Itämeren sulolainehilla

Viikonloppuna oli tosiaan melontakurssi. Sekä lauantaina että sunnuntaina opiskeltiin kajakoinnin jaloa taitoa klo 10-16. Runko oli molempina päivinä aika sama: nopsaan vesille, sitten opeteltiin (tai sunnuntaina kerrattiin) juttuja, mentiin saareen lounaalle, kuunneltiin vähän teoriaa ja melottiin takaisin opiskellen lisää. Lauantaina maissa tutustuttiin vielä vähän melontavarusteisiin ja -kalustoon ja sunnuntaina harjoiteltiin reskutusta eli päästiin puljaamaan. Lauantaina painotus oli tekniikassa ja sunnuntaina sen kertauksessa sekä navigoinnissa ja reittisuunnittelussa. Kukaan ei halua meloa rahtilaivan alle.

Meikä meloo merikajakilla

Mä olen melonut aiemmin jo jonkin verran, ja saanut ihan koulutustakin: intissä ja viime kesänä parin tunnin verran ennen Rokuaa. Mutta silti mäkin opin uutta, vaikka lähinnä halusin viedä supersuunnistajan saamaan parempaa opetusta kuin mun neuvot.

Esimerkkisuorituksia kajakkiin menosta laiturilta ja niitä leveämpiä kajakkeja

Mun suurimmat ahaa-elämykset olivat seuraavat: Pitää istua tarpeeksi suorassa, että saa vartaloa helpommin kierrettyä. Silloin ei tule melottua käsillä vaan selällä. Lisäksi kajakin kallistaminen kääntämisen apuna oli aika tajunnanräjäyttävän vau. Tosin se toimii oikeastaan vain merikajakilla eikä sellaisella leveämmällä peruskajakilla. Melaperäsin taas oli hyvä kikka kolmonen, jolle varmasti tulee käyttöä, jos Star Duo taas alkaa taas muutaman viikon päästä viettää oikealle.

Kiintiöluontokuvassa pari paskahanhea.

Mä kyllä epäilen, että meidän kaksikko alkaa nyt kulkea suorempaan (ellei jopa ihan suoraan!), kunhan vaan keskitymme siihen, että emme saata vetoa kummallakaan puolella liian pitkälle. Mä luulen, että ollaan molemmat tehty vähän jotain sellaista, ja se on sitten kertaantunut siinä kaksikossa. Mä olin ihan täysin unohtanut - ja siten jättänyt neuvomatta myös supersuunnistajalle, että mela viedään veteen mahdollisimman edessä (kurottamatta) ja nostetaan vedestä vartalon kohdalla. Jos melaa saattaa taakse, se alkaa kääntää kajakkia.

Muut melonnan peruskikat eli käsien suorana pito, selällä työn tekeminen, jalkojen käyttö mukana melonnassa ja melan asento vedessä olivat mulle ihan vanhaa, tuttua juttua, mutta kertaus on aina hyvästä. Ja oli kiva päästä kokeilemaan sunnuntaina merikajakkia, koska olen aina ennen tainnut meloskella vain sellaisella peruskajakilla.

Meitsi lounastauolla

Kääntämisen lisäksi opettelimme liikuttamaan kajakkia sivuttain, mikä on ihan kiva taito esimerkiksi rastille mentäessä. Sinänsä se oli ihan "No shit Sherlock" -settiä, mutta ihan kiva sekin oli oppia tekemään "oikein" - ja tulipahan kokeiltua.

Lauantaina oli jänskä sumuinen sää, ja olen vähän pahoillani, että kameraa ei tullut mukaan. Sunnuntaina tuuli vähän napakammin, mutta oli ihana auringonpaiste. Lauantain lounastauolla olisi voinut kaivatakin pitkiä housuja, mutta sunnuntaina oli oikein mukavaa köllötellä aurinkoisella kalliolla. Kajakissa oli molempina päivinä ihan lämmin istuskella - aukkopeite säilöö lämpöä tosi hyvin.

Pakollinen eväskuva. Onneksi oli vielä vähän leipää ja
kaakaota jäljellä, kun muistettiin ottaa kuva.

Lopuksi tosiaan päästiin veden varaan, kun opeteltiin pelastautumista kajakin kaatuessa sekää sellaisen tyhjentämistä. Kukin vuorollaan kaatui ja kaksi muuta meni auttamaan: toinen auttaja piteli muiden (siis toisen auttajan ja kaatuneen) meloja ja se toinen hilasi kaatuneen kajakin keulan oman kajakkinsa päälle, käänsi sen ja antoi valua tyhjäksi vedestä. Sitten kaatunut kajakki käännettiin auttajan kajakin suuntaiseksi, ja auttajan pidellessä kajakkia pystyssä, veden varassa lillunut kiipesi takaisin kyytiin. Siihenkin on oma tekniikkansa: pitää käyttää reisilihaksia apuna. Vedessä tuli lilluttua ehkä 1-2 minuuttia, mutta mulle ei ainakaan tullut kylmä kuin sormiin, koska mulla oli päällä märkkäri ja vesitiiviit sukat. Hauskaa se vain oli.

Lisäksi eväsretket ovat aina kivoja, joten ehdottomasti oli hintansa arvoinen kurssi.