 |
| Vaihtopaikalla. Nyt vaan enää kartta ankkurille. Huomatkaa edustava seuran paita. |
Kussakin joukkueessa oli kolme henlkilöä, ja lähtö tapahtui porrastetusti. Naiset, lapset ja vanhukset saivat helpotusta tietyn ajan per kilometri: eli koska minä olen 35-vuotias nainen, sain käyttää kilometriin 2 minuuttia kauemmin kuin pääsarjan mies. Etappeja oli kolme: 3 km, 2 km ja 4 km. Niistä laskettiin joukkueen jäsenten helpotusminsat yhteen, ja niiden mukaan sitten lähdettiin. Eli esimerkiksi mun joukkueeni lähti 16 min ekan joukkueen perään ja 5 min ennen viimeistä lähtijää. Ja eka maaliintulija voitti. Näppärää. Mun mielestä toi idea oli loistava, ja voisi toimia ihan maantiejuoksussakin. Kannustan matkimaan siis. :)
 |
| Kartta ja palkintolusikka |
Mä juoksin kahden kilometrin osuuden, joka oli rasteiltaan helppo ja ainakin mun mielestä maastoltaan vittumainen. Mutta kaikki eivät ehkä olleet mun kanssani samaa mieltä - esimerkiksi se papparainen, joka pyyhälsi mun ohitseni yhdellä rastivälillä. :) Mä en osannut juurikaan juosta avohakkuualueen reunan kivenmurikoissa. Ja koko ajan oli ihan kaameet suorituspaineet, koska halusin toki olla luonnonlahjakkuus, suunnistajaihme ja siten ihan unelmaminiä. No, en ollut.
Mutta loppujen lopuksi mun joukkueeni oli kolmas, eli oltiin ihan hyviä. Kukaan ei halua voittaa, koska voittajat järkkäävät kisat seuraavana vuonna. Hävisimme kärjelle vain 4 min, joten kai se pummi tuli ihan tarpeeseen.
 |
| 122 oli pummi. Muuten meni ihan kivasti. Ja lusikassa lukee, että kolmansia oltiin. |
Några läsarna är kanske intresserade hur dåligt jag bummade en kontroll mitte i skogen. Därför utger jag också Garmins karta över min sträcka. Titta själv, hur bra ide är det att jag kommer till Venlojen viesti. :) (Supersuunnistaja har inte läst den här texten, så min svenska är just så dåligt. :)
Nyt mä alan toipua tän päivän multisporttauksesta ja katsella jotain leffaa. Kirjoittelen Spring Adventuresta varmaan huomenissa, kunhan jaksan ja ehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti