maanantai 9. kesäkuuta 2014

Hurjan kiva viikonloppu

Lauantaina polkaisin kukonlaulun aikaan Kuusijärvelle toimitsemaan. Olin Vantaan triathlonissa hommissa vaihtopaikalla. Sekä kisaamassa että toimitsemassa oli paljon tuttuja, ja mulla oli sateesta huolimatta koko päivän oikein hauskaa. Harmikseni en tajunnut ottaa kameraa mukaan. Vaihtopaikalta olisi saanut hyviä kuvia. Ensi vuonna voisin mennä sekä toimitsemaan että kiskaisemaan itse sprintin. Vähän olin kade kaikille kisaajille, mutta onneksi ensi viikonloppuna pääsee jo itse kisaamaan! Minun Team Elina Jouhki -käsinauhani pääsi urheilemaan minua ennen, kun lainasin sitä kaverille, joka ei ollut vielä omaansa ehtinyt saada. Hyvin kisasivat E ja nauha: olivat nopeampia kuin Martina Aitolehti. ;)

Meikä seinällä

Lähdin polkemaan Kuusikselta himaan ennen viimeistä lähtöä, koska halusin ehtiä illaksi katsomaan roller derbyä Kallion urheilutalolle. Musta kyseistä lajia on hauska seurata, mutta aina ennen olen nähnyt liian selviä pelejä. Kallio vastaan Helsinki -matsi kulkee nimellä kesäklassikko ja sillä oli hyvät saumat olla jopa tiukka peli. Ja olihan se. Kerrankin sai jännitää ihan viimeiseen jamiin asti. Derbyn säännöt ovat mulle muuten jo aika selvät, ja alan tajuta taktiikkaakin, mutta multa menee yhä täysin ohi, mistä pelaajat joutuvat aina jäähylle. Väärästä taklaamisesta joo, mutta minä en yhtään bongaa niitä huitaisuja. Mutta ei se mitään. Osasin silti kiljua "Mene, mene! MENE NY!", kun yammeri harhautti pakkaa.

Hämishetkeni. Se oli lyhyt.

Jos mahdollista, niin sunnuntai oli vielä lauantaitakin hauskempi, vaikka mun helluntaiheilani lähtikin jo aamuvarhain Nuuksioon juoksemaan. Minä norkoilin yöpuvussa vielä pari tuntia, kunnes Akrobaatti H saapui kihlattunsa kanssa noutamaan mut ja Vuorikiipeilijä M:n kalliokiipeilemään. Suhasimme Vantaan Ikean lähelle, missä on kiipeilykallio nimeltä Käärmekalliot. Tänne muistin ottaa melkoisen kamera-arsenaalin mukaan, mutta unohdin ladata akut. Pokkari ei käynnistynyt ollenkaan ja kypäräkamerastakin loppui akku parin videon jälkeen. Lisäksi mokailin sen kanssa perinteisesti eli käynnistin kameran vasta palatessani maan pinnalle. Hah. Saatte edelleenkin odotella videoita, koska toistuvasti joko a) sammutan kameran, kun koetan aloittaa nauhoitusta b) suuntaan kameran päin honkia c) en osaa käynnistää nauhoitusta. Onneksi kännykkäkamera sentään lauloi.

Välillä pääsin myös ylös asti

Vaikka kiipeily oli melkoisen kevyttä ja sisälsi paljon hengailua, oli se täynnä uuden kokemista. Sen lisäksi että kiipesin ihan ekaa kertaa ulkona, myös liidasin ekaa kertaa. Tosin liidausreitti oli niin positiivinen, että seinän saattoi kontata ylös. :)

Vuorikiipeilijä M kiipeää Nepalin varmuudella

Käärmekallioilta siirryimme vielä vähän matkan päähän Rollareille, missä kokeilimme vielä kahta vähän kinkkisempää seinää. Sitten olikin aika palata kotiin ruokapatojen äärelle. Spagetin sulateltuani vietin vihdoin laatuaikaa Supersuunnistajan kanssa, kun ajelimme toiselle Espoon Myllylammista. Minä uin siellä kilsan ja juoksin päälle neljä. Koetin yllyttää Supersuunnistajaakin kokeilemaan avovesiuintia, mutta ei kuulemma jaksanut. Mua vähän huolettaa, että miten mahtaa herralta sujua suunnistaminen vedessä jos hän ei yhtään treenaa avovesiuintia ennen Hollolan maastotriathlonia. Vedessä kun ei suunnisteta kartan kanssa. :) Mutta ehkä hän motivoituu treenaamaan heinäkuussa, jos Hollolassa menee uinti mutkitteluksi - ja minä voin saada jopa sellaiset keulat, että hän pyyhältää ohi vasta juoksuosuudella!

Akrobaatti H:lla nousee jalka!
Menoa ja meininkiä siis riitti viikonloppuna, vaikka en itse kisakarkeloihin osallistunutkaan. Mutta nyt painun nukkumaan, että jaksan lähteä aamulla poluille Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Ohjelmassa on viimeistelylenkki ennen lauantaita.

2 kommenttia:

  1. Mulla ei ainakaan se suunnistaminen ollut yhtään hankalaa. Mitä nyt vähän nostaa välillä päätä ja kurkkaa missä mennään, kyllähän sitä uima-altaassakin pystyy harjoittelemaan. Enemmän teki tiukkaa se, ettei tullut 50 metrin välein päätyä, josta voi ponnistaa lisävauhtia. Niin ja ne raajoihin tarttuvat levät...

    VastaaPoista
  2. Mä kyllä itse menin alussa liikaa vasemmalle, jos en suunnistanut tarpeeksi tiuhaan. Ja joo, voihan sitä kurkkimista treenata altaassakin, mutta pitäisi treenata edes siellä. :) Ja on se märkkärillä uiminen vähän erilaista. Helpompaa, mutta erilaista.

    VastaaPoista