lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannusjumpat

Hyvää juhannusta!

Me ollaan vielä Supersuunnistajan kotiseudulla, mutta aamupäivän aikana suunnistamme Alastaroon hankkimaan eräänlaista hamsterielämystä, kun poljemme moottorirataa ympäri, ympäri ja ympäri. Eli Ratareiteen vie tie. Emme ehdi ihan ekaan lähtöön, joten meille poljenta-aikaa siunaantunee 20 tuntia. Ehkä se kuitenkin riittää. Näin viime yönä unta, että moottoriradan yhteydessä oli suunnaton hotelli- ja ravintolakompleksi, enkä löytänyt sieltä ketään muuta ratareiteilijää. Päädyimmekin sitten Supersuunnistajan kanssa suunnistuskisoihin pyöräilyn sijaan. Totuus lienee kuitenkin toinen ja meillä onkin fillarit ja teltta mukana. :) (Tosin on meillä kompassit ja emititkin, koska kävimme torstaina suunnistamassa - tai minä suunnistin ja Supersuunnistaja juorusi seurakavereiden kanssa, koska emme ehtineet hakea hänen kamojaan vaan ajoimme suoraan iltarasteille.)

Hiekkakuoppa ja synkkä taivas

Eilinenkään ei mennyt pelkästään hiilaritankatessa, vaikka kolme kakkua mahdollisti senkin oikein loistavasti. Menimme iltapäivällä ensin uimaan paikalliselle hiekkakuopalle ja sen jälkeen juoksemaan luontopolulle. Näköjään Pohjanmaallakin on ihan oikeita polkuja, vaikka viime vuonna asiaa epäilinkin. Lisäksi polkulenkillä nähtiin hiidenkirnu ja kiivettiin näköalatorniin. Valitettavasti mulla ei ollut kameraa mukana, joten hienot maisemat jäivät tallentamatta.

Ei se lähikuvassakaan juuri suurene

Uintilätäkkö sen sijaan käytiin kuvaamassa vielä paluumatkalla (koska in action sekin toki unohtui). Avovesiuinnin ihanuus jäi vähän kokematta, koska käännöksiä piti tehdä vähintään yhtä usein kuin altaassa. Sen lisäksi, että kuoppa ei ollut järin suuri, se oli puolillaan vesikasveja. Vapaata vettä oli tarjolla siis hyvin pieni kolmion muotoinen lenksukka. Uimme vain vartin, mutta supersuunnistaja sai sentään jonkinlaisen ensipuraisun märkkäriuintiin ennen ensi viikonlopun maastotriathlonia. Uidusta matkasta ei ole hajua, koska GPS ei osannut ihan rekisteröidä reittiä, kun käännyin niin tiuhaan: sama lenksukka oli sen mukaan aina eri kierroksilla eri mittainen. :) Mutta tosiaan pääasia, että nyt kaikki meidän talouden märkkärit on korkattu ja todettu, kuinka erilaiselta märkkäriuinti tuntuu. Näillä eväillä on siis hyvä lähteä viemään herralta triathlonneitsyyttä. Mutta sitä ennen vähän poljetaan.

2 kommenttia:

  1. Hei kirjoitapa jossain vaiheessa märkkärien valinnasta? Kaikkeen muuhun välineurheiluun suhtaudun vähän nihkeästi, mutta olen miettinyt, jos nyt kuitenkin hankkisin märkkärin. Outlet-kaupasta niitä löytyy $50:llä, Partioaitta-tyylisestä kaupasta $200:lla, ja mietin että mitä oikeastaan triathloniin tarkoitetulta märkkäriltä vaaditaan. Jos ei muuta niin esittele ainakin ne teidän perheen ja kerro kokemuksia. :)

    VastaaPoista
  2. Mähän olen ostanut omani käytettynä, joten olen itse sovitellut aika vähän. Mutta voin mä koettaa jotain raapustella, niin mua asiantuntevammat saavat kikattaa ja korjata. :)

    Kiitos ideasta. Tänään voisi koettaa jaksaa kirjoitella Ratareidestä.

    VastaaPoista