Elbailuviikkoa ja asiaa unesta

Viime viikolla hierojani sanoi, että mä en ikinä palaudu, kun ramppaan vaan kaiken maailman kisoissa. Väitteessä saattaa olla perää. Siksi (osittain nilkan nuljahtamisen takia / ansiosta) päätin sitten pitää tällä viikolla sellaisen tooooosi kevyen palauttavan viikon.

Sunnuntaina en tehnyt mitään. Maanantaina en tehnyt mitään. Tiistainakaan en tehnyt yhtään mitään. Tänään menin aamulla salille ottamaan vähän lämpöä, tekemään leuanvetohaasteen (olen taas viikolla 3) ja venyttelemään. Olisin halunnut kokeilla foam rollia, mutta vastoin luuloani ei salilla sellaista pötkylää ollutkaan. Pitänee ostaa oma. Ai niin. Treenasin mä vähän bosullakin, kun ajattelin, että se vahvistaisi nilkkoja.

Illalla olisi tarkoitus mennä pilatekseen, ja huomiselle olisi ohjelmassa aamu-uinti ja illalla säbätreenit. Meinasin unohtaa, että mulla on huomenna myös kokeilukerta Fressin personal trainerille. Se nyt on varmaan enemmän myyntitapahtuma kuin treeni, joten se tuskin pilaa mun kevyttä viikkoani, vaikka salitreeniä teemmekin. Pitää varmaan teipata toi nilkka.

Tarkoitus olisi tällä viikolla panostaa ainakin venyttelyyn. Minulla on perjantaina aika myös osteopaatille, joten liikkuvuuttakin tulee sitten taas parannettua. Ajattelin muutenkin muistella PT:ni ehkä vuosi sitten opettamia liikkuvuustreenejä ja tehdä ehkä niitä perjantaina aamujumpaksi.

Tämä on oikeasti nyt kevyin viikko miesmuistiin. Aiemmat mun kevyet viikot ovat usein olleet aika "kevyitä", kun olen loppuviikosta innostunut tekemään jotain pitkiä fillarilenkkejä sun muuta. Viimeksi näin kevyttä on ollut varmaan silloin, kun multa poistettiin luomi enkä saanut hikoilla. Silloinkaan en totellut, ja sain jalkaani uudet tikit ja uuden liikuntakiellon, kun haava aukesi tikkien poiston jälkeen...

Kaveri kyseli tänään irkissä, että miksi palautuminen on tärkeää. Itse olin ensin lähes ymmärtämättä kysymystä, koska minulle asia on aina ollut ilmiselvää (vaikka en ole asiaa kuitenkaan omassa elämässäni toteuttanut). Mutta sitten kestikin hetken aikaa pukea syyt sanoiksi. Eli minulla on aina ollut tiedossa, että palautuminen on tärkeää, mutta se, miksi se sitä on, piti järkeillä ihan itse, koska se tieto ei ulkomuistista tiskiin napsahtanutkaan.

Ensimmäisenä mieleeni tuli, että jos ei palaudu, tulee ylikuntoon. Toisena asiana  muistin, että lihakset kasvavat levossa. Kaveri itse totesi, että kuonat poistuvat levossa. Mutta onhan termi "palautuminen" tavallaan itse itsensä selittävä: keho palautuu stressin eli treenin jälkeen normaalitilaan. Tai oikeastaanhan sitä "palaudutaan" entistä ehommaksi. Kun treeni rikkoo lihasta, palautuessaan lihas kehittää itsensä himpun kestävämmäksi, että se seuraavalla kerralla kestää paremmin. Sitähän se lihaksen kasvatus on: rikkomista ja puolustuksen parannusta. Mutta pitihän se sitten ihan googlata, että mitä minua viisaammat asiasta sanovat.

Mitään tajunnanräjäyttävää viisastelulähdettä en löytänyt (koska googlasin suomeksi), mutta kivoja knoppitietoja kyllä, kuten että nukkuessa kehittyy kasvuhormonia. Eli ei riitä, että pitää lepopäiviä. Täytyy myös nukkua. Ja sitä paitsi palautumista nopeuttaa oikean ravinnon lisäksi kevyt liikunta ja lihashuolto. Eli oikeastaan se nukkuminen on tärkeämpää kuin se, että ei tee mitään. Itse asiassa kannattaisi tehdä jotain. Minä nyt jätin tekemättä mitään maanantaina nilkkani takia ja tiistaina sattui olemaan muita kiireitä. Ja tänäänhän jo liikuinkin ja liikun kevyesti. Mutta tosiaan enpä ole ihan kamalasti miettinyt tuota unipuolta.

Kuva

Minä olen yleensä viikolla tyytyväinen, jos kello sanoo herätystä säätäessäni, että minulla on 7h ja rapiat aikaa nukkua. Rapiat voi siis olla mitä vain välillä 1-59 min. Kunhan aikaa herätykseen on yli 7h. Viikonloppuisin nukun enemmän, mutta en merkittävästi: eli luulisin tuon yleensä 7-7,5 h unien riittävän meikäläiselle. Herään myös aika usein ennen kelloa, mikä mielestäni myös viittaa siihen, että nukun tarpeeksi.

Minä kyllä herään lähes poikkeuksetta kerran yössä. Yleensä vain katson kelloa (on pakko tietää, kauanko on vielä aikaa nukkua, että voi rentoutua eikä ala odottaa kellon soimista), käännän kylkeä ja nukahdan pian uudelleen. Mutta tuokin piirre on ilmaantunut elämääni vasta ehkä vuoden parin sisään. Teininä nukuin yöni putkeen. Tai ainakaan en muista heränneeni joka yö.

Eniten syytän unen laatuni huonontumisesta internetiä. Se on paljon pahempi unenpilaaja kuin esimerkiksi telkkari. PT minulle joskus saarnasi infoähkystä ja usutti medialakkoon (joka sitten kosahti aika nopeasti), ja olen aiheesta myös ainakin Sports Ladyn blogista joskus (niin kauan sitten, etten enää postausta löytänyt) lukenutkin. Eli kannattaisi olla surffaamatta netissä juuri ennen nukkumaan menoa ja vaikka lukea jotain, niin unen laatu paranisi huomattavasti. Lisäksi ei saisi tehdä sitä, mitä minä teen usein eli pitää tieskaria ja telkkaria samaan aikaan auki: siinä tulee liikaa informaatiota ja aivot rasittuvat - ja ylikierroksilla ne eivät saa järjestäydyttyä niin hyvin yön aikana.

Nyt ajattelinkin kokeilla taas tuollaista mediadiettiä. Mulla on ollut tässä viime aikoina niin mukavaa muuta tekemistä, että olen katsonut aika vähän telkkaria. Mulla on siis ollut ihan oikeita telkkarittomia päiviä. Esimerkiksi viime lauantai. Ja sunnuntainakin katsoin vain Endurance quest -ohjelman (ja surffasin samaan aikaan netissä). Nyt ajattelinkin panostaa tuohon PT:n käskemään "vain yksi toosa kerrallaan auki" -kohtaan. Eli koneella ollessani pidän radion ja telkkarin kiinni. Lehtiä lukiessa sallin itselleni radion taustamusiikin, koska se on todella oleellinen osa minun hidasta sunnuntaiaamuani. Mutta vaikeinta tässä tulee olemaan se, että en surffaa netissä, kun katson telkkaria. Sitä alan nyt harjoitella. Wish me luck.