I accidently rogaining

Oho, en ilmonnu, vaan Supersuunnistaja hoiti homman. Olisi ehkä pitänyt, koska toi tyyppi "ei jaksanut" (ultralle aikova kestävyysurheilija jaksaa yllättävän vähän asioita...) keksiä uutta nimeä meidän tiimille, vaan mentiin samalla leffalla kuin Spring Adventuressa. Booooring! Tapahtuma oli joka tapauksessa Kalevankierroksen 2 + 2 h rogaining. Eli 2h rogaa lauantaina ja toinen mokoma sunnuntaina osittain samoilla rasteilla. Mä olin mukana vain lauantaina. Sunnuntaina Supersuunnistaja sai juosta sielunsa kyllyydestä (ja voittaa koko leikin), kun minä kävin vähän kyykkäämässä.

Mainostin. Tällä kerralla yllytin antamaan rahan sijaan soluja.

Rogainingin yleisin virhe on sohlata reittivalinta vartissa ja sitten puuhastella kaikkea muuta. Mekin olemme sortuneet moiseen aina aiemmin ja yliarvioineet ehtimistämme. Nyt harrastimme korkeampaa matematiikkaa ja ennustamista, kun arvioimme keskivauhdiksemme 9-10 min/km. Koska minä hölkyttelen peruslenkillä helposti 6 min/km, epäilin polkujuoksevani suunnilleen 8 min/km. Ja koska suunnistaessa pitää välillä rypeä rämeiköissä, niin pessimistinä keskivauhtia piti vielä hieman hidastaa. Ja sitten päädyttiin tuohon kymppiin. Sitten vaan viivotin käteen ja laskemaan. Kartan mittakaava oli veikeä 1:11300, mikä toki helpotti laskemista. Kolmen yritelmän jälkeen saimme kun saimmekin aikaan suunnitelman, missä juoksimme mahdollisimman paljon poluilla, haimme kivasti rasteja ja ehdimme 2 tunnissa takaisin lähtöpaikalle.

Puussa oli iso maja. Valitettavasti
ei ollut aikaa kiivetä ylös.

Ja ei kun matkaan. Tällä kertaa mukana ei ollut muuten edes multisportissa käyttämäämme "talutushihnaa", vaan juoksin ihan omien aamiaisleipieni voimalla. Jalat olivat hieman jumissa edellisen päivän fillaroinnista, mutta juoksu kulki silti yllättävän hyvin. Supersuunnistaja oli ajatellut, että mä suunnistaisin osan matkasta, mutta mun suunnistamiseni jäi kahteen (helppoon) rastiväliin, koska mun piti lähinnä keksittyä askeltamaan juurien yli ja olemaan liukastumatta märillä kallioilla. Polkujuoksu on aika jännää puuhaa.

Välillä maasto hidasti. Ihan pikkasen.

Mä lähdin matkaan lähinnä juostakseni pitkän polkujuoksulenkin, enkä kisaamaan sata lasissa. Siksi ehdin leikkiä turistiakin ja ottaa reippaasti fotoja. Esteitä olisi polkujuoksumielessä saanut varsinkin tokavikalla rastivälillä olla vähän vähempi (oikeesti, sillä pirun polkupätkällä oli varmaan 50 kaatunutta puuta), mutta muuten oli oikein kivaa. Vaikka jalka painoikin, ja pylly sekä polvi välillä vähän vihoittelivat, en mä vetänyt missään vaiheessa kilareita enkä tainnut edes kiroilla. Olin siis oikeasti yllättävän hyvällä tuulella koko kisan.

Minäkin löysin rastille! Ja vielä juosten!

Uhkailin jossain vaiheessa, etten pysty piriformikseni kanssa ottamaan loppukiriä, mutta otin sen silti, vaikka ei olisi edes tarvinnut. En vaan osaa olla ilmankaan. Olimme maalissa huikeat 4 min ennen aikarajaa ja keräsimme 31 pistettä eli kaikki mitä aioimme ja yhden bonusrastin. Eli suunnitelma piti timanttisesti! Ja keskivauhdiksikin tuli ihan vähän vajaa 10 min/km. Meidän tuloksellamme sijoituttiin vähän puolen välin alapuolelle.

Niissä miljoonassa polulle kaatuneessa puussa oli
kussakin kolme miljoonaa kääpää.

Kun pääsimme kotiin, kipaisimme suihkun kautta Funky Burgeriin purilaiselle. Sen jälkeen mä ehdin ottaa vartin power napsit, minkä jälkeen menimme leffaan katsomaan Kapteeni Amerikkaa. Lauantai sisälsi siis kaikki Maslown'n tarvehierarkian peruspilarit: sporttia, hyvää ruokaa, päikkärit ja väkivaltaviihdettä. En valita.