Pyöräilypääsiäinen

Olen pyöräillyt pääsiäisenä 140 km. Tänäänkin olisin mennyt, mutta eilen illalla iski lenssu.

Perjantain lenksukasta kerroinkin jo, joten nyt sitten juttua lauantaista. Lähdimme Supersuunnistajan kanssa pyöräilemään Reitti 2000:a. Koska meille oli illalla tulossa vieras ja minä halusin tehdä ylikypsää lammasta padassa, niin totesimme, ettemme ehdi polkea ihan koko 110 kilsan reittiä. Oikaisimme siis kotoa Myyrmäkeen, mistä lähdimme reitille. Ja sitten sattui ja tapahtui...

Ensin Supersuunnistaja kääntyi yhdestä risteyksestä väärin (kyllä, myös titaanit kaatuvat joskus). Onneksi väärä reittivalinta muodosti silmukan, ja päädyimme reitille uudestaan - ja saimme polkea pari tosi jyrkkää mäkeäkin kahdesti. Jes! Lisää poljettavaa tuli vain viitisen kilometriä, joten homma lähinnä huvitti.

Teknisempää polkua reitillä.

Kun ohitimme Rinnekodin, otin minä kypäräkameran esille. Supersuunnistaja tarkisti, että se on hyvin suunnattu, ja ei kun matkaan. Nauhoitus menee kamerassa päälle samasta napista, mistä kameran virta menee pois: lyhyemmällä painalluksella alkaa nauhoitus ja pidemmällä painalluksella kameran virta menee päälle tai pois. Arvaatte varmaan, että paninko virran pois päältä vai nauhoituksen päälle... ;) No, kypäräkamerasta oli silti uskomaton henkinen apu, koska en kehdannut nössöillä tai luovuttaa herkästi, kun "oli videokin kuvaamassa". Eli pinnistelin sellaisia ylämäkiä ylös, mitä en olisi muuten päässyt - tai siis uskonut pääseväni. Teille ei valitettavasti näistä uroteoista nyt todistuaineistoja ole.

Kameran toimimattomuuden huomasin myöhemmin metsäpolulla, kun sattumuksien reissumme sai viimeisen naulan arkkuunsa: minun fillaristani katkesi ketjut keskellä metsää. Olin kyllä todennutkin jo alkuvaiheessa, että ketjut vähän rahisevat, ja ne pitäisi varmaan öljytä. Ketjut eivät katkenneet edes missään mäessä, vaan polkaisin vain vähän vauhdikkaammin jonkun juuren yli ja sitten sainkin polkea tyhjää.

Fillari ja ketjut. Erillään.

Onneksi olimme edelleen siedettävän lähellä Rinnekotia. Soitin isäni hakemaan minut sieltä. Me sitten taluttelimme fillarit kohtauspaikalle. Mutta koska jarrut toimivat edelleen, niin saatoin ajaa alamäet. Matkalle osuikin yksi tosi hauska jyrkkä ja sopivasti tekninen lasku, minkä jälkeen jarrulevyt olivat aika kuumana. :) Onneksi oli tarpeeksi alamäkeä, niin ei tarvinnut iskän odotella liian kauaa. Ja onneksi oli myös lauantai, niin saatoimme kotimatkalla pysähtyä ostamassa minulle uudet ketjut ensihätään. Pyörä pitää kyllä viedä huoltoon pikimmiten, koska katselin, että takapakkakin on aika kulunut. Pitänee huomenna soitella ja varata aikaa saman tien useammalle fillarille. Saisikohan huollosta ryhmäalennusta? :)

Vauveli ja mutsi Haltialan lampolassa

Eilen kävimme Haltialan tilalla avoimien ovien päivässä katselemassa lampaita, mistä minä poljin sitten Mäkelänrinteeseen uintitreeneihin. Minulla oli alussa kaunis ajatus polkea kotimatkalla polkuja, mutta uinnin jälkeen olo oli sen verran vetelä, että tyydyin ajelemaan kevyenliikenteen väyliä. Poljin samaista Reitti 2000:a Paloheinään ja sieltä sitten Mätäojalle ja Kehän vartta kotiin. Ja illalla syy vetämättömälle ololle selvisikin, kun lenssu iski jytinällä. Oli se vähän lupaillut jo tuloaan aiemminkin, mutta ei vielä häirinnyt menoa. Uintitreenien jälkeen alkoi nenä vuotaa, ja illalla tuli kamala hedari ja lihassäryt.

Haltialan pihalla oli lehmiä.

Keskustelimme tuossa Supersuunnistajan kanssa, että miksi minä nyt tulin kipeäksi. Minä syytin liikaa punaviiniä ja suklaamunia ja liian vähäistä salaatin määrää. Supersuunnistaja arveli, että pääsiäisen isoilla urheilumäärilläkin on osuutta asiaan. Varmaan molempi parempi noin niin kuin pöpöjen kannalta. Kun keho on valmiiksi urheilun takia stressitilassa eikä se saa tarpeeksi laadukasta polttoainetta, että se palautuisi ja vastustuskyky toimisi, niin pöpöt pääsevät iskemään. Toivottavasti minä nyt eheydyn keskiviikon maastopyöräkurssille ja varsinkin viikonlopun kevätleirille. Tosin mulla on tapana sairastaa flunssaa aina 1,5 päivää. Eli pitäisi ehtiä parantua.