Ensimmäinen pummi oli rasti numero 84, joka oli tiheässä pusikossa. Sinne ei ollut vielä meidän tullessa muodostuut jukolahenkisiä polkujakaan, joten olimme omillamme. Tuo kartalla näkyvä pikkupolku oli kasvanut täysin umpeen, ja kiersimme siksi tien kautta. Taisimme päästä kiertämisen makuun, koska kiersimme sen jälkeen metsässä rastin erittäin onnistuneesti. Hyppäsimme tieltä skutan puolelle ihan liian aikaisin, ja rundailimme siellä hienot lenkit. Tien varressa oli laavu, jolla seisoskellessamme yritimme paikallistaa itseämme kartalle - onnistumatta. Mutta teimme laavulta vielä pienen kierroksen metsään rastin lounaispuolella. Tässä pummissa meni tunti.
Väsynyt aamuyön pummi rastilla 72 näytti taas tältä. Kävimme ensin pohjoisessa hakemassa pistona yhden kympin rastin, koska ajattelimme, että paluumatkalla olisi helpompi bongata oikea kohta hypätä metsään. Olemmekin painelleet metsään ihan oikeassa kohdassa, mutta olemme hengailleet liian lähellä tietä. Tähän syynä oli se, että emme tajunneet rastin olevan kuopassa mäen sijaan. Paskaa kartanlukua siis. Tähän rastiin uhrasimme vain puolisen tuntia, koska halusimme jo juomarastille.
Reissun isoin pummi tapahtui sunnuntaiaamuna, kun meidän piti osata suunnistaa polun päästä korkeuskäyriä pitkin (vaaleanpunainen viiva) toiselle polulle. Alue oli kauttaaaltaan avohakkuualuetta, ja kartalla näkyviä soita oli mahdoton havaita. Pyörimme luultavasti (mittarista oli tässä vaiheessa jo akku loppu) vihreällä viivalla rajatulla alueella vaikka kuinka kauan. Ensin pyrimme rastille 70 vievälle tielle ja kävelimme lounaaseen. Sitten päätimme kävellä itään, koska emme olleet yhtään varmoja, missä olisimme ja osuisimmeko tielle ollenkaan.
Kun pääsimme isommalle tielle (kartan punaruskea), luulimme olevamme rastin 70 eteläpuolella. Osuessamme rastille vievän mustan tien risteykseen, luulimme olevamme jo rastin 60 risteyksessä. Etsimme sitten rastia 60 jonkin aikaa vääriltä kukkuloilta. Kun tätäkään rastia ei löytynyt, päätimme luovuttaa ja lähteä kohti maalia. Käveltyämme jonkin aikaa etelään, tajusimme vihdoin, missä kohdassa punaista tietä olemme, ja lähdimme takaisin rastille 70. Kun vihdoin olimme kartalla, löytyivät sekä 70 että 60 heittämällä.
Näitä kohelluksia lukuunottamatta roga sujui varsin hyvin. Mutta on tässäkin ihan riittämiin mokailua. Alan olla jo sen verran palautunut, että olen alkanut miettiä, pitäisikö tällaista pitkää keikkaa koettaa uudelleen. Harkitsin myös juoksevani ultran. Mutta kaikki tämä on vasta harkinnan asteella. Odotellaan nyt ainakin ensin sitä tippuvien kynsien saldoa ennen suurempia päätöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti