 |
| Jiihaa! |
torstai 14. maaliskuuta 2013
Eihän se kilpailu tärkeintä ole, mut...
... en muuten ollut ees vika HelTri cupin huikean räikeässä avauskisassa! Olin kolmanneksi vika!
Kuvan pöllin tuolta.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Hämä-hämähäkki, kiipes seinälle
Olimme viime keväänä duuniporukalla kanssa seinäkiipeilemässä tiimipäivänä. Silloin saimme idean, että pitäisi mennä ihan kurssille. Ja viimeinkin saimme (tai oikesti crosfittaava työkaverini M sai) aikaan koota porukan ja varata ajan. Ja niin viime viikon torstaina mentiin sitten Salmisaareen opettelemaan varmistusta.
Kurssi saatiin kimppa-alena 10 hengelle 75€ per nassu. Hintaan sisältyy tuo torstain kurssi ja kaksi vapaata kiipeilykertaa sekä kamavuokrat kaikille kolmelle kerralle.
Homma tomi yllättäen silleen, että jakauduimme pareihin. Pienet tytöt pariutuivat keskenään ja minä menin kysymään crosfittaaja M:ltä ja pienimmältä herralta, että kumpi kokee olevansa isompi ja siten mun pari. M koki.
Ensin opemme Joonas opetti meille varmistusta, jota saimme harjoitella pareittain: toinen kiipesi vähän matkaa seinälle ja toinen sitten varmisti. Vähän ajan päästä saimme kiivetä ylemmäskin. Sitten vaihdettiin varmistusvehjettä ja tehtiin samaa. Lopuksi saimme vielä vinkkejä itse kiipeilyyn erilaisten otteiden ja askellusten muodossa. Tässä vaiheessa minä ja M aloimme vähän hupsuttelemaan ja asetimme hauskoja "kahdessa minuutissa kattoon"-tavoitteita. Olisihan sitä tekniikkaakin voinut toki treenata... Lopuksi saimme kiivetä vapaasti - ja ottaa fotoja.
Varmistus on oikeasti ihan helppoa, mutta se kiipeily on käsille ja sormille tosi rankkaa ja muutenkin yllättävän hankalaa. Hommahan ei ole kiinni pituudesta: miesten maailmanmestari on kuulemma vain 165 cm pitkä. Oikealla tekniikalla ulottuvuus voi lyhyelläkin tyypillä olla varsin mainio. Mutta mulla ei. Ei ollut mitään jakoa mennä yhtään vaikeampia reittejä ylös. Siksi kuvassakin menen seinää huijaten ja käytän kaikkia värejä: kaikki seinän reitit olivat haastavia, joten yhteensä ne olivat sellainen ihan hyvä haaste meikän íllan vikaksi seinäksi.
Kädet kyllä väsyivät ihan huolella. Perjantaina oli vaikeaa jaksaa vetää leukoja salilla, mutta homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, kun sormet olivat vielä väsyneet edellisestä päivästä.
Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vetämään se eka vapaa harjoitus. Ajattelin ensin kiivetä jonkun helpohkon seinän lämmittelyksi ja kokeilla sitten negatiivista seinää. Lopussa voisi vetää jonkun kivan "kolme kertaa täysillä ylös helppoa reittiä" -maitohappotreenin. Katsotaan mitä seurue sanoo suunnitelmiini...
Kiva laji. Kannattaa kokeilla. Ja miksei jopa käydä tuo kurssikin.
 |
| Meikä seinällä |
En luule, että minulla olisi aikaa hankkia uutta harrastusta, mutta kiipeily on kivaa, ja ajattelin, että voisin käydä tekemässä sitä silloin tällöin. Mulla kuitenkin on pari kaveria, jotka harrastavat kiipeilyä - ja nyt myös 9 duunikaveria, jotka osaavat varmistaa.
 |
| Yleiskuva Salmisaaren parvelta |
Ensin opemme Joonas opetti meille varmistusta, jota saimme harjoitella pareittain: toinen kiipesi vähän matkaa seinälle ja toinen sitten varmisti. Vähän ajan päästä saimme kiivetä ylemmäskin. Sitten vaihdettiin varmistusvehjettä ja tehtiin samaa. Lopuksi saimme vielä vinkkejä itse kiipeilyyn erilaisten otteiden ja askellusten muodossa. Tässä vaiheessa minä ja M aloimme vähän hupsuttelemaan ja asetimme hauskoja "kahdessa minuutissa kattoon"-tavoitteita. Olisihan sitä tekniikkaakin voinut toki treenata... Lopuksi saimme kiivetä vapaasti - ja ottaa fotoja.
Varmistus on oikeasti ihan helppoa, mutta se kiipeily on käsille ja sormille tosi rankkaa ja muutenkin yllättävän hankalaa. Hommahan ei ole kiinni pituudesta: miesten maailmanmestari on kuulemma vain 165 cm pitkä. Oikealla tekniikalla ulottuvuus voi lyhyelläkin tyypillä olla varsin mainio. Mutta mulla ei. Ei ollut mitään jakoa mennä yhtään vaikeampia reittejä ylös. Siksi kuvassakin menen seinää huijaten ja käytän kaikkia värejä: kaikki seinän reitit olivat haastavia, joten yhteensä ne olivat sellainen ihan hyvä haaste meikän íllan vikaksi seinäksi.
Kädet kyllä väsyivät ihan huolella. Perjantaina oli vaikeaa jaksaa vetää leukoja salilla, mutta homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, kun sormet olivat vielä väsyneet edellisestä päivästä.
Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vetämään se eka vapaa harjoitus. Ajattelin ensin kiivetä jonkun helpohkon seinän lämmittelyksi ja kokeilla sitten negatiivista seinää. Lopussa voisi vetää jonkun kivan "kolme kertaa täysillä ylös helppoa reittiä" -maitohappotreenin. Katsotaan mitä seurue sanoo suunnitelmiini...
Kiva laji. Kannattaa kokeilla. Ja miksei jopa käydä tuo kurssikin.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Haaste: Viikon menu
Jenni haastoi mut ruokahaasteeseen, joka menee näin:
- kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
- jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
- 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
- kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
- laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu
Jenni jo totesikin tekevänsä ruokaa useammin kuin kerran päivässä. No, minä syön lounaat kyllä töissä ja viikonloppuisin yleensä vain yhden lämpimän aterian päivässä, mutta on esimerkiksi aamupala ja iltapalakin mun maailmassani ruokaa. Mutta se saivartelusta.
Meitsi kutsuu itseään eettiseksi semivegeksi. Se tarkoittaa sitä, että vastustan tehokarjantuotantoa ja syön vain onnellisia eläimiä - käytännössä siis riistaa, kalaa ja luomua. Tai kaloista en syö tonnikalaa. Lohta syön, vaikka se onkin lähes aina viljeltyä, mutta mulla on siitä kyllä vähän huono omatunto. Mutta lohen saatavuus nyt vaan on hyvää. Ja olen lohduttautunut silllä, että lohi ei ole varmaan kamalan fiksu, ja se ei siksi kärsi niin paljon kuin vaikka tehotuotettu sikapossu. Maitotuotteita vetelen aika surutta. Munat syön luomuna, koska niillä kanasilla on käsittääkseni ihan järkevästi tilaa. Mun käsitys onnellisesta eläimestä on mahdollisuus ulkoiluun, riittävästi elintilaa ja virikkeitä ja muutenkin sellainen lajityypillinen elämä. Ja jos jonkun mielestä mun raejuustoni ei ole onnellista, niin sivistäkää ihmeessä. En ole perehtynyt maitokarjan oloihin ihan siinä määrin kuin olisin voinut.
Ja se sitten hippeilystä. Katsotaas, millä tämä kone käy.
Keskiviikkona eli ekana haastepäivänä söin uunissa kypsennettyä kesäkurpitsaa sekä sipulia, salaattia ja hirveästi raejuustoa. Sitä olisi jäänyt purkin pohjalle niin vähän, että tyhjensin loput lautaselle. Salaatissa on kahta eri salaattia, sinimaliaisen ituja, suippopaprikaa, kirsikkatomaatteja sekä balsamico-kastiketta.
Torstaina söin munakkaan, salaattia sekä hieman maltillisemmin raejuustoa. Salaatissa oli salaatteja, ituja, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja minisuolakurkkuja.
Perjantaina söin myös munakasta, koska tulin jätävän työpäivän jälkeen kotiin niin myöhään, etten jaksanut kokata muuta. Mutta tällä kertaa munakkaan seassa oli aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikaa ja päällä juustoa. Salaatissa oli taas paria salaattilaatua, kahden värisiä tomaatteja, ituja ja sitä samaa balsamico-kastiketta kuin aiemminkin. Raejuustoa oli tosi maltillisesti.
Lauantaina söin lihaa eli hirvipullia. Ne nautittiin pastan ja tomaattikastikkeen kanssa. Salaatissa oli erirotuisia salaatteja, paprikaa, tomaattia ja ituja. Ja sitä samaa soosia. En olisi varmaan muuten syönyt tämän ruoan kanssa raejuustoa, mutta se alkoi olla jo vähän liian hyvä vitsi. ;)
- kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
- jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
- 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
- kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
- laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu
Jenni jo totesikin tekevänsä ruokaa useammin kuin kerran päivässä. No, minä syön lounaat kyllä töissä ja viikonloppuisin yleensä vain yhden lämpimän aterian päivässä, mutta on esimerkiksi aamupala ja iltapalakin mun maailmassani ruokaa. Mutta se saivartelusta.
Meitsi kutsuu itseään eettiseksi semivegeksi. Se tarkoittaa sitä, että vastustan tehokarjantuotantoa ja syön vain onnellisia eläimiä - käytännössä siis riistaa, kalaa ja luomua. Tai kaloista en syö tonnikalaa. Lohta syön, vaikka se onkin lähes aina viljeltyä, mutta mulla on siitä kyllä vähän huono omatunto. Mutta lohen saatavuus nyt vaan on hyvää. Ja olen lohduttautunut silllä, että lohi ei ole varmaan kamalan fiksu, ja se ei siksi kärsi niin paljon kuin vaikka tehotuotettu sikapossu. Maitotuotteita vetelen aika surutta. Munat syön luomuna, koska niillä kanasilla on käsittääkseni ihan järkevästi tilaa. Mun käsitys onnellisesta eläimestä on mahdollisuus ulkoiluun, riittävästi elintilaa ja virikkeitä ja muutenkin sellainen lajityypillinen elämä. Ja jos jonkun mielestä mun raejuustoni ei ole onnellista, niin sivistäkää ihmeessä. En ole perehtynyt maitokarjan oloihin ihan siinä määrin kuin olisin voinut.
Ja se sitten hippeilystä. Katsotaas, millä tämä kone käy.
 |
Torstaina söin munakkaan, salaattia sekä hieman maltillisemmin raejuustoa. Salaatissa oli salaatteja, ituja, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja minisuolakurkkuja.
Perjantaina söin myös munakasta, koska tulin jätävän työpäivän jälkeen kotiin niin myöhään, etten jaksanut kokata muuta. Mutta tällä kertaa munakkaan seassa oli aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikaa ja päällä juustoa. Salaatissa oli taas paria salaattilaatua, kahden värisiä tomaatteja, ituja ja sitä samaa balsamico-kastiketta kuin aiemminkin. Raejuustoa oli tosi maltillisesti.
Lauantaina söin lihaa eli hirvipullia. Ne nautittiin pastan ja tomaattikastikkeen kanssa. Salaatissa oli erirotuisia salaatteja, paprikaa, tomaattia ja ituja. Ja sitä samaa soosia. En olisi varmaan muuten syönyt tämän ruoan kanssa raejuustoa, mutta se alkoi olla jo vähän liian hyvä vitsi. ;)
Sunnuntaina tein itse brunssia ja iltapalaa, mutta kuva on leffan jälkeen nautitusta salaatista Kampin Johto Cafessa. Salaatissa ei muuten ole raejuustoa!! Siinä on kaalisalaattia, marinoituja porkkanoita, fetajuustoa ja pähkinöitä. Ja kastike oli jugurtti-avokadokastike. Jälkkäriksi join cappucinon.
Maanantaina jatkettiin hyväksi havaitulla linjalla, ja laitettiin kesäkurpitsaa uuniin. Kaverikseen se sai sipulia ja paprikaa. Ja päälleen kuivattuja mustia torvisieniä, mausteita ja juustoa. Jutut ehtivät olla uunissa vähän liian vähän aikaa, koska mun piti ehtiä syödä ennen taloyhtiön hallituksen kokousta - olivat sitten vähän al dente. Muuten maut olivat kyllä kohdallaan. Salaatissa oli romaine-salaattia, cantaloupemelonia, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä ituja. Ja tokihan lautaselle piti taas tökätä klöntti raejuustoa.
Tänään tiistaina - eli juurikin nyt - syön keitettyä parsakaalia ja kasvismössöä, joka sisältää valkoisia papuja tomaattisoosissa, sipulia, herkkusieniä, kesäkurpitsan jämät, valkosipulia ja muita mausteita. Salaatissa on tällä kertaa lempparisalaattiani eli tammenlehtisalaattia, cantaloupemelonia, muutama kirsikkatomaatti sekä kurpitsansiemeniä. Kastikkeena samaa kamaa kuin ennenkin eli valmiina purkissa myytävää balsamicokastiketta (ei siis balsamicoa vaan tää on jönkömpää jöötiä). Ja TIETTY raejuustoa. Purkin jämät.
Että sellasta. Päätin olla briljeeraamatta ja yliyrittämättä, vaikka sekin kävi mielessä. Tää on mun ihan oikeeta perussettiä. Varsinkin perinteisistä broilerinpurijoista nämä mun mössöt voivat vaikuttaa vähän oudoilta, mutta mä oikeasti pidän näistä. Ja mulla on aina kotiin tullessa ihan kamala nälkä. Siksi arvostan nopeasti, mieluummin vartissa kuin puolessa tunnissa vamistuvaa ruokaa. Pannulla tehdyt ruoat ovatkin olleet tosi nopeita. Uunikamassa (ja lihapullissa) on mennyt se puolisen tuntia. Ja mä en jaksa kovin usein lukea ohjeita. :)
Viikon vinkki
Mulla on herkkupäivä kerran viikossa, jolloin panostan yleensä jätskiin ja irtokarkkeihin, joten syön vähän vähänlaisesti jälkkäreitä. Tämä vinkki onkin sunnuntain brunssilta. Eli laiskan naisen puolivalmis hedelmäsalaatti.
 |
| Lähes kokonaan syöty salaatti - meinasi unohtua ottaa kuva |
Resepti meni näin:
- Mene lenkille. Sano vammaisurheilijalle, joka jää sohvalle, että se voisi vaikka aikansa kuluksi pilkkoa hedelmiä.
- Totea, että juoksu ei kulje. Samaan aikaan vammaisurheilija avaa yhden Pirkan hedelmäsalaattipurkin ja valuttaa siitä mehut pois säleikössä.
- Totea, että päivä on kaunis, mutta kylmä. Samaan aikaan lasareettiosasto pilkkoo yhden banaanin ja kaksi kiiviä sekä neljänneksen cantaloupemelonia ja heittää ne samaan kulhoon muun hedelmäsalaatin kanssa.
- Tule kotiin ja kiitä apukokkia esivalmisteluista (ja imuroinnista, joka tuli ihan pyytämättä kaupan päälle). Käy suihkussa.
- Kuori ja pilko yksi pithaya, jota apukokki ei ollut uskaltanut pilkkoa, koska hedelmä on kallis ja hänelle outo. Heitä kulhoon ja sekoita.
- Nosta kulho pöytään ja lapa salaattia kuppiisi.
- Kauho kaveriksi turkkilaista jogurttia ja nauti.
Jotta saataisiin mahdollisesti lisää raejuustokuvia, niin haastan ruokiaan ainakin joskus ennenkin kuvanneet tulevan triathlonpyörän omistajan Pirkkalasta, ruskeahiuksisen hyvänmielen sanansaattajan Itä-Suomesta, elämäntapahaahuilijan, joka tykkää ruokakuvista, leuatuksen kruunaamattoman kuningattaren ja putkiaivoisen taklailijan. Tampere on nyt hyvin edustettuna, mutta en usko silti näkeväni kuvia mustasta makkarasta. Tai mistä sitä tietää. Yllättäkää mut! :)
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Viikko 10 ja 10 tuntia liikkeessä?
Asetin viime viikolle tavoittekseni saada kasaan 3h juoksua ja 10h urheilua. Mites meni? No aika hyvin.
Ensinnäkin voisin kertoa, mitä tein:
Perjantaina piti mennä spinningiin töiden jälkeen, mutta teinkin ihanan 11 tunnin duunipäivän, enkä yllättäen ehtinyt tunnille. Kävin sitten polkemassa duunin salilla spinupyörää 25 min ihan vaan rauhoittuakseni duunitäpinöistä. Kyllä se helpottikin, vaikka treenillisesti en tiedä, miten paljoa siitä hyötyä oli. Koetin kyllä vetää kovia spurtteja sekä istualtaan että seisten, mutta lyhyt treenihän se oli. Mutta piti hakea supersuunnistaja kylään ja mennä ruokkimaan kisut, niin en ehtinyt enempää.
Mutta se selityksistä ja siihen juoksutavoitteeseen. Lasken tiistain hiihdon juoksubudjettiin, ja sillä sekä kolmella oikealla juoksukerralla sain kasaan 2h 58 min juoksua. Eli suunnilleen 3h. Maanantaiaamuna juoksu kulki oikein kivasti, mutta tiistaina ja sunnuntaina ei. Hiihto kulki ihan jees. Ja oikeasti mua toki korpeaa toi 2 min. Koska olisin mä sen vielä sunnuntaina jaksanut kirmata. Olisi pitänyt laskea tarkemmin ennen lenkille lähtöä.
Urheilua on hankalampi laskea, koska olin tosiaan torstaina seinäkiipeilemässä, mikä oli aika isoilta osin seisoskelua. Mutta kun lasken sen mittarin päälläoloajasta, niin siitä kertyy yhteensä 2:26h jumppaa. Kurssi oli 3h kurssi, mutta siinä oli välissä tauko. Tosin melkoisen kevyt sen kokonaisvaikutus oli.
Yhteensä jumppaa kertyy harmittavasti vain 9h ja 1 min. On se vaan näköjään ilman työmatkapyöräilyjä pirun hankalaa saada kasaan 10h liikuntaa. No, olisinhan minä voinut salittaa molempina aamuina helposti vartin kauemmin. Ja jos olisin käynut siinä spinningissä, niin siitäkin olisin saanut parikytä minsaa lisää treeniä. Ja jätin torstain aamu-uinninkin väliin, koska kävin verikokeessa. Olen näet menossa ensi viikolla "katsastukseen" duuniterkkarille. :) Ja keskiviikkonakin olin hierojalla enkä maratonspinussa, mikä sekin verotti tunteja. Eli ehkä se sittenkin on mahdollista.
Viime viikko oli hitusen laiska myös leuanvetojen ja venyttelyn osalta. Mutta kehonhuoltoa kertyi silti oikein kunnolla, koska olin keskiviikkona tosiaan tunnin hieronnassa ja perjantaina parikytä minsaa osteopaatilla (myöhästyin puolen tunnin vuorolta vajaat 10 min). Venyttelyä kertyi 59 min ja pilatesrullailin siihen päälle 5 min. Leukoja vetelin vain salilla: yhteensä 36 toistoa.
Viikko tuntui kuitenkin oikein kovalta, mikä kai on tärkeintä. Ajattelin vetää tällä viikolla vähän rauhallisemmin ja sitten posotella kolme viikkoa kovempaa. Tällä viikolla olisi kyllä Aktia-juoksu lauantaina. Mutta jos nyt vähän lepuutan, niin se sujuu varmaan kivasti. Sitten mulle tuleekin viikon hikoilukielto, koska menen uusimaan kulmieni kestopigmentoinnin. Siksi ennen sitä voi koettaa vetää kunnon rääkkiviikot.
Ensinnäkin voisin kertoa, mitä tein:
- Ma: aamulenkki + spinning
- Ti: aamu-uinti + hiihto + lenkki
- Ke: punttis
- To: kiipeilykurssi
- Pe: punttis + "spinning"
- La: lepo
- Su: lenkki + uintikisa
Perjantaina piti mennä spinningiin töiden jälkeen, mutta teinkin ihanan 11 tunnin duunipäivän, enkä yllättäen ehtinyt tunnille. Kävin sitten polkemassa duunin salilla spinupyörää 25 min ihan vaan rauhoittuakseni duunitäpinöistä. Kyllä se helpottikin, vaikka treenillisesti en tiedä, miten paljoa siitä hyötyä oli. Koetin kyllä vetää kovia spurtteja sekä istualtaan että seisten, mutta lyhyt treenihän se oli. Mutta piti hakea supersuunnistaja kylään ja mennä ruokkimaan kisut, niin en ehtinyt enempää.
Mutta se selityksistä ja siihen juoksutavoitteeseen. Lasken tiistain hiihdon juoksubudjettiin, ja sillä sekä kolmella oikealla juoksukerralla sain kasaan 2h 58 min juoksua. Eli suunnilleen 3h. Maanantaiaamuna juoksu kulki oikein kivasti, mutta tiistaina ja sunnuntaina ei. Hiihto kulki ihan jees. Ja oikeasti mua toki korpeaa toi 2 min. Koska olisin mä sen vielä sunnuntaina jaksanut kirmata. Olisi pitänyt laskea tarkemmin ennen lenkille lähtöä.
Urheilua on hankalampi laskea, koska olin tosiaan torstaina seinäkiipeilemässä, mikä oli aika isoilta osin seisoskelua. Mutta kun lasken sen mittarin päälläoloajasta, niin siitä kertyy yhteensä 2:26h jumppaa. Kurssi oli 3h kurssi, mutta siinä oli välissä tauko. Tosin melkoisen kevyt sen kokonaisvaikutus oli.
Yhteensä jumppaa kertyy harmittavasti vain 9h ja 1 min. On se vaan näköjään ilman työmatkapyöräilyjä pirun hankalaa saada kasaan 10h liikuntaa. No, olisinhan minä voinut salittaa molempina aamuina helposti vartin kauemmin. Ja jos olisin käynut siinä spinningissä, niin siitäkin olisin saanut parikytä minsaa lisää treeniä. Ja jätin torstain aamu-uinninkin väliin, koska kävin verikokeessa. Olen näet menossa ensi viikolla "katsastukseen" duuniterkkarille. :) Ja keskiviikkonakin olin hierojalla enkä maratonspinussa, mikä sekin verotti tunteja. Eli ehkä se sittenkin on mahdollista.
Viime viikko oli hitusen laiska myös leuanvetojen ja venyttelyn osalta. Mutta kehonhuoltoa kertyi silti oikein kunnolla, koska olin keskiviikkona tosiaan tunnin hieronnassa ja perjantaina parikytä minsaa osteopaatilla (myöhästyin puolen tunnin vuorolta vajaat 10 min). Venyttelyä kertyi 59 min ja pilatesrullailin siihen päälle 5 min. Leukoja vetelin vain salilla: yhteensä 36 toistoa.
Viikko tuntui kuitenkin oikein kovalta, mikä kai on tärkeintä. Ajattelin vetää tällä viikolla vähän rauhallisemmin ja sitten posotella kolme viikkoa kovempaa. Tällä viikolla olisi kyllä Aktia-juoksu lauantaina. Mutta jos nyt vähän lepuutan, niin se sujuu varmaan kivasti. Sitten mulle tuleekin viikon hikoilukielto, koska menen uusimaan kulmieni kestopigmentoinnin. Siksi ennen sitä voi koettaa vetää kunnon rääkkiviikot.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Uintikisoissa
No, kyl mä sit menin niihin HelTrin uintikinkereihin räpiköimään 400m. Vaikka olin ihan oikeessa: kamalan pahalta se tuntui. Varsinkin vika satanen.
Koetin arpoa tavoiteaikani viime vuoden HCT:n 300m ajasta (6:10) ja laitoin ilmoittautumisessa tavoitteeksi 8:00 min. Lähtöryhmät koottiin tavoiteaikojen mukaan. Lähdössä oli aina 2 henkilöä per rata. Kilossa on neljä rataa, joista alussa kaksi oli verryttelykäytössä. Ekoissa (ja nopeissa) ryhmissä ui siis 4 henkilöä per lähtö. Mun lähdössäni otettiin kolmaskin rata kisakäyttöön, ja meitä oli kuusi, jotka uskoimme uivamme matkan kahdeksaan minuuttiin. Mä olin samalla radalla lähdön toisen naisen kanssa, jonka kanssa olimme vaihtaneet muutaman sanasen jo ennen lähtöä.
Positiivista oli, että en lähtenyt niin paljoa liian lujaa kuin siinä viime kesän HCT:ssa, jonka aikaa käytin vauhtikartoitukseen. Pikkasen lujaa kyllä taisin lähteä, koska hyydähdin vähän 200 metrin jälkeen. Mutta en ihan totaalisesti kuitenkaan. Laskin kierroksia itse, vaikka firma tarjosi kyllä laskijatkin. Päädyssä näytettiin veden alla räpylää, kun viimeinen kiekka oli alkamassa. Innovatiivista. Meikän käsi läpsähti kaakeliin ajassa 8:08, eli ihan tavoitteeseen en päässyt, mutta ihan ok aikahan tuo oli.
Sitten selittelyosio. En uskonut tekeväni mitään huippuaikaa, koska olin tosi väsynyt, kun lähdin hallille. Ja aamun lenkkikin oli ollut tosi tukkoisa. Kaiken kruunasi vielä se, kun alkuverkassa nenäni alkoi vuotaa verta. Mulla on aika huonot nenän verisuonet, ja talvisin kuivassa ilmassa tuota tapahtuu ihan yhtenään. Vuoto hyytyi kyllä ennen lähtöä, mutta verkka jäi hitusen kesken. Mutta ei se aikuisten oikeasti mitään vaikuttanut. Ehkä mä nyt sitten jäin seurakavereiden mieleen sinä naisena, joka sai maailmalta turpiin. :D
Mulla oli mun Garminini räpylässä, joten sain uinnista statsejakin. Koska mä käynnistin ja pysäytin sen itse, kellotin mä itselleni 6 s enemmän aikaa. Mutta ei se varmaan ihan kamalasti keskinopeuteen vaikuta. Statsit näyttää tältä:
Koetin arpoa tavoiteaikani viime vuoden HCT:n 300m ajasta (6:10) ja laitoin ilmoittautumisessa tavoitteeksi 8:00 min. Lähtöryhmät koottiin tavoiteaikojen mukaan. Lähdössä oli aina 2 henkilöä per rata. Kilossa on neljä rataa, joista alussa kaksi oli verryttelykäytössä. Ekoissa (ja nopeissa) ryhmissä ui siis 4 henkilöä per lähtö. Mun lähdössäni otettiin kolmaskin rata kisakäyttöön, ja meitä oli kuusi, jotka uskoimme uivamme matkan kahdeksaan minuuttiin. Mä olin samalla radalla lähdön toisen naisen kanssa, jonka kanssa olimme vaihtaneet muutaman sanasen jo ennen lähtöä.
Positiivista oli, että en lähtenyt niin paljoa liian lujaa kuin siinä viime kesän HCT:ssa, jonka aikaa käytin vauhtikartoitukseen. Pikkasen lujaa kyllä taisin lähteä, koska hyydähdin vähän 200 metrin jälkeen. Mutta en ihan totaalisesti kuitenkaan. Laskin kierroksia itse, vaikka firma tarjosi kyllä laskijatkin. Päädyssä näytettiin veden alla räpylää, kun viimeinen kiekka oli alkamassa. Innovatiivista. Meikän käsi läpsähti kaakeliin ajassa 8:08, eli ihan tavoitteeseen en päässyt, mutta ihan ok aikahan tuo oli.
Sitten selittelyosio. En uskonut tekeväni mitään huippuaikaa, koska olin tosi väsynyt, kun lähdin hallille. Ja aamun lenkkikin oli ollut tosi tukkoisa. Kaiken kruunasi vielä se, kun alkuverkassa nenäni alkoi vuotaa verta. Mulla on aika huonot nenän verisuonet, ja talvisin kuivassa ilmassa tuota tapahtuu ihan yhtenään. Vuoto hyytyi kyllä ennen lähtöä, mutta verkka jäi hitusen kesken. Mutta ei se aikuisten oikeasti mitään vaikuttanut. Ehkä mä nyt sitten jäin seurakavereiden mieleen sinä naisena, joka sai maailmalta turpiin. :D
Mulla oli mun Garminini räpylässä, joten sain uinnista statsejakin. Koska mä käynnistin ja pysäytin sen itse, kellotin mä itselleni 6 s enemmän aikaa. Mutta ei se varmaan ihan kamalasti keskinopeuteen vaikuta. Statsit näyttää tältä:
- Keskitahti: 2:03 min / 100 m
- Paras tahti: 1:48 min / 100 m
- 14 vetoa / altaanväli
- Yhteensä 230 vetoa
 |
| Tahti kuvana |
Kuvasta näkee, kuina alussa mentiin itsetutoa täynnä kivaa ravia, ja sitten mä vähän hyydähdin. Aika nössö loppukiri tuli.
Yleensä aamu-uinnilla mun vauhtini on sellaista 2:16-2:30 min / 100 m, joten ihan mahotonta vauhdin nostoa en saanut aikaiseksi. Ja vetojakin on ylensä 12-13 per altaanväli. Mutta nopeus kompensoi, koska mun SWOLF oli parempi. SWOLF-pisteet koostuvat yhden altaanvälin uimiseen kuluvista sekunneista ja uintivetojen määrästä. Eli esimerkiksi 30 sekunnin ajasta ja 25 vedosta saadaan SWOLF-pistemääräksi 55 (esimerkki oli suoraan Garminin sivuilta). Mulla oli se nyt 45, kun aamu-uinneilla se on ollut välillä 46-50.
Mutta sellasta. Tulipahan tehtyä. Nyt meen venyttelee. Huomenna saatte vähän raporttia viikon muista jumppailuista. Oon muuten vähän pettynyt, että kenelläkään ei ollut mielipidettä kinesioteippien väriin. Päätän sitten ihan itse. Eli ostan ainakin pinkkiä.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
"Asento!" sanoi ylikersantti Minttu jalkapöydälle
Tänään sain vihdoin aikaiseksi (ja ajan - sekin meni varatessa useamman viikon päähän) teettää itselleni uudet tukipohjalliset. Jos olisin ollut ovela, olisin seissyt tekovehkeessä kännykkä kourassa ja napsinut kuvia, mutta enpä ollut. Onneksi intternetin ihmemaailma tarjoaa jonkun muun ottamia kuvia.
Mulla on tosi paha lättäjalka. Ja jos en käytä lenkkareissa tukipohjallisia, menee nilkka ja sen kanssa polvi väärään asentoon ja polviin alkaa sattua. Siksi mulle on tehty jo jostain 90-luvun alusta tukipohjallisia, joita olen käyttänyt koriskengissä, lenkkareissa ja salikengissä. Yleensä noi pohjalliset kestävät mun käytössä hyvinä pari vuotta. Nyt olin kuitenkin ollut melkoisen saamaton, ja edelliset pohjalliset on tehty noin 5 vuotta sitten. Siltä ne näyttävätkin:
Fyssari naureskeli noille, mutta sanoi, että on tuo tukiosa (oranssi osa pohjaa) edelleen ihan kova, vaikka muuten pohjalliset alkavat olla aika entiset. Eli on noista jotain hyötyä ollut vielä eilisellä lenkilläkin. Ennen vanhaan, kun pohjallisiin liimattiin erilaisia kiilapaloja, ne laskivat ajan mittaan. Eipä enää. Niin se kehitys kehittyy.
Pohjallisia valmistaa useampikin firma, mutta mulla on Sidaksen pohjalliset, joiden tekemiseen käytetään Podiatech-menetelmää. Se on niin huisin salainen menetelmä, että edes fyssari ei tiennyt, mitä stufaa jöllöpussien sisällä on. Mutta idea on tällainen: Ensin jöllöpusseihin puhallellaan pörisevällä koneella ilmaa ja ne tasoitetaan. Sitten lättäjalkainen läski astahtaa jöllöpussien päälle, ja pusseista päästellään ilmaa sen verran pois, että jalat uppoavat noihin jöllöihin. Jöllöjen päällä pitää pyrkiä seisomaan silleen, että paino on tasaisesti varpailla ja kannoilla.
Sitten fyssari asettaa lättäjalat oikeaan asentoon ja muokkaa jöllöä siten, että se tukee jalkaa ja pitää sen siinä hyvässä asennossa. Sitten lättäjalkainen läski saa varovasti astua pois jöllispussien päältä. Jöllö jää asentoon.
Tämän jälkeen pohjalliset grillataan pehmeiksi. 90-luvulla tämä tehtiin ihan mikroaaltouunissa, mutta nykyään sitä varten on ihan oma vehje. Kun pohjalliset ovat pehmeät, ne lätkäistään jöllöpussien päälle ja muokataan niiden avulla. Sitten läski saa vielä hetkeksi asettaa lättäjalkansa siihen pinon päälimmäiseksi. Pohjallisia vielä hieman sivellään, että ne mukautuvat varmasti just MUN jaloille sopiviksi. Sen jälkeen odotellaan, että paketti jäähtyy ja länkytellään fyssarin kanssa mukavia.
Lopuksi pohjalliset irroitetaan jöllöpusseista, leikataan kenkään sopiviksi (mulla oli kahdet lenkkarit mukana) ja viimeiställään ne hiomalla reunat siisteiksi. Ja siinäpä se. Näin hienot tuli:
Aamulla ennen fyssaria kävin uimassa 1500m. Eka verrailin 700 m, sitten uiskentelin vähän 50m vetoja eri nopeuksilla ja lopussa palauttelin. Nyt illemmalla kävin ensin hiihtelemässä pari rundia (parissa kohdassa oikaisten) urkkapuistossa pertsaa ja sen jälkeen ajoin pohjallisia sisään köpöttelemällä 4,6 km.
Kinesioteipit loppuivat tänään. Yksi elämäni suurimmista kysymyksistä onkin nyt, mitä värejä hankin seuraavaksi. Toinen suuri mysteerio on, pitäisikö minun käydä sunnuntaina häviämässä HelTri cupin eka osakilpailu eli 400 metrin uinti. Minä en oikeasti tiedä vielä vastausta kumpaankaan, joten mielipidevaikuttaminen kommenttiboksissa on enemmän kuin tervetullutta. Aikaa on molempien kysymysten parissa varmaan perjantaihin.
Huomenna hierojalle! Jee!
Mulla on tosi paha lättäjalka. Ja jos en käytä lenkkareissa tukipohjallisia, menee nilkka ja sen kanssa polvi väärään asentoon ja polviin alkaa sattua. Siksi mulle on tehty jo jostain 90-luvun alusta tukipohjallisia, joita olen käyttänyt koriskengissä, lenkkareissa ja salikengissä. Yleensä noi pohjalliset kestävät mun käytössä hyvinä pari vuotta. Nyt olin kuitenkin ollut melkoisen saamaton, ja edelliset pohjalliset on tehty noin 5 vuotta sitten. Siltä ne näyttävätkin:
 |
| Ei ne vielä paljoa halkeilleet... |
Fyssari naureskeli noille, mutta sanoi, että on tuo tukiosa (oranssi osa pohjaa) edelleen ihan kova, vaikka muuten pohjalliset alkavat olla aika entiset. Eli on noista jotain hyötyä ollut vielä eilisellä lenkilläkin. Ennen vanhaan, kun pohjallisiin liimattiin erilaisia kiilapaloja, ne laskivat ajan mittaan. Eipä enää. Niin se kehitys kehittyy.
Pohjallisia valmistaa useampikin firma, mutta mulla on Sidaksen pohjalliset, joiden tekemiseen käytetään Podiatech-menetelmää. Se on niin huisin salainen menetelmä, että edes fyssari ei tiennyt, mitä stufaa jöllöpussien sisällä on. Mutta idea on tällainen: Ensin jöllöpusseihin puhallellaan pörisevällä koneella ilmaa ja ne tasoitetaan. Sitten lättäjalkainen läski astahtaa jöllöpussien päälle, ja pusseista päästellään ilmaa sen verran pois, että jalat uppoavat noihin jöllöihin. Jöllöjen päällä pitää pyrkiä seisomaan silleen, että paino on tasaisesti varpailla ja kannoilla.
 |
| Pohjallisentekokoneen jöllötyynyt. Kuva tuolta |
Sitten fyssari asettaa lättäjalat oikeaan asentoon ja muokkaa jöllöä siten, että se tukee jalkaa ja pitää sen siinä hyvässä asennossa. Sitten lättäjalkainen läski saa varovasti astua pois jöllispussien päältä. Jöllö jää asentoon.
Tämän jälkeen pohjalliset grillataan pehmeiksi. 90-luvulla tämä tehtiin ihan mikroaaltouunissa, mutta nykyään sitä varten on ihan oma vehje. Kun pohjalliset ovat pehmeät, ne lätkäistään jöllöpussien päälle ja muokataan niiden avulla. Sitten läski saa vielä hetkeksi asettaa lättäjalkansa siihen pinon päälimmäiseksi. Pohjallisia vielä hieman sivellään, että ne mukautuvat varmasti just MUN jaloille sopiviksi. Sen jälkeen odotellaan, että paketti jäähtyy ja länkytellään fyssarin kanssa mukavia.
 |
| Pohjallisgrillin kuva on tuolta |
Lopuksi pohjalliset irroitetaan jöllöpusseista, leikataan kenkään sopiviksi (mulla oli kahdet lenkkarit mukana) ja viimeiställään ne hiomalla reunat siisteiksi. Ja siinäpä se. Näin hienot tuli:
 |
| Kaari jalkapöytään vaikka väkisin |
Aamulla ennen fyssaria kävin uimassa 1500m. Eka verrailin 700 m, sitten uiskentelin vähän 50m vetoja eri nopeuksilla ja lopussa palauttelin. Nyt illemmalla kävin ensin hiihtelemässä pari rundia (parissa kohdassa oikaisten) urkkapuistossa pertsaa ja sen jälkeen ajoin pohjallisia sisään köpöttelemällä 4,6 km.
Kinesioteipit loppuivat tänään. Yksi elämäni suurimmista kysymyksistä onkin nyt, mitä värejä hankin seuraavaksi. Toinen suuri mysteerio on, pitäisikö minun käydä sunnuntaina häviämässä HelTri cupin eka osakilpailu eli 400 metrin uinti. Minä en oikeasti tiedä vielä vastausta kumpaankaan, joten mielipidevaikuttaminen kommenttiboksissa on enemmän kuin tervetullutta. Aikaa on molempien kysymysten parissa varmaan perjantaihin.
Huomenna hierojalle! Jee!
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Viikko oli taas sit siinä
Näemmä postasin viimeksi viikko sitten. Hupsista. Kerrotaanpa sitten vaikka, miten tämä viikko meni.
Piti tehdä kova treeniviikko. Kyllä mä teinkin kaikki suunnitellut treenini, ja olin jo perjantaina ja lauantaina aika puhki, mutta yllätyin siitä, miten vähän ajallisesti jumppailuihin meni aikaa: 7 h 37 min. Luulin oikeasti, että olisin saanut heittämällä 10h kasaan. Mutta ehkä se on kesän juttu se. Kesällä tulee pyöräiltyä töihin, ja muutenkin fillarilenkeillä kuluu enemmän aikaa kuin spinningeissä, joten tunteja kertyy ihan vahingossa. Eli jos haluan saada paljon tunteja kasaan just nyt, ne pitänee tehdä lenkkeilemällä (tai hiihtämällä). Ensi viikolla voisikin koettaa sitä, koska tarkoitus olisi osallistua parin viikon kuluttua talven vikaan Aktia-juoksuun. Eli ensi viikolla voin siis vielä lompsotella menemään oikein huolella ja sitten seuraavalla voi vaikka herkistellä eli relata.
Sinänsä reenailu meni suunnitelmien mukaan, koska vaikka sunnuntain uimatreenit oli peruttu, sain uintikertoja kokoon kaksi kuten juoksulenkkejä ja spinujakin. Lisäksi kävin punttiksella kahdesti ja säbätreeneissä kerran. Kestoja pitäisi siis vain kasvattaa ensi viikolle.
Venyttelytavoitekin täyttyi, kun venyin 1h 26 min ja pilatesrullailin 10 min. Rullailu ei muuten satu enää niin paljoa kuin joulukuussa. Voisikohan siitä päätellä, että siitä on ollut jotain hyötyä, eikä ruhoni ole enää niin totaalijumissa kuin ennen? Leukoja tuli vedeltyä yhteensä vain 69 kpl, mikä on vähän vähän.
Viikon kovimmat treenit olivat keskiviikon spinning ja torstain lenksukka, jolla koetin osan kilsoista juosta melkein kisavauhtia. Aika kivuttomasti meni. Tosin ne kilsat, joita en mitenkään yrittänyt juosta kovaa, menivätkin sitten aikas hiljaa. Koska kaikki varmaan kuolevat saada tietää vauhtini per kilsa, jaan tämän tiedon teille nätissä Garminin tarjoamassa taulukossa:
Piti tehdä kova treeniviikko. Kyllä mä teinkin kaikki suunnitellut treenini, ja olin jo perjantaina ja lauantaina aika puhki, mutta yllätyin siitä, miten vähän ajallisesti jumppailuihin meni aikaa: 7 h 37 min. Luulin oikeasti, että olisin saanut heittämällä 10h kasaan. Mutta ehkä se on kesän juttu se. Kesällä tulee pyöräiltyä töihin, ja muutenkin fillarilenkeillä kuluu enemmän aikaa kuin spinningeissä, joten tunteja kertyy ihan vahingossa. Eli jos haluan saada paljon tunteja kasaan just nyt, ne pitänee tehdä lenkkeilemällä (tai hiihtämällä). Ensi viikolla voisikin koettaa sitä, koska tarkoitus olisi osallistua parin viikon kuluttua talven vikaan Aktia-juoksuun. Eli ensi viikolla voin siis vielä lompsotella menemään oikein huolella ja sitten seuraavalla voi vaikka herkistellä eli relata.
Sinänsä reenailu meni suunnitelmien mukaan, koska vaikka sunnuntain uimatreenit oli peruttu, sain uintikertoja kokoon kaksi kuten juoksulenkkejä ja spinujakin. Lisäksi kävin punttiksella kahdesti ja säbätreeneissä kerran. Kestoja pitäisi siis vain kasvattaa ensi viikolle.
Venyttelytavoitekin täyttyi, kun venyin 1h 26 min ja pilatesrullailin 10 min. Rullailu ei muuten satu enää niin paljoa kuin joulukuussa. Voisikohan siitä päätellä, että siitä on ollut jotain hyötyä, eikä ruhoni ole enää niin totaalijumissa kuin ennen? Leukoja tuli vedeltyä yhteensä vain 69 kpl, mikä on vähän vähän.
Viikon kovimmat treenit olivat keskiviikon spinning ja torstain lenksukka, jolla koetin osan kilsoista juosta melkein kisavauhtia. Aika kivuttomasti meni. Tosin ne kilsat, joita en mitenkään yrittänyt juosta kovaa, menivätkin sitten aikas hiljaa. Koska kaikki varmaan kuolevat saada tietää vauhtini per kilsa, jaan tämän tiedon teille nätissä Garminin tarjoamassa taulukossa:
Viides kilsa on mennyt about (no, ei ihan kyl) sitä vauhtia, jota pitäisi jaksaa painella parin viikon päästä koko matka. Nuo ekat kilsat olivat vain lämmittelyä, ja kisoissakin meinaan toki lämpätä ennen varsinaista suoritusta. En ole kamalan huolissani ainakaan vielä, koska ainakin ennen olen kisatilanteessa saanut itsestäni aina vähän enemmän irti. Eikä torstaina tosiaan tuntunut ollenkaan pahalta. Olisi kyllä hitsin kivaa päästä jo alle sen 55 minuutin, mistä olen jo jonkin aikaa unelmoinut. Sitten voisi alkaa unelmoida 50 minuutin haamurajan alituksesta.
Pannaas nyt sitten ensi viikolle oikein ylväs 3 tunnin juoksutavoite: kaksi 45 minuutin ja yksi 1,5 tunnin lenkki tänne kiitos. Spinnata voisin sitten 2 tuntia, mutta uinnissa en suorita aikaa vaan matkaa: 3 km eli 1,5 km kerrallaan. Tunnin treeneissä tulee tehtyä enempi, mutta aamu-uinneissa en oikein tahdo jaksaa uiskennella pidempään. Jos mä nyt haluaisin saada sen 10h kasaan, niin punttista ja säbää pitäisi tehdä tuohon päälle sitten melkein 4h. Saas nähdä, kuinka ämmän käy.
Siinä olikin sitten lukuja kerrakseen. Miten niin tää on insinöörin blogi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)