Mua ei myöskään pelota ikinä, kun vaikka posotan melkein kuuttakymppiä maantiepyörällä tai tulen alas pitkin seinää pää edellä narun varassa. Eli mä en vaan ole sellaista tyyppiä, jota pelottaa.
Kyllä muakin joskus pelottaa. Vähän. Jos vaikka olen kaatunut maantiepyörällä tosi monta kertaa ja lentänyt vaikka stongankin yli, niin seuraava kivi tai isompi juuri saattaa jännittää. Epäonnistumisista lannistuu, ja menee sisu kaulaan. Mutta noissakin tilanteissa enempi vituttaa. Jossain syvällä mä kuitenkin tiedän osaavani ja pystyväni, enkä siis ihan oikeasti pelkää. Ja joskus kun olen hypännyt jostain tosi korkealta, on mua juuri ennen hyppyä pelottanut. Ja ekan kerran, kun kokeilin köysilaskeutumista, pelotti. Mutta ei se kestä ikinä kauaa. Mä inhoan pelon tunnetta. Se on niin avuton ja kaikin puolin kamala olotila. Siksi mä en ehkä sitä suostu kauheasti tuntemaankaan, vaan pistän aivot narikkaan.
 |
| Hui kauhistus! |
Mutta tänään mua pelotti. Ja syykin siihen pelkoon on aika naurettava. Ei ole kyse siitä, että olisin hypännyt kympistä pää edellä tai niellyt tulta. Mä olin rullaluistelemassa. Kyllä. Mä pelkään rullaluistelua. Tähän on oikeastaaan tasan yksi syy: mä en osaa jarruttaa. Tai osaan mä jarruttaa sillä jarrupalalla, mutta en nopeasti. Siksi en uskalla laskea jyrkkiä mäkiä, en ainakaan lujaa. Lisäksi mulla on luikkarien kanssa tasapaino vielä vähän hakusessa, enkä ole kaatunut vielä niin montaa kertaa, että se menisi yhtä luontevasti kuin vaikka koriskentällä toisen jalan päälle astuessa. Joten aina, kun mä näen tiellä möykyn tai hiekkaa, mua alkaa jännittää. Ja kun mä jännitän, niin olen vieläkin huterampi. Ja olen mä luikkareilla kaatunut. Oi voi, montakin kertaa. Mutta silti se pelottaa, vaikka ikinä ei ole edes sattunut pahasti. Mun viime kesän maastopyöräilymustelma oli sata kertaa kamalampi seuraamus kuin mikään luistelunaarmu, mutta en mä silti pyöräilyä pelkää. Mutta luistelua pelkään.
Tää on sikäli ikävää, että koska mua pelottaa, mä en ihan varauksetta viihdy luistimilla. Ja kun se ei ole tosi kivaa, niin teen sitä liian harvoin oppiakseni. Mun pitäisi nyt opetella pikimmiten joku pikajarrutustapa, että saisin vähän lisää itseluottamusta, ja uskaltaisin luistella sellaisissakin paikoissa, missä on mäkiä ja risteyksiä.
Valittelin asiaa tänään Rokuan tiimikaverilleni, ja Sami lupasi ystävällisesti opastaa mua ensi viikolla, kun tulee joku päivä luistimilla töihin. Hyvä niin, koska mua pelottaa harjoitella noita kikkoja myös yksin. Tänään vähän yritin, mutta en kovasti tohtinut, kun oli polvisuojatkin kellarissa eikä päällä. Ja sitä paitsi jotenkin se kaatuminen ei ole niin kamalaa, kun on joku vieressä kannustamassa (tai vittuilemassa, ihan sama, kunhan jollain ilveellä tulee yritettyä uudelleen). Ajattelin, että voisin Samin lisäksi ruikuttaa ohjeita myös muilta luistelevilta kavereiltani. Saisi enemmänkin ohjeita ja sen kuuluisan second opinionin. Eli ehkä mäkin pääsen vielä tästä pelosta yli ja olen sitten Rokualla suvereeni luisteluihme. Ehkä.
Olisi kivaa, jos joku avautuisi nyt tuonne kommentteihin omista typeristä peloistaan, ettei mulla ole niin orpo ja urpo olo.
Olis siistiä osata sillain khuulisti rullaluistella, hyppiä rotvallien yli ja muuta komeeta. Mutta hävettää, kun pieni lapsikin luistelee sujuvammin.
VastaaPoistaMää pelkään kaikkia alamäkiä pyörällä, etenkin maastopyörällä. Ja etenkin jos on vähän kivee tai muuta haastetta, en aja, koska pelkään ihan kohtuuttomasti, että kaadun tai muuten vaan sohellan jotain. Ennen pahaa alamäkee on aika monet raivoitkut väännetty. :D
mä niin vihaan (ja pelkään) luistelua! Helpottiko:)
VastaaPoistavaikka olen kisannut jo vuosia,niin en tod pidä siitä edelleenkään. Luonnollisesti ensi kertaa kisoihin lähdettäessä en ollut harjoitellut yhtään luattan hiihtotaitoihini(olipas taas hyvä idea) ja vaihtopaikalle tullessa meni "hieman" pitkäksi:) Kerran kisoissa Vilnassa jäin kiinni asfalttissa olleeseen "routareikään".
Ihan perse laji!
...olinpas nyt tosi kannustava:) Mut oikeasti,kyllä siitä selviää kun pitää vaan silmät kiinni ja toivoo parasta!!Tsemppiä Rokualle, niin ja ens viikon no limitiin!
Liisa
Pelkäsin myös rullistelua samaisen ongelman vuoksi. Kotoa käsin käytännössä hyvä reitti olisi ollut vanhan tuusulantien varsi, jossa on pitkiä mäkiä. Ja mäkien alla mahdollisesti risteyksiä/kääntyviä teitä. Mun jarrutusmatka oli niin pitkä, että jouduin laskemaan jarru pohjassa aina koko mäen.
VastaaPoistaTilanne korjaantui, kun sain polven koukkua korjattua jotenkin/johonkin suuntaan, niin että tuli enemmän styrkkaa jarrutukseen.
Rullaluistelu on kamalaa. Olen rullaluistellut ulkona tasan kerran, Kaivarissa, ja en koskaan aiemmin tajunnut kuinka mäkistä seutua Kaivari on. Mä en osaa jarruttaa kunnolla edes niillä jarrupaloilla.
VastaaPoistaMua kyl pelottaa myös pimeä, ja siksi en enää katso kauhuleffoja. :)
Mua pelottaa tai ainakin jännittää ihan joka kerta ennen kuin lähden rullistelemaan. Vaikka tykkään siitä ihan älyttömästi. Kai yksi rullailun viehätys onkin siinä, että se on niin jännittävää ja vauhdikasta.
VastaaPoistaPelkään jyrkkiä alamäkiä, vieraita mäkiä ja sitä jos mäen alla onkin suoraan edessä autotie ja risteävä tie. Kerran rullisharrastukseni alussa oli vähällä etten saanut jarrutettua. Siksipä menen monesti jarru pohjassa koko mäen (en nyt ihan loivia).