi, noin yhden seinän verran. Sen jälkeen alkaa hapottaa, eikä käsivoimilla enää päästä kovinkaan korkealle. :)

Ekan seinän kiipesin ylös melkoisella tempolla. Sen jälkeen vuorossa oli seinä, jossa oli iso kolo, josta ei tällä varrella ja taidoilla vaan päässyt. Sitten haukkasin liian ison palan muuten vaan, koska halusin päteä Hannalle. Juu-u, ylpeys tosiaan käy lankeemuksen edellä... Seuraavaksi otin alle vielä yhden onnistumisen, minkä jälkeen kokeilin negatiivista seinää, mutta eihän siitä enää siinä vaiheessa mitään tullut. Sitten koetin räveltää vielä yhtä seinää ylös, mutta käteni olivat jo niin hapoilla, että se jäi vähän vaisuksi yritykseksi. Muuten en olisi luovuttanut tässä vaiheessa, mutta minulla oli jo kiire eteenpäin.

kuva

Kiipeily on minusta tuhottoman cool laji,ja kiipeilijät ovat kamalan hyvännäköisiä seinällä killuessaan. Kiipeilijät eivät ikinä ole mitään plösöjä, vaan hyvin hoikkia ja uljaita ilmestyksiä. Ja onhan se homma ihan kamalan kivaakin. JOS minulla olisi enemmän vapaa-aikaa, voisin tykätä harrastaa kiipeilyä säännöllisestikin. Nyt sitä aikaa ei vaan hirveästi ole. Mutta ihan mielelläni lähden toistekin. Vink, vink.

Kiipeily on tavallaan intervallitreeniä: ensin tsempataan pari minuuttia ja sitten hengataan, kun muut kiipeävät, ja omat kädet palautuvat. Käsille kiipeily todellakin otti, mutta se nyt johtuu siitä, etten oikein osannut ja kiipesin liikaa käsillä. Mutta pääasia, että jossain tuntui. :)

Minulla oli kamerakin repussa mukana, mutta arvatkaa, muistinko kaivaa sen esiin. No en. Siksi kuvituksena on joku oikeasti hyvä ihmisapina.

Superia

Tulipa törmättyä blogisfääreissä hyvään kierjoitukseen ulkomaisista ja kotimaisista superfoodeista. Olen lukenut Hannamarin blogia siitä asti, kun googlasin smoothiepaastoa tammikuussa. Ja nyt hänellä oli kommenttiboksissaan linkki vanhaan tekstiinsä. Pitänee joskus lueskella enemmänkin Hannamarin vanhoja tekstejä.

Tiedän, että sana superfood nostattaa todella monilla niskakarvat pystyyn ja aiheuttaa näppylöitä. Itse tykkäänkin puhua ravinnetiheistä ruoka-aineista. Ja minä en edes käytä noin montaa erilaista ravintotiheää ruoka-ainetta kuin Hannamari. Päivittäisessä käytössä mulla on vain lehtivihreä (luonnon oma monivitamiinivalmiste), spirulina (protskuja ja vitamiineja) ja melkein joka päivä muistan juoda savea (kivennäisaineita). Niin ja marjoja syön about päivittäin. Eniten ihan suomalaista mustikkaa. Lännen ihmeistä nautin gojeja ja mulpereita, mutta en niin usein kuin mustikkaa. Mustikka kun toimii sekä smoothiessa, jugurtissa että puurossa. Talvella kiskoin pakuriteetä. Ja oli minulla tapana laittaa smoothieni sekaan siitepölyäkin, mutta se loppui, enkä ole saanut aikaiseksi hankkia sitä lisää.

Mutta en minäkään pelkkiin superfoodeihin luota. Vitskuista kiskon päivittäin D-vitamiinia. Koetan ostaa senkin mahdollisimman luonnollisena, koska olen antanut kertoa itselleni, ettei synteettisesti valmistetut vitskut imeydy. Talvella (ja vieläkin muistaessani) sotkin smoothieeni c-vitamiinia jauheena. Ja nyt juon Kräuterblutsaftia, koska minulla on ollut viime aikoina vähän liikaa mustelmia ja epäilen alhaista hemppaa. Sen voisi ottaa melkein tavaksi, koska minä itse asiassa pidän sen mausta. En siis tarkoita, että kaikki aiemmin listaamani olisi pahaa, vaan pelkäsin aluksi, että Kräuterblutsaft maistuisi verelle, kun siinä on niin paljon rautaa. Mutta yrtit peittävät raudan maun varsin hyvin.

Eipä sitä kai tuoretta ruokaa syövänä niin paljon lisäravinteita tarvitsisi, mutta kun töissä tulee syötyä lounasruokalassa kaiken maailman eineskasvispyöryköitä, jotka varmaan ovat täynnä muunneltua soijatärkkelystä ja muuta ravintoköyhää paskaa, niin olen päättänyt pelata varman päälle. Ja hei, koko talvena ei ollut yhtään virusperäistä tautia! Ei tullut edes nuhaa. Toki se mun marraskuinen keuhkoputkentuöehdukseni pilaa mun terveysputkeni, mutta selkeästi mun valkosolut osavat nauraa jo viruksille. Toivottavasti oppivat nauramaan niille bakteereillekin...

Sunnuntain reenit

Kiitos eilisen 10 min venyttelyni tai rautaisen lihaaskuntoni, mutta eipä olleet reidet tai pakarat yhtään kipeät tänään. Eivätkä edes polvet, mistä olin vähän jopa yllättynyt. Päätin sitten pyöräillä vähän lisää. Pyöräilin saman keikan kuin viime viikonloppuna. Sain ajasta pois muutaman minutin, mutta kadotin matkasta myös mystisesti yhden kilometrin. Ekalla kerralla ajoin kyllä kerran harhaan yhdelle bussipysäkille, mutta ei siinä nyt kilsaa tullut. GPS ei olekaan erehtymätön! (Tosin enpä minä ole sitä luullutkaan ainakaan sen jälkeen, kun yhtenä aamuna juoksin sen mukaan Kuopion pohjoispuolelta Venäjälle) Statsit sanovat näin:

• matka: 27,10 km
• kesto: 1 h 13 min 36 s
• keskinopeus 22,1 km/h
• maksiminopeus: 53,0 km/h (hiukan epäilen kyllä)
• kulutus: 1016 kcal

Sports tracker pysäyttää tallennuksen aina, kun liikun alle 2 km/h (eli liikennevaloissa) ja Polar nauhoitteli koko ajan. Panin ne peräjälkeen päälle. Polarin aika sanoo 1:15:40, mistä voimme päätellä mun seisseen valoisa yhteensä 2 min. Välillä kyllä tuntui, että yksissä valoissa olisi mennyt tuo aika... :)

Koska olen tänä viikonloppuna pyöräillyt, niin päätin tasapuolisuuden vuoksi kiusata vähän yläkroppaanikin. Menin siis bodaamaan. Ja pääliikkeinä olivat tällä kertaa pena ja ylätalja. Niistä tein siis pyramidit.

Salilla tulee orvo olo (kuva)

Penaa tein perussetin 6-3-1-3-6. Lämppäsin ensin kympin sarjan pelkällä tangolla ja sitten tein sarjat. Painoja oli 52,5kg kutosissa, 55 kg kolmosissa ja ykkösen tein 62,5 kg:lla. Ylätaljassa tuplasin kutoset, koska en nostanut painoja eli sarja oli 6-6-3-1-3-6-6. Ennen varsinaista sarjaa lämppäsin 12x30 kg ja 8x 40 kga sarjat. Ja pyramidissa painot olivat 65 kg, 72,5 kg ja 80kg. Noita 2,5 ja 5 kg lisäyksiä teen pistämällä lukot pakan päälle. Pakassa kilot menevät kymmenen välein.

Näiden lisäksi tein empparivatsojani eli torture twistia 2x30s ja 1x20s. Säälittävä tuo vika sarja kyllä Onhan tässä jo jonkin aikaa jaksettu vemputtaa 3x30s... Mutta ei siis tänään. Ja hartioita ja käsiä virvoin vielä tekemällä vipareita (12x6 kg, 15x5kg, 17x4kg) ja ojentajaa (yhdistetty ranskis ja pullover 2x15x10 kg).

Tämä on nyt kuudes viikko tätä saliohjelmaa, ja tarkoitus olisi tehdä tätä 8 viikkoa. Tämä tarkoittanee sitä, että en ehdi nostaa penapainoja omaan painooni. Kun ykkösiinkin pitäisi saada melkein 15kg lisää. Onneksi sentään kyykyssä ja ylätaljassa riuhdon itseäni painavammilla painoilla.

Venyttelin salilla vielä jalat, lonkankoukistajat ja peban. 15 minuuttia sain siihen elämääni tuhlattua. Olen tässä tuuminut, että venyttelyn kanssa voisi taas vähän tsempata. Alussa Jukka (PT siis) sai minut lupaamaan, että venyttelen joka treenin päälle ainakin 6 min (etu- ja takaraeidet sekä pakarat siis), mutta olen välillä vähän "unohtanut". Nyt ajattelin koettaa venyä 10 min jokaisena treenipäivänä. Uimahallissa ei esim. tule ikinä venyteltyä, mutta jos sitä edes töiden jälkeen himassa saisi venyteltyä... Kerron toki, jos epäonnistun surkeasti.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike

Tosin spinupyörän päällä ei juuri mihinkään liikuta. Mutta jalat liikkuivat.

Spinning race koostui 4 osasta: 55 min, 55 min, 25 min ja 30 min. Osien välissä oli aina 5 min tauko, minkä aikana kaksi ohjaajaa vaihtoi paikkoja ja asiakkaat saattoivat vaihtaa / täyttää juomapullojaan. Systeemin veti siis vuorotellen kaksi ohjusta: Mia, joka on tokaks lempparein ohjaajani ja uusi tuttavuus Jessica. Kun toinen ohjasi, toinen polki vierellä.

Kahdessa ekassa setissä oli molemmissa 6 työosuutta, ja niiden välissä aina 2 min palauttelubiisi. Työosuus koostui yleensä kahdesta biisistä. Tokavikassa setissä oli kolme työosuutta ja vikassa kaksi. Ekassa setissä oli toki lämppä ja vikassa loppuverkka ja venyttely.

Saatiin, jumaliste, ihan kunniakirjat! LOL!

Venyttelyn takia Polar pysähtyikin 2h 55 min kohdalle. Eli venymisen kanssa tuli 3h täyteen. Energiaa kului 1935 kcal verran ja ohjus sanoi hänen fillarimittarinsa näyttäneen saldoksi 80 km. Tosin spinningissä kun se perusjuttu on poolkea oman tuntemuksen mukaan, niin tokihan minulla saattoi olla ihan erilaiset vastukset. Keskisyke oli 134 ja maksimi huiteli 161:ssä. Eli peruskestävyysalueella mentiin. Eihän tuollaista pitkää treeniä olisikaan mitään järkeä vetää vauhtikestävyysalueella.

Ja tässä on se upea palkinto

Millaisia ne jo mainitsemani omat fiilikset sitten olivat? Eka tunti meni hujauksessa. 1,5h kohdalla alkoi vähän hapotella, mutta urheilujuoma auttoi. Koko setin jaksoi ihan kivasti, kun ei miettinyt, kuinka paljon on vielä kokonaisaikaa jäljellä, vaan keskittyi jaksamaan aina seuraavaan palautteluun asti. 2 minuutissakin ehtii sykkeet laskea paljon ja hapot lähteä liikkeelle, joten pidemmälle ei kerralla tarvinnut jaksaakaan.

On nyt vähän sellainen olo, että jotain on tullut tehtyä, mutta ei mikään kokonaisvaltainen kuolema. Ihan hyvä treeni oli. Kohta pitäis varmaan venytellä. Mutta eka kattelen netistä roller derbyä, kun en tän oman jumppailun takia mennyt paikan päälle.