Ylimenokauden kuulumisia ja maukuvaa asiaa aiheen vierestä

Treenailu on hiljalleen taas käynnistymässä. Viime viikolla en tehnyt mitään. Olimme viikonloppuna mökillä, ja minä harkitsin uimista. Vesi oli kuitenkin vain 14-asteista eikä minulla ollut neopreenilakkia mukana, joten jätin uiskentelun väliin.

Tällä viikolla on sentään tehty muutakin kuin maattu sohvalla, kun sekä triathlonuintikurssi että masters-uintivuorot starttasivat. Lisäksi kävin tiistaina pitkästä aikaa kuntorasteilla. Otin vain helpon C-radan, koska sateli ja minua vähän laiskotti. C-radoilla pääsee yleensä polkujuoksemaan rastilta toiselle ja niin nytkin. Juoksu kulki yllättävän kepeästi. Ehkä tässä on palauduttu ihan kivasti.

Eri värisiä varpaankynsiä, mutta kaikki tallella

Yhtään kynttä ei ole vielä varpaista lähtenyt, mutta muutama niistä on mustina. Yksi kynsi heilui rogan jälkeen "lupaavasti", mutta nyt sekin on vähän asettunut. Seuraan sitä vielä hetken, ennen kuin alan postitella patukoita Australiaan. Viimeksikin (eli maratonin jälkeen 2009) mulla kynsi katkesi kynsinauhan alta, ja kynsi irtosi sitten, kun katkennut kohta kasvoi esille.

Meinasin jo ilmottautua HelTrin puolimatkan treeniryhmään, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Viime kaudella jouduin muokkaamaan joka ikistä treeniviikkoa suunnistuksiin ja muihin kotkotuksiini sopiviksi. Aloin tuumia, että kannattaisi ehkä maksaa jollekulle, joka tekee treeniohjelman just mulle ja ottaa mun triathlonin ulkopuolisen elämäni huomioon. Tapaan yhden valkkuehdokkaan ensi viikolla. Katsotaan, päästäänkö sopimukseen.

Tämä on lempparikuvani Miisusta. Sen on ottanut ystäväni Mari,
jonka hienoja kuvia voi seurata vaikka instassa.

Eli muutosten tuulia on ilmassa treenirintamalla. Myös urheilun ulkopuolisessa elämässä tuulee. Blogin toisella kuvituskissalla, Miisulla, löytyi heinäkuun puolivälissä vatsasta kasvain. Se diagnosoitiin pahanlaatuiseksi ja on niin iso, ettei sitä voi leikata. Ja syöpä on sellaista sorttia, että se leviää veren kautta. Eli tässä nyt sitten saattohoidellaan kissaa ja syötetään sille solusalpaajia. Elinajanodote on kuukausia. Tarkempaa arviota lääkäri ei osannut antaa. Toivotaan, että niitä kuukausia tulee monta. Vielä kissa voi ihan hyvin ja on pirteä.

Miisu viime viikonloppuna mökillä

Lääkäri ohjeisti, että sitten, kun kissa alkaa vetäyäytyä omiin oloihinsa, se luultavasti kärsii niin paljon, että se kannattaa lopettaa. Mutta onneksi sitä ei vielä ainakaan ole ilmassa. Ennen Miisu oli hieman epäluuloinen vieraiden ihmisten kanssa. Mutta esimerkiksi viikonloppuna mökillä kelpasi jokainen syli, mihin vain saattoi parkkeerata. Miisu on meidän kissoista kyllä aina ollut se sylikissa, mutta aiemmin se on ollut sylien ja sylittelyaikojen suhteen hyvin valikoiva. Viime aikoina siitä on tullut ihan ultimate sylipuuhka. Ehkä sekin tajuaa jollain tasolla, että tässä pitää nyt elää kuin viimeistä päivää ja tehdä mukavia asioita.

Mutta on mulla iloisiakin kissauutisia. Meille tulee uusi kissa! Olen lämmitellyt Supersuunnistajaa kolmannesta kissasta jo jonkin aikaa. Olin saanut läpi jo ajatuksen, että kun muutamme isompaan asuntoon, voimme ottaa sinne kolmannen karvahanurin. Mutta nyt kesän uutisten tultua sain aikaistaa kissanhankintaa jo syksyyn, ettei Unski jää missään välissä ihan yksin. Ragdollit ovat aika seurallisia tapauksia, joten on kivaa, että Unskilla on joku kaveri myös meidän ollessa töissä.

Meidän uusi kissa. Sen nimi on vielä Joona, mutta se tulee saamaan uuden
S-kirjaimella alkavan nimen, koska minä kirjoitan sukunimeäni kissojen nimillä. :)

Kävimme kesälomalla Vaasan kissatalossa ja tapasimme siellä hauskat kissaveljekset, jotka on loukutettu pentuna Laihialta. Niistä kinuskin värinen poika muuttaa meille lokakuussa, kun menemme taas käymään Pohjanmaalla. Halusin ottaa kissan Vaasasta, koska Pohjanmaalla on paljon isompi kodittomien kissojen ongelma kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Näin koen tekeväni mahdollisimman suuren eläinsuojeluteon. Valkkasin meille myös jo aikuisen ja vähän aremman kissan siksi, koska niillä ei ole yhtä hyvä menekki kuin pennuilla ja "valmiilla sylikissoilla". Lisäksi sylit on meillä nyt vielä toistaiseksi varattu Miisulle, emmekä missään nimessä halua, että siltä viedään sen lempiharrastukset. Poikakissa meille valikoitui siksi, koska kissat ovat matriarkaalisia. Nyt Miisu saa jatkaa jengin pomona. Unski on niin lunki kaveri, että se sopeutuu varmasti.