Seuran kevätleiri

Saavuin kolmisen tuntia sitten kotiin Vierumäeltä, missä vietin viikonloppuni triathlonleirin tunnelmissa. Noudin kyytiläiseni perjantaina puoli kolmen maissa, minkä jälkeen suuntasimme Hondan nokan kohti Heinolaa. Vaikka pysähdyimmekin matkalla ostamaan piilarinesteitä ja tankkaamaan (autoa, emme itseämme), niin ehdimme mestoille reilu puoli tuntia ennen treenien alkua. Mun ryhmälläni oli perjantain ohjelmassa 1,5 tunnin uintiharkat. Kolmisen kilometriä tuli polskittua tekniikkaa ja sarjoja. Sen jälkeen ohjelmassa oli ruokaa ja leirin avaustilaisuus, johon kuului myös esittäytymiskierros. Illalla vielä osa porukasta suuntasi Country Clubille yksille. Vaikka vähän väsyttikin, niin menin mukaan ihan vaan, jotta tutustuisin seurakavereihin.

Oikeasti join baarissa vain yhden, selvisin nukkumaan jo ennen klo 23 ja olin aamulla pirteänä aamulenkillä. Lenkki juostiin aika pitkälti pehmeillä latupohjilla, mikä oli varsin jees. Sen jälkeen suuntasimme suihkun kautta aamupalalle. Leireillä kivointa ohjelmaa ovat kautta aikain ja lajista riippumatta olleet ruokailut. Se oli taas varsin mukavaa puuhaa. Ja Vierumäellä oli oikein maittavat sapuskat. Tykkäsin tosi paljon monipuolisesta salaattipöydästä.

Tahko Pihkala Urheiluopiston pihalla

Aamiaisen jälkeen ja ennen lounasta meidän ryhmällämme oli ohjelmassa TRX-treeni, kun kovat jätkät menivät uimaan. Lounaalla piti vähän malttaa ruoan kanssa, koska vain kahden tunnin päästä oli vuorossa koko leirin korkeatempoisin treeni eli vaihtoharjoitus. Se koostui luonnollisesti pyöräilystä ja juoksusta. Ensin poljettiin 30 min (15 min kohti Jaalaa ja sitten takaisin), minkä jälkeen jalkaan kiskaistiin lenkkarit ja juostiin urheilukentällä 10 min. Ja tämä hauskuus toistettiin yhteensä kolmesti eli sporttia tuli 2 h. Minä käännyin fillaroinnissa aina suunnilleen 14 ja puolen minuutin jälkeen, koska paluumatkalla oli enemmän ylämäkiä. Aika hyvin aijoitus onnistui, koska olin pari kertaa fillaroimassa 29 min ja rapiat ja kerran vain vähän vajaa 29 min. Juoksun ajoittaminen oli haastavampaa, koska piti aina päättää, että lähteekö vielä yhdelle kierrokselle. Ekalla kerralla juoksin himpun verran yli 10 min, koska kipitin 5 kierrosta. Tokalla kerralla lönkyttelin alle 10 min ja vain 4 kierrosta ja vikalla kerralla toki tasan 10 minuuttia ja vähän yli 4 kiekkaa. Ihan tarkkaa statsia en ekasta juoksusta saanut, koska sössin Garminini multisportin ja yksi transitio tuli juoksun kanssa samaan ajastukseen. Ja tämähän oli toki ihan kamalaa ja lähes pilasi koko treenin.

Pikanauhat tossuissa urheiluhallin lattialla.
Tämä oli mun eka arkihaastekuvanikin. Unohdin kuvata TRX-treeniä. :)

Vaihtotreenin jälkeen sai mennä palauttavalle uinnille. Minä uin 500 m, mutta uimahallin parasta antia oli ehdottomasti kylmävesiallas, missä seisoskelin niin kauan, kuin kestin, koska ravihevoset ja yleisurheilijatkin tekevät niin. Illalla meillä oli vielä luento henkisestä valmentautumisesta ja venyttelytunti. Ja lauantaina ei ollut puhettakaan, että olisin jaksanut mennä baariin olemaan sosiaalinen. Nukku-Matti tuli kylään ajoissa.

Tänään ohjelmassa oli koko porukan yhteiset uintitreenit, joiden lopussa oli viestejä. Väkeä oli radalla kuin pipoa, mutta viesti  oli ihan hauska tapa uida vahingossa kovaa. Sitten puettiin pikaisesti pyöräilykamat päälle, ja lähdettiin polkemaan pitkä lenkki. Meidän ryhmämme polki 66 km eli Jaalaan kahville ja takaisin. Minulla ei ollut kauheasti käsitystä, missä pyöräilykunnossa olen, enkä uskaltanut näin pian flunssan jälkeen lähteä 88 km lenkille. Oletin, että onnistuisin roikkumaan vähän alle kolmeakymppiä ajavan ryhmämme hännillä sen 66 km. Yllätin kuitenkin itseni pysymällä vauhdissa niin hyvin, että päädyin vetämään joukkoa useampaankin otteeseen - lopussa pari kertaa jopa vahingossa ja väkisin, kun edellinen vetäjä luovutti väsyttyään paikkansa eikä kukaan muu suostunut vetämään. Ja jaksoin ylämäetkin ihan hyvin! Jee! On siitä kaikesta kyykkäämisestä ollut jotain hyötyä. Ehkä en juokse mitenkään huimaa vauhtia, mutta ainakin jaksan polkea!

Ajoporukka tauolla.

Osa meni fillarilenkin jälkeen vielä juoksemaan, mutta minä suunnistin suoraan uimahallille uintiklinikalle. Siellä valmentaja-Jan totesi, että potkin liikaa, kyynerpää laskee käsivedossa liian alas ja käsi on liian suorana. Eli oikeastaan vain asennossa ei ollut mitään vikaa - tai sitten sitä oli vain vähemmän eikä Jan ehtinyt haukkua sitä. :) Eli kehitettävää on jonkin verran... :) Mutta siksihän tämä laji on just paras: miksi olla hyvä yhdessä lajissa, kun voi olla keskinkertainen useammassa?

Tosi kiva leiri oli ja kämppikset ja muut seurakaverit olivat mukavia tyyppejä. Pitää ehdottomasti lähteä uudelleen leireilemään, jos aikataulu vaan mitenkään sopii.