 |
| Valmiina matkaan - mummomaisesti tukisukissa toki :) |
Mä lähdin tänä vuonna polkemaan 28 km/h -vauhtiryhmään. Viime vuonna poljin Giron 26 km/h -ryhmässä, mikä oli melkoisen kevyttä, ja kesän lopulla tipahdin TDH:ssa 30 km/h -ryhmästä. Siksi menin nyt siihen väliin. Enkä sitäpaitsi olisi kehdannut nynnyillä 26 km/h, koska supersuunnistaja lähti siihen ryhmään maastopyörällään. Mulla oli kuitenkin alla maantielle tehty punainen paholaiseni. Muuten valmistautuminen sujui mainiosti (esim. hampparia syöden ja karkkipäivää viettäen), mutta unohdin pyöräilyhanskat aamulla himaan. 111 km jälkeen tuntuikin sitten peukalontaipeissa...
Maaliin siis päästiin tänäkin vuonna. 28 km/h -ryhmä pysähtyi tokalla taukopaikalla 69 km kohdalla n. 10 min ja vikalla pysäkillä 14 km ennen maalia pari minuuttia. Eka pysähdys tuli mulla tarpeeseen, koska reidet alkoivat vähän väsyä ja urheilujuoma loppua. Tipuin jopa yhdessä mäessä pois hyvältä paikaltani ryhmän vetäjän takaa. Mitään ei tehnyt tauolla mieli syödä, mutta vedin siinä geeliä ja join urkkajuomaa. Se taisi riittää, koska taas jaksoin seurata vetäjää persiissä kiinni. Ryhmän etupäässä on kivempi polkea, koska siellä on vähemmän häröilyä ja pumppaavaa liikettä. Siksi kulutinkin suurimman osan tauosta kyttäillen ykköspaikkaa ja siinä sivussa reisiä venytellen.
Minä en jäänyt vikalle pysäkille, vaan lähdin peesaamaan muutamaa muuta tyyppiä, jotka jatkoivat suoraan maaliin. Sen verran puhki reidet kuitenkin olivat, että tipuin herrojen peesistä Jorvin mäessä, joka on KA-MA-LA. Siinä minulla kramppasi reidetkin, niin en voinut polkea mäkeä putkelta. Sen kilsan keskinopeus onkin 22,3 km/h ja seuraava 18,7 km/h, kun koko lenksukalla se oli 29,9 km/h (taukoa ei mukana).
 |
| Maalissa! Jee! |
Toivuin kuitenkin krampeista jo Kauniaisissa ja poljeskelin itsekseni loput kymmenisen kilsaa maaliin. Vauhti tippui lopussa johonkin 27-28 km/h kieppeille, mutta ei pudotus paha ole, koska yksin on aina rankempi polkea - varsinkin tuulessa. Vikojen kilsojen paikkeilla alkoi horisontissa siintää valkea selkä, joka teki mieli ottaa kiinni. Lähestyinkin selkää koko loppumatkan ja jostain löytyneillä apinan raivon viimerippeillä painoin sedän ohi noin kaksi metriä ennen maalia. Naureskelimme sitten chipin irroituksessa, että kyllä kannatti kiriä, kun sain kuin sainkin hänet kiinni.
| Taas Garmin-statseja kansalle. The mäki on tuossa tienumero 110:n kohdalla, kun lähdetään kohti Kauniaisia. Siinä sadan kilsan kohdalla. |
Mun loppuaikani oli 3:54:35, mikä oli ihan kiva 4h tavoitteen alitus. Viime vuonna poljin näemmä 4:19:30. Mut on tällä hetkellä laitettu tuloksissa loogisesti miesten kuntosarjaan muun joukkueen ollessa miesten kilpasarjassa. Mutta kai se on joku sovinismin ilmenemismuoto, että akat eivät kelpaa kilpasarjaan, vaikka miehistä menevätkin. :) Tuolla miesten kuntosarjassa en ole ihan puolivälissä (325 / 555), mutta naisten kuntosarjassa olisi mun ajalla ollut 16 / 47 ja naisten kilpasarjaakaan en olisi hävinnyt. Miehenä on siis ihan mälsää.
Voitin sentään läskirenkaisen supersuunnistajan noin 23 minuutilla. Luulisin meidän olevan maastopyörillä aika tasaisia. Ainakaan hän ei vaikuta kamalasti joutuvan venailemaan mua multisportin fillariosuuksilla, vaikka vetääkin mua perässään aina juoksuosuuksilla. Varusteilla voittaa siis noin 12 sekuntia kilometrillä. Pettämätöntä insinöörilogiikkaa. :)
Kumpikaan firman joukkue ei saanut tulosta, koska edustusjoukkueesta yksi herra keskeytti Kirkkonummella, ja meidän haastajajoukkueestamme yksi chippi taisi olla rikki. Höh.
Illalla oli HelTrin avovesiuintitreenit, jotka lopetin kesken, kun reisiä alkoi krampata. Mutta sainpahan korkattua tälle keväälle märkkärin ja avovesiuintikauden. Ja ehkä se 800 m puljaaminen vähän verryytti väsyneitä jalkoja. Tänään en tehnyt mitään muuta kuin pyöräilin mummovauhtia töihin ja vein allani olleen maastoratsuni kotimatkalla huoltoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti