Tällä kertaa tuli ilmottauduttua oikein tuplana: Spring adventureen ja melontakurssille. Valitettavasti multisport-kisa on vain ennen kuin meidän tiimimme oppii melomaan. Eli meno tulee Spring adventuressa olemaan jotakuinkin yhtä mutkittelevaa kuin X-Glow Kaadossa.
Spring adventure on samaa multisport cupia, jonka viimeisessä osakilpailussa kisasin viime syksynä supersuunnistajan kanssa. Silloin tiimimme oli nimeltään First Blood. Tällä kertaa valkkasimme toisen hyvän leffan, ja kisaamme nimellä Die Hard. Tavoitteena on päästä maaliin ennen kuin 6h määräaika umpeutuu. Jos melonta vahingossa vaikka sujuisikin tai sitä ei ole paljoa, niin voisimme toivoa olevamme jotain muuta kuin viimeisiä.
Melontakurssi on 10 tunnin pituinen ja jakautuu kahdelle päivälle. Sen hintaan kuuluu myös yksi 2h melontakerta kurssin jälkeen. Silloin ajattelimme kokeilla taas parikajakkia, koska sellaisellahan meidän pitäisi oppia melomaan. Mutta ensin siis kurssille.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Elämä on jatkuvaa opiskelua
Siispä palataan koulun penkille! Tällä kertaa koulu on Espoon Tapioiden aikuisten urheilukoulu, missä oletan oppivani sulavaksi juoksijaksi ja hyväksi keihäänheittäjäksi. Tästäkin innostuksesta on syyttäminen crossfittaaja M:ää, joka mua mukaansa pyysi.
Sikälikin tämä on paluuta koulun penkille, koska valmentaja taitaa olla sama Mika, joka oli Märskyn koristyttöjen fysiikkavalmentajana joskus ennen suuria tihkusateita eli silloin, kun mä olin lukiossa. Ainakin meidän fysiikkavalkku oli nimeltään Mika, muistaakseni Järvinen, ja se oli oikeasti yleisurheiluvalmentaja. Taisi hän vaihtaakin sitten jossain vaiheessa valmentamaan Märskyn yleisurheilijoita meidän sijaamme. En enää muista. Tämä kaikki tapahtui 90-luvulla. :)
Mutta ensi kuussa (jos lumet sulaa) meikäläinen heiluu Otaniemen kentällä (paikkakin on melkoista back to school -menoa, kun korkeakoulutus on tullut hankittua juuri Otskissa) kerran viikossa ja opettelee apinan raivolla liikkuvuutta, kehonhallintaa, ominaisuusharjoittelua (mitä se sitten ikinä onkaan), juoksua ja kaikenmoisia jänniä yleisurheita lajeja.
Koska olen vammaisurheilija, niin mun pitänee osan lajeista kohdalla sanoa kiitos ei, ettei käy niin kuin viime syksyn sprinttailun kanssa. Mutta heittolajit ovat ainakin ihan mun juttu!
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Oho, ilmosin
Kesäkuussa ei tanssitta susien kanssa vaan uidaan jääpuikkosten kanssa: Vantaan triathlon ottaa ja tapahtuu 2.6. ja jos tämä keväinen meno jatkuu, niin Kuusijärvi on sillloin vielä viileämpi kuin kolmetoista Kimi Räikköstä yhteensä. Mutta ilmottauduin silti. Hupsistakeikkaa. Matka on perusmatka eli 1,5 km chillailua siellä Kuusijärvessä, minkä jälkeen kuivatellaan 40 km punaisen paholaisen selässä ja viimeistellään homma lämmittelemällä 10 km hölkällä.
Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että pääsen avaamaan avovesiuintikauden jo toukokuussa, että mulla olisi edes vähän samean veden tuntumaa ennen kisoja. Ilman niitä pohjakaakeleita kun ei ole niin helppoa uida suoraan.
Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että pääsen avaamaan avovesiuintikauden jo toukokuussa, että mulla olisi edes vähän samean veden tuntumaa ennen kisoja. Ilman niitä pohjakaakeleita kun ei ole niin helppoa uida suoraan.
torstai 4. huhtikuuta 2013
Me täällä ollaan vaan ja lorvaillaan
Mulla alkaa tänään viikon lorvailu. Menen huomenna kulmien kestopigmentointiin, ja sen jälkeen ei kuulemma saa hikoilla viikkoon. Mun edelliset kulmakarvat haalenivat tosi nopeasti, kun en jumppaamatta ollut (ei neuvottu), niin ajattelin nyt sitten totella. Olin tänään hieronnassa, niin en sitten jaksa huomenna aamullakaan mennä uutta jumia hankkimaan.
Mutta alkuviikosta (ja viime viikolla) on tapahtunut. Ensinnäkin vikan venyttelytavoiteviikon tavoite täyttyi hienosti. Venyin ja pilatesrullasin 83 minuuttia. Leukoja vetelin 33 kpl, mikä oli ihan hyvää irroittelevaa treeniä maanantain leikkimieliseen parisuhdeleuanvetokisaan. Mulla on tanko kotona, ja harrastimme sitten pääsiäisen kunniaksi sen avulla hieman ylösnousemusta. Molemmat nostivat leukansa tangon yläpuolelle 9 kertaa, joten tuomioksi tuli tasapeli. Mälsää. Viimeksi voitin.
Parisuhdeurheilu on muutenkin ollut pinnalla, koska sunnuntain suunnistuksen lisäksi teimme historiaa ja olimme perjantaina ihkuekaa kertaa parisuhdelenkillä, siis juoksemassa. Ei ollut samanlaisia tuulipukuja. Juoksuspandexit olivat molemmilla kyllä mustat, mutta takitkin olivat ihan eri sävyä: oranssi ja pinkero. Arvaatte varmaan, kumpi oli mun väri. :) Emme tosiaan ole aiemmin juoksennelleet yhdessä, koska syksyllä toi yksi juoksi niin lujaa, että en ilennyt ehdottaa ja sitten siitä tuli vammainen. Ollaan vaan suunnistettu ja pyöräilty. Niin ja melottu ja multisportattu. Mutta nyt on sitten juostukin.
Viime viikolla tuli juoksentelua lenkkien ja suunnistuksen tiimoilta oikein kivasti ja fillarointiakin tarpeeksi. Ainoa, mitä tuli vähän, oli uinti. Siksi tämä viikko on ollut teemaltaan uintinen, ja olenkin käynyt kolme kertaa uimassa. Ja tänään tilasin itselleni netistä lättärit. Pullarin hankin jo tiistaina. Ihmeen kauan noidenkin hankkimisessa vetkuttelin.
En ole vielä ihan täysin päättänyt, mitä meinaan ensi viikolla kaikella vapaa-ajallani tehdä. Ajattelin, että voisin mennä kuitenkin kiipeilemään, koska siinä ei oikeastaan tule hiki. Lihakset vain väsyvät. Sen lisäksi ajattelin mennä uudelleen hierojalle (lupasi soittaa, jos yksi ilta-aika jää vapaaksi - sitä oli jo tarjottu toisaalle) ja kerrankin ehtiä pyssykauppaan ostamaan lisää paukkuja. Ovat olleet aika finaalissa jo pitkään. Tosin olen missannut aika monet ammuntatreenitkin, koska olen harrastanut kaikkia muita lajejani niin ahkerasti. Ajattelin siis ehtiä ampumaankin. Loppuaika pitänee sitten käyttää johonkin yleiseen sosiaaliseen elämään tai muuhun ennenkuulumattomaan toimintaan. Ellen sitten vaan makaa sohvalla kissa vatsan päällä. Sekin on aika kivaa puuhaa.
Huomasin muuten eilen, että uusista tukipohjallisistani oli nakerrettu vähän reunaa. Ehkä siis teenkin ensi viikolla itselleni uudet rukkaset. Tulee se talvi kuitenkin pian uudelleen.
Mutta alkuviikosta (ja viime viikolla) on tapahtunut. Ensinnäkin vikan venyttelytavoiteviikon tavoite täyttyi hienosti. Venyin ja pilatesrullasin 83 minuuttia. Leukoja vetelin 33 kpl, mikä oli ihan hyvää irroittelevaa treeniä maanantain leikkimieliseen parisuhdeleuanvetokisaan. Mulla on tanko kotona, ja harrastimme sitten pääsiäisen kunniaksi sen avulla hieman ylösnousemusta. Molemmat nostivat leukansa tangon yläpuolelle 9 kertaa, joten tuomioksi tuli tasapeli. Mälsää. Viimeksi voitin.
 |
| Tätä olisi ohjelmassa ensi viikolla. Unski on siinä asiantuntija. |
Parisuhdeurheilu on muutenkin ollut pinnalla, koska sunnuntain suunnistuksen lisäksi teimme historiaa ja olimme perjantaina ihkuekaa kertaa parisuhdelenkillä, siis juoksemassa. Ei ollut samanlaisia tuulipukuja. Juoksuspandexit olivat molemmilla kyllä mustat, mutta takitkin olivat ihan eri sävyä: oranssi ja pinkero. Arvaatte varmaan, kumpi oli mun väri. :) Emme tosiaan ole aiemmin juoksennelleet yhdessä, koska syksyllä toi yksi juoksi niin lujaa, että en ilennyt ehdottaa ja sitten siitä tuli vammainen. Ollaan vaan suunnistettu ja pyöräilty. Niin ja melottu ja multisportattu. Mutta nyt on sitten juostukin.
Viime viikolla tuli juoksentelua lenkkien ja suunnistuksen tiimoilta oikein kivasti ja fillarointiakin tarpeeksi. Ainoa, mitä tuli vähän, oli uinti. Siksi tämä viikko on ollut teemaltaan uintinen, ja olenkin käynyt kolme kertaa uimassa. Ja tänään tilasin itselleni netistä lättärit. Pullarin hankin jo tiistaina. Ihmeen kauan noidenkin hankkimisessa vetkuttelin.
En ole vielä ihan täysin päättänyt, mitä meinaan ensi viikolla kaikella vapaa-ajallani tehdä. Ajattelin, että voisin mennä kuitenkin kiipeilemään, koska siinä ei oikeastaan tule hiki. Lihakset vain väsyvät. Sen lisäksi ajattelin mennä uudelleen hierojalle (lupasi soittaa, jos yksi ilta-aika jää vapaaksi - sitä oli jo tarjottu toisaalle) ja kerrankin ehtiä pyssykauppaan ostamaan lisää paukkuja. Ovat olleet aika finaalissa jo pitkään. Tosin olen missannut aika monet ammuntatreenitkin, koska olen harrastanut kaikkia muita lajejani niin ahkerasti. Ajattelin siis ehtiä ampumaankin. Loppuaika pitänee sitten käyttää johonkin yleiseen sosiaaliseen elämään tai muuhun ennenkuulumattomaan toimintaan. Ellen sitten vaan makaa sohvalla kissa vatsan päällä. Sekin on aika kivaa puuhaa.
Huomasin muuten eilen, että uusista tukipohjallisistani oli nakerrettu vähän reunaa. Ehkä siis teenkin ensi viikolla itselleni uudet rukkaset. Tulee se talvi kuitenkin pian uudelleen.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Pääsiäisenäkin pääsi rasteille
Tänään aamulla suuntasin taas kolmen suklaamunan voimin suunnistamaan 6 km korttelirastilenksukan supersuunnistajan valvovan silmän alla. Olikohan Jessen ylösnousemuksella osuutta asiaan, kun ilmassa oli huomattavasti vähemmän perkelettä kuin viime viikolla. Oikeastaan ainoa ärsyttävä asia koko keikalla oli, kun rastimerkinnät olivat niin huonoja: pieniä lappusia ja punaisia nauhoja. Vaikka minä olenkin huomattavan tarkkaavainen ja nokkela tyttönen, niin välillä kyllä kesti bongata joku rasti tai juoksin tyytyväisenä viisi metriä rastista ohi ennen kuin supersuunnistaja vähän vihjaisi, että nyt saattoi tulla pummi.
Minä pohdiskelin matkalla, että onkohan vantaalainen seura ihan prolejengiä, kun niillä ei ole varaa kunnon rasteihin, vai onko Länsimäessä liian iso riski, että sosiaalitapaukset käyvät pöllimässä rastit kodin sisustuselementeiksi. Espoossahan moista ongelmaa ei ollut, vaan siellä käytettiin ihan oikeita pikkurasteja.
Vantaalaiset reittisuunnittelijat olivat kuitenkin järkeviä ja inhimillisiä ja laittoivat rastit aina kiltisti ihan siihen tien tai kevyenliikenteenväylän reunaan. Tällä kertaa minulla oli sekä nastat kengissä että lumensuojasäärystimet, mutta jälkimmäisiä en kyllä olisi tarvinnut. Liukasta paikoitellen kyllä oli.
Matkaa kertyi 8.64 km ja aikaa kului 1h 8 min. Onnistuin myös monta kertaa lukemaan karttaa juostessa. Se auttaa, kun koettaa koko ajan pitää kartasta kiinni siten, että kartan päällä oleva sormi eli peukalo on suunnilleen siinä kohdassa, missä ollaan menossa. Silloin tiet eivät pompi niin pahasti silmissä.
Toinen suuri onnistumiselämys tuli siinä, että suunnittelin jo viimeistä pidempää suoraa rastille jolkotellessani, minne päin lähden rastilta posottamaan, ja pystyin siten ottamaan rastin vauhdista ja kirmaamaan heti kohti seuraavaa. Jos en olisi ollut niin pirun jumissa eilisestä spinusta ja puntista (unohdin venytellä), olisin saattanut päästä jopa alle tuntiin.
Mun parhaiten tuntemallani suunnistajalla ei ole kamalan hyvä ryhti. Keksin tänään, mistä se johtuu. Suunnistajat juoksevat aina ihan kyyryssä, kun he lukevat karttaa juostessaan: siksi ryhtikin on hieman lysy. Pitänee tarkkailla noita vielä ennen ja jälkeen kisojen, että ovatko ne aina kyyryssä vai vain juostessaan.
Kotona menin saunaan ja söin lisää munaa. Ja vanhemmillani sain mureaa lammasta. Ihan hyvä pääsiäinen siis.
 |
| Meitsi rastilla. Kyllä, tuo on rasti. Ja taustalla vantaalainen lähiö |
Minä pohdiskelin matkalla, että onkohan vantaalainen seura ihan prolejengiä, kun niillä ei ole varaa kunnon rasteihin, vai onko Länsimäessä liian iso riski, että sosiaalitapaukset käyvät pöllimässä rastit kodin sisustuselementeiksi. Espoossahan moista ongelmaa ei ollut, vaan siellä käytettiin ihan oikeita pikkurasteja.
Vantaalaiset reittisuunnittelijat olivat kuitenkin järkeviä ja inhimillisiä ja laittoivat rastit aina kiltisti ihan siihen tien tai kevyenliikenteenväylän reunaan. Tällä kertaa minulla oli sekä nastat kengissä että lumensuojasäärystimet, mutta jälkimmäisiä en kyllä olisi tarvinnut. Liukasta paikoitellen kyllä oli.
Matkaa kertyi 8.64 km ja aikaa kului 1h 8 min. Onnistuin myös monta kertaa lukemaan karttaa juostessa. Se auttaa, kun koettaa koko ajan pitää kartasta kiinni siten, että kartan päällä oleva sormi eli peukalo on suunnilleen siinä kohdassa, missä ollaan menossa. Silloin tiet eivät pompi niin pahasti silmissä.
 |
| Tällä kertaa harvinainen rastilla suoritettu jatkoarvonta. Nenä oli valmiiksi oikeaan suuntaan. Lahjakasta. |
Toinen suuri onnistumiselämys tuli siinä, että suunnittelin jo viimeistä pidempää suoraa rastille jolkotellessani, minne päin lähden rastilta posottamaan, ja pystyin siten ottamaan rastin vauhdista ja kirmaamaan heti kohti seuraavaa. Jos en olisi ollut niin pirun jumissa eilisestä spinusta ja puntista (unohdin venytellä), olisin saattanut päästä jopa alle tuntiin.
Mun parhaiten tuntemallani suunnistajalla ei ole kamalan hyvä ryhti. Keksin tänään, mistä se johtuu. Suunnistajat juoksevat aina ihan kyyryssä, kun he lukevat karttaa juostessaan: siksi ryhtikin on hieman lysy. Pitänee tarkkailla noita vielä ennen ja jälkeen kisojen, että ovatko ne aina kyyryssä vai vain juostessaan.
Kotona menin saunaan ja söin lisää munaa. Ja vanhemmillani sain mureaa lammasta. Ihan hyvä pääsiäinen siis.
torstai 28. maaliskuuta 2013
400:n Haaste
Törmäsinpä juuri naamakirjassa niin vautsiin juttuun, että pitää jakaa. Mun taistelutoverini Kosovon ajoilta tekee vähän hardcorempaa hyväntekeväisyyttä: hän meinaa kerätä rahaa uudelle lastensairaalalle pyöräilemällä 300 km, melomalla 55 km ja juoksemalla 50 km ja kaiken tuon alle 30 tunnissa.
Tapasin Haaste-miehen viimeksi tammikuussa HelTrin luennolla, mistä hän oli hakemassa treenivinkkejä. Hän vihjaisi jo silloin, että hänellä on vähän muita proggiksia tiedossa kun ironmania. Tällaisia ne sitten olivat.
En kyllä epäile yhtään, etteikö herra haasteesta suoriutuisi. Päätä ja päättäväisyyttähän tuollainen haaste ennenkaikkea vaatii. Ja tietty sitä, että ei tule loukkaantumisia, mutta siihenkin nuo kaksi edellistä auttavat. Kosovossakin Haaste-mies treenasi fillarointia polkemalla leirin salilla spinning-pyörällä pitkiä (siis tosi pitkiä) aikoja ja fillarilla ympäri leiriä - ja se lenksukka oli sitten noin kilsan, että siinä sai kyllä vähän itsekuria ja malttia olla, kun siellä kymmenien kilsojen lenkin suoritti. Itsehän pidin silloin kovana saavutuksena, kun jaksoin juosta leirin ympäri 10 kertaa. :D
Lisää voi lukea Haasteen blogista. Siellä on myös linkit haasteen FB-sivulle, Twitteriin ja ennen kaikkea pankkitilille, mihin rahaa lastensairaalaa varten voi lahjoittaa. Itsekin jaksoin juuri äsken kuin ihmeen kaupalla kirjautua verkkopankkiin ja naksuttaa hankkeelle lisää massia. Arvostan myös, jos jaatte linkkiä eteenpäin FB:ssä tai blogeissanne. Ovathan tavoitteet oikeasti varsin kunnioitettavat - sekä varainkeruu että reippailu.
Tapasin Haaste-miehen viimeksi tammikuussa HelTrin luennolla, mistä hän oli hakemassa treenivinkkejä. Hän vihjaisi jo silloin, että hänellä on vähän muita proggiksia tiedossa kun ironmania. Tällaisia ne sitten olivat.
En kyllä epäile yhtään, etteikö herra haasteesta suoriutuisi. Päätä ja päättäväisyyttähän tuollainen haaste ennenkaikkea vaatii. Ja tietty sitä, että ei tule loukkaantumisia, mutta siihenkin nuo kaksi edellistä auttavat. Kosovossakin Haaste-mies treenasi fillarointia polkemalla leirin salilla spinning-pyörällä pitkiä (siis tosi pitkiä) aikoja ja fillarilla ympäri leiriä - ja se lenksukka oli sitten noin kilsan, että siinä sai kyllä vähän itsekuria ja malttia olla, kun siellä kymmenien kilsojen lenkin suoritti. Itsehän pidin silloin kovana saavutuksena, kun jaksoin juosta leirin ympäri 10 kertaa. :D
Lisää voi lukea Haasteen blogista. Siellä on myös linkit haasteen FB-sivulle, Twitteriin ja ennen kaikkea pankkitilille, mihin rahaa lastensairaalaa varten voi lahjoittaa. Itsekin jaksoin juuri äsken kuin ihmeen kaupalla kirjautua verkkopankkiin ja naksuttaa hankkeelle lisää massia. Arvostan myös, jos jaatte linkkiä eteenpäin FB:ssä tai blogeissanne. Ovathan tavoitteet oikeasti varsin kunnioitettavat - sekä varainkeruu että reippailu.
Triathlonhaaste
Mähän olen mankunut aikaisemminkin, että haluaisin valmennusta. Siis sitä, että joku sanoo, että nyt teet tällaisen treenin. Koska mulla ei just nyt ole varaa palkata valmentajaa (koska ostin just auton), niin rekisteröidyin triathlonhaasteeseen. En ole vielä ehtinyt tutustua ohjelmaan ja ruokavalio-ohjeisiin tarkemmin. Ajattelin, että viimeistään huomenna vois.
 |
| Etsin netistä kuvitusta ja löysin maailman ihkuimman kilpa-asun ja kiekot! Kuvan pöllin täältä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)