Vetelän perjantain vedot

Tänään oli sitten se vetopäivä. Vetelä olin vain töissä. Aamulla käväisin pirteästi salilla ja piristyin sopivasti jälleen neljän jälkeen, kun lähdin toimistolta.

Aamusalilla oli tuttujakin: kaksi herraa meiltä töistä. Toinen heistä, herra M, on sellainen iso, kaapin kokoinen bodari. Hän teki aamulla jotain kiertoharjoitustyyppistä treeniä, mutta teimme kerran vierekkäin pystypunnerruksia. Minä olin siinä vaiheessa tehnyt jo 15 toistoa kympin käsipainoilla ja viimeistelin juuri 10 toiston sarjaani 12 kilolla. Vasen käsi jaksoi juuri ja juuri, enkä ollut siksi aikeissa lisätä painoja vikaan kasin sarjaan. Tulinpa sitten kuitenkin luntanneeksi M:n painot: hän teki toistoja (joiden määrää en kyllä laskenut) 28 kilon käsipainoilla. Minä sitten totesin hänelle, että pitäisköhän mun ottaa vikaan sarjaan 14 kilon painot ihan vain siksi, että tekisin eden puolella hänen painoistaan. M teki superit mun vapauttamilla 12 kilolla ja näytti samalla mulle, miten saan pidettyä jännityksen jatkuvasti olkapäässä. Ihan hyvä vinkki. Ja pitihän mun sitten ottaa siihen vikaan sarjaan ne 14 kg, kun tuli asia ääneenkin sanottua. Ja jaksoin. Näin sitä motivoidaan ihmisiä.

Leuoissa olen viikolla 2 ja taas alkaa tökkiä: jäi vikasta sarjasta yksi toisto uupumaan. Sarja oli 4-4-3-4-6, mutta minä jaksoin vikalla kiekalla vain 5 toistoa. Enpä usko, että taaskaan menee viikon 3 jälkeen 9 toistoa. Mutta minähän otan takapakkia ja junnaan tätä ohjelmaa, kunnes menee! Kyllä se 20 leukaa joskus menee. Viimeistään sitten, kun olen 40.

Lepuskin valot siintävät horisontissa

Äsken olin tosiaan juoksemassa vetoja. Olen juossut vetoja viimeksi vuonna 2009, kun treenasin maratonille. Silloin minulla oli ohjelmassa jotain 100-400m vetoja ja sitten minun piti juosta minuuttimääriä tietyillä syketasoilla. Jälkimmäinen treeni muistutti ehkä eniten näitä kilsan vetoja. Juoksin vedot Lepuskin urkkapuistossa samalla rinkulalla, jolla kesällä treenasin rullaluistelua. Se on noin kilsan mittainen (kai jokusen metrin vajaa, mutta close enuf), joten se on varsin passeli vetoihin. Lenksukassa on pieni ala- ja ylämäki, mutta aika tasainen kiekka se on. Minua varoiteltiin viime postauksen kommenteissa, että ei passaa lähteä ekalle kiekalle liian kovaa - no taisin sitten lähteä liian hitaasti. Kostoksi en sitten kuunnellut ohjeita sen enempää, vaan juoksin suunnitellut viisi vetoa suositellun 3-4 vedon sijaan. Kokonaisuudessaan tuli tepsuteltua tälleen:

• Eka veto 5 min 44 s (tauko 2 min 15 s)
• Toka veto 5 min 23 s (tauko 1 min 57 s)
• Kolmas veto 5 min 13 s (tauko 2 min)
• Neljäs veto 5 min 15 s (tauko 2 min 10 s)
• Viides veto 4 min 58 s

Ajat ovat silleen suunnilleen tarkkoja. Pyrin vilkuilemaan kelloa heti kiekan jälkeen ja osua kivaan aloituskohtaan silleen, että kello löi juuri jotain nättiä lukua kuten tasakymppiä sekunneissa kahden minuutin tienoilla. Neljännessä vedossa veto loppui alamäkeen, ja oli niin kivaa päästellä rullaillen, että juoksin jotain 5-10 m aloituskohdan ohi. Siksi aika on vähän huonompi kuin edellisellä kierroksella. Vikalla kiekalla päästelin sitten sielun kyllyydestä. Ja se olikin ainoa kiekka kun yhtään hapotti. Ja koska vedot kovenivat loppua kohden, taisi treeni mennä ihan kivasti tuota liian hidasta ekaa kiekkaa lukuunottamatta. Tauot kävelin. Kävelin myös vikan vedon jälkeen jokusen minuutin, kunnes hölköttelin kotiin. Alkuverkka eli siirtyminen kotoa lenksulle oli 18 min. Paluuta en muistanut kellottaa, enkä jaksa nyt laskea. Eri reittiä palasin kotiin,mutta eiköhän se aika samoissa ole. Kotimatkalla oli ylämäki. Se on vielä sellainen pitkä ja ei tarpeeksi jyrkkä, että alkaisi tehdä mieli kävellä. Tänään aluksi vähän teki, mutta ihan piruuttani juoksin. Ja aika kepeästi se jalka nousi.

Taidekuva märistä lenkkareista

Mutta tosiaan tuli tehtyä tyylivirhe ja KÄVELTYÄ palautukset, vaikka jalassa oli spandexit. Juoksutrikoissahan EI kävellä. Pitäisi varmaan teettää joku treenipaita, jossa lukee, että "Meitsi juoksee nyt vetoja". Muutenhan joku ohi menevä harrastelijalenkkeilijä saattaa luulla, että mulla on huono kunto! Onneksi perjantai-illassa oli vain vähän jengiä liikkeellä, ja ohitin ne pari muuta lenkkeilijää tauon jälkeen uutta vetoa ravatessani. Joten nyt ei onneksi jäänyt epäselväksi, kuka oli illan kovin pirkko.

Mun hienot suunnitelmat ovat muuten nyt jo eläneet. Mutta kirjoittelen niistä enemmän vaikka sunnuntaina, koska tämä postaus alkaa olla jo vähän liian pitkä luettavaksi.