Panin kotona fillarin auton takakonttiin, ja huristelin ensin Ikealle shoppaamaan reikäkäuhaa - mitä ei siellä tietenkään ollut. (Haluan reikäkauhan, jotta uppomunani onnistuvat paremmin!) Lohdutin sitten itseäni ostamalla vaikka mitä muuta. Ikeasta ulostauduttuani, kurvasin auton Bembölen kahvituvat eteen ja kaivoin pyörän kontista ja pyöräilykengät laukusta.
Alussa aerobarit tuntuivat vähän hassuilta, koska tarvittava ohjausliike oli hyvin pieni. Mutta sitten niihin tottui. Mäet poljin kyllä ihan normitangolta, koska siinä minulla on jarrut ja vaihteet. Loppumatkasta laskin kyllä jo alamäkiä aerobareilla röhnöttäen.
Poljin Turuntietä melkein Lohjalle asti ja sitten käännyin takaisin. Menomatkalla oli masentava vastatuuli, ja vaivuin synkkyyteen katsellessani nopeuksiani. Onneksi kuitenkin paluumatkalla myötätuulessa alkoi meno olla ajoittain jopa vauhdikasta, vaikka jalat toki olivat jo vähän puhki. Silti muutama yksittäinen kilometri on mennyt yli kolmenkympin keskinopeudella. Koko lenkin keskinopeus oli vain 23,7 km/h, mutta maksiminopeudeksi sain yhdessä alamäessä 53 km/h edes kamalasti polkematta.
 |
| Melkein Lohjalla kävin, koska tässä käännyin. :) |
Ajoasennossa on vielä hakemista. Aerobareja pitänee hieman lyhentää (tai siis siirtää taaemmas), että saan kunnon kyyryn aikaan. Nyt röhnötin välillä epäkyyryssä, koska kyyryssä hartiani väsyivät. Mutta muistelin tangot myyneen kaverin ohjeen, että pitäisi olla nimenomaan ihan kasassa ja pyöreällä selällä. Puolimatkassa myös nostin satulaani hieman, koska jalat eivät tuntuneet suoristuvan tarpeeksi. Ja liian iso koukkuhan on huonoksi polville - ja sitä meikäläinen nyt ihan viimeisenä kaipaa. Vähän mietin, että kuun lopussa leirillä voisi pyytää jotain puoliammattilaista katsomaan asentoani ja korjaamaan sitä sen verran, mitä sitä voi korjata. Maantiepyörä kuitenkin on maantiepyörä, eikä siihen ikinä saa ihan aika-ajopyörän ajoasentoa. Mutta yrittää voi.
Pakko kyllä myöntää, että maantiellä posottaminen oli vähän tylsää verrattuna edellisen viikonlopun pariskuntalenkkiin ja poluilla kikkailuun. Mutta ehkä tähän tottuu taas. Ja lämpimämmällä säällä auringon paistaessahan maantiepyöräily onkin parasta. Nyt oli vielä vähän kylmä, vaikka arska paistoikin. 50,16 km tuli poljettua ja aikaa siihen kului 2 tuntia ja 7 minuuttia. Kyllä tää tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti