 |
| Opastaulu |
 |
| Lenkkeilijä sillalla |
 |
| Joki |
 |
| Silta / pitkospuusysteemi |
 |
| Hassuja aitatolppasetiä |
 | ||||
| Toinen opastaulu |
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Lenkillä Pappilanniemessä
Olen jopa onnistunut lenkkeilemään täällä Sodankylässä. Tähän mennessä olen käynyt lenkillä kolmesti, ja kohta menen vielä kerran. Meinasin lusmuta, mutta onneksi eräs sattumalta tapaamani vanha koristuttu brassaili lounaalla olleensa lenkillä, niin minullekin tuli sisäinen pakko mennä edes pienelle lenkille.
Lenkkimaisemat ovat täällä ihan kivat. Olen juossut joka kerta Pappilanniemen kuntopolkua ympäri. Se ei ole kovin pitkä (olikohan 1,3 km tms), mutta kyllähän sitä matkaa kertyy, kun sitä porhaltaa ympäri useamman kerran.
Ekalla kerralla juoksin sen ympäri kolmesti ja tokalla kahdesti siten, että toka kiekka oli vauhtileikittelyä. Välillä pitää tehdä intervallitreenejä, että saa maitohapot liikkeelle. Viime kerta oli kaikkein lystikkäin, koska silloin ensinnäkin vaihdoin katsontakantaa elämään ja kiersin kuntopolkua eri suuntaan. Sen lisäksi kuntopolkua kiersi myös toinen nainen, ja otin tavoitteekseni olla aina pidemmällä, kun tulemme toisiamme vastaan ja että minun pitää juosta lenkkiä ympäri kauemmin kuin hän. Voitin.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Xtremee
Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, on firmastamme lähdössä Rokua Geopark Challengeen edustusjoukkue, johon itsekin kuulun. Sen sivutuotteena minulla on toinenkin blogi., johon jumppailustani alan länkyttää eli tiimimme blogi. Osittain jutut voivat olla varmaan vähän päällekkäisiä, mutta koetan vähän edes ottaa aiheisiin eri katsontakannan, jos samasta asiasta päädyn kirjoittelemaan.
Ja tuonne xtremeen kirjoittelevat myös Sami ja Tommi. Toivottavasti ainakin.
Ja tuonne xtremeen kirjoittelevat myös Sami ja Tommi. Toivottavasti ainakin.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Veri guud
Terkkuja Sodankylästä! Olen täällä lämmittelykesälomalla leffafestarien talkoolaisena. Tulin tänne tänään ja palaan kotiin ensi viikon tiistaina. Otin lenkkarit mukaan, joten ihan löböilyksi ei pitäisi viikon mennä.
Olin viikko sitten maanantaina mittauttamassa veren kuvani. Verimikroskopia on joku ihan oikea tieteen laji. Ainakin nämä minutkin mitanneet tyypit ovat saaneet hommaan ihan TEKES-rahoitusta. Siinä siis otetaan sormen päästä muutama pisara näytteitä lasilevylle, annetaan pisaroiden kuivahtaa, ja sitten tiirataan niitä mikroskoopilla. Enemmän verimikroskopiasta voi lukea osoitteesta vapaa.info.
Minun vereni on 84,3% puhdasta. Tuossa analyysissa on listattu 12 epätasapainotilaa: raskasmetallit, kilpirauhasen liikatoiminta, magnesiumpuutos, imusuoniston kuormitus, sukupuolielinten epätasapaino, lisämunuaisten stressi, kalsiumpuutos, suoliston toksisuus, vatsanalueen elinten kuormitus, maksan kuormitustila, alkava rappeutumistila ja systemaattinen hajoamistila. Minulla oli noista magnesiumin puutosta ja imusuoniston kuormitusta. Webbisivuilta löytyvä pikaverianalyysin tulkintaraportti kertoo niistä näin:
Magnesiumpuutos (Magnesium Deficiency) [Veriarvot: S-Kol, fS-Kol-HDL, fS-Kol-LDL ja S-Mg]
Näkyy yhtenä tai useana koholla olevina tai poispyyhittyinä vaaleampina alueina tai rakkuloina veripisaran keskivaiheilla. Katsotaan kuvaavan verenkierron epätasapainotiloja, matalaa tai korkeaa verenpainetta, korkeaa kolesterolia tai lihaskramppeja johtuen magnesiumsuolojen puutteesta. Magnesiumia saa merisuolasta, savesta, raakakaakaosta, soijasta, täysjyväviljoista, pähkinöistä, vihreistä vihanneksista, omenasta, viikunoista, persikoista ja aprikooseista. Magnesiumia hävittää alkoholin käyttö sekä sellaisen maidon juonti, johon on lisätty D-vitamiinia. Magnesiumia voit tankata esim. teelusikallisella merisuolaa ja savea liuotettuna litraan vettä kerran päivässä. Jos teelusikallinen tuntuu olevan liikaa, voit aloittaa neljäsosa teelusikallisella ja edetä pikku hiljaa. Pöytäsuola NaCl kannattaa jättää pois, koska siinä on vain kahta alkuainetta. Seltin- ja Pan-suolat eivät myöskään auta, koska ne sisältävät vain 5 mineraalia.
Lymfaattisen järjestelmän ja/tai hartioiden, niskan, kurkun tai pohkeiden ongelmat (Lymphatic, Bone and/or Shoulder, Neck, Throat, Calves or Forearms Challenge) [Veriarvot: L-Lymf ja B-Lymf]
Proteiinimassakuvioita näkyy lähellä veripisaran ulkoreunaa systemaattisesti tai paikallisesti. Liittyy lymfaattisen järjestelmän eli imusuoniston ongelmiin, turvonneisiin tai arkoihin imurauhasiin, liikunnan puutteeseen tai liian kovaan liikuntaan; kipeään kurkkuun tai niskaan; kipuun pohkeissa tai käsivarsissa. Voit esim. harrastaa venyttelyä ja voimistelua, tanssia, käydä lymfahieronnassa tai hyppiä kevyesti trampoliinilla. Laulaminen avaa kurkun ja rintalastan aluetta. Niska- ja kurkkukipuihin voidaan vaikuttaa mustikoita ja mustaviinimarjoja syömällä.
Eli minun pitäisi juoda suola-savivettä ja kiskoa vihanneksia. Tai tehdä sitä enemmän, koska kyllä minä noin jo teenkin. Lymfaattisen järjestelmäni ongelmat eivät varmaan johdu liikunnan puutteesta. Tämä festariviikko saattaa tehdä siis ihan hyvää, kun tulee varmaan väkisinkin otettua kevyemmin. Tosin täällä mulla ei ole lehtivihreää ja savea mukana. Eikä edes merisuolaa. Mutta syön just pähkinöitä ja viinirypäleitä.
Olin viikko sitten maanantaina mittauttamassa veren kuvani. Verimikroskopia on joku ihan oikea tieteen laji. Ainakin nämä minutkin mitanneet tyypit ovat saaneet hommaan ihan TEKES-rahoitusta. Siinä siis otetaan sormen päästä muutama pisara näytteitä lasilevylle, annetaan pisaroiden kuivahtaa, ja sitten tiirataan niitä mikroskoopilla. Enemmän verimikroskopiasta voi lukea osoitteesta vapaa.info.
 |
| Mun verta |
Minun vereni on 84,3% puhdasta. Tuossa analyysissa on listattu 12 epätasapainotilaa: raskasmetallit, kilpirauhasen liikatoiminta, magnesiumpuutos, imusuoniston kuormitus, sukupuolielinten epätasapaino, lisämunuaisten stressi, kalsiumpuutos, suoliston toksisuus, vatsanalueen elinten kuormitus, maksan kuormitustila, alkava rappeutumistila ja systemaattinen hajoamistila. Minulla oli noista magnesiumin puutosta ja imusuoniston kuormitusta. Webbisivuilta löytyvä pikaverianalyysin tulkintaraportti kertoo niistä näin:
Magnesiumpuutos (Magnesium Deficiency) [Veriarvot: S-Kol, fS-Kol-HDL, fS-Kol-LDL ja S-Mg]
Näkyy yhtenä tai useana koholla olevina tai poispyyhittyinä vaaleampina alueina tai rakkuloina veripisaran keskivaiheilla. Katsotaan kuvaavan verenkierron epätasapainotiloja, matalaa tai korkeaa verenpainetta, korkeaa kolesterolia tai lihaskramppeja johtuen magnesiumsuolojen puutteesta. Magnesiumia saa merisuolasta, savesta, raakakaakaosta, soijasta, täysjyväviljoista, pähkinöistä, vihreistä vihanneksista, omenasta, viikunoista, persikoista ja aprikooseista. Magnesiumia hävittää alkoholin käyttö sekä sellaisen maidon juonti, johon on lisätty D-vitamiinia. Magnesiumia voit tankata esim. teelusikallisella merisuolaa ja savea liuotettuna litraan vettä kerran päivässä. Jos teelusikallinen tuntuu olevan liikaa, voit aloittaa neljäsosa teelusikallisella ja edetä pikku hiljaa. Pöytäsuola NaCl kannattaa jättää pois, koska siinä on vain kahta alkuainetta. Seltin- ja Pan-suolat eivät myöskään auta, koska ne sisältävät vain 5 mineraalia.
Lymfaattisen järjestelmän ja/tai hartioiden, niskan, kurkun tai pohkeiden ongelmat (Lymphatic, Bone and/or Shoulder, Neck, Throat, Calves or Forearms Challenge) [Veriarvot: L-Lymf ja B-Lymf]
Proteiinimassakuvioita näkyy lähellä veripisaran ulkoreunaa systemaattisesti tai paikallisesti. Liittyy lymfaattisen järjestelmän eli imusuoniston ongelmiin, turvonneisiin tai arkoihin imurauhasiin, liikunnan puutteeseen tai liian kovaan liikuntaan; kipeään kurkkuun tai niskaan; kipuun pohkeissa tai käsivarsissa. Voit esim. harrastaa venyttelyä ja voimistelua, tanssia, käydä lymfahieronnassa tai hyppiä kevyesti trampoliinilla. Laulaminen avaa kurkun ja rintalastan aluetta. Niska- ja kurkkukipuihin voidaan vaikuttaa mustikoita ja mustaviinimarjoja syömällä.
Eli minun pitäisi juoda suola-savivettä ja kiskoa vihanneksia. Tai tehdä sitä enemmän, koska kyllä minä noin jo teenkin. Lymfaattisen järjestelmäni ongelmat eivät varmaan johdu liikunnan puutteesta. Tämä festariviikko saattaa tehdä siis ihan hyvää, kun tulee varmaan väkisinkin otettua kevyemmin. Tosin täällä mulla ei ole lehtivihreää ja savea mukana. Eikä edes merisuolaa. Mutta syön just pähkinöitä ja viinirypäleitä.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Vetisen viikon loppu
Koska keskiviikkona ei tullut uitua vaan puntattua, niin kostoksi uin torstaina kahdesti: aamulla hallissa ja illalla Kuusijärvessä. Perjantaina en ollut uimassa. Olin spinningissä. Lauantaina kävin aamusella treenaamassa rullaluistelua ja sen päälle vedin pikaisen salitreenin.
Olen rullaluistellut viimeksi muistaakseni vuonna 1999. Sain silloin siskolta sen exän rullaluistimet vaihtokaupassa fillaria vastaan (kannattaa muuten turvakaivertaa fillari: se vaihtovaluutta on palautunut vorostelun jäljiltä jo kahdesti). Ne luikkarit olivat minulle vähän isot, joten luistelu jäi, kun luikkareista tuli rakkoja, ja en jaksanut ostaa uusia.
Nyt sain taas käsiini ilmaiset luikkarit, kun kaverini Iiro ei saanut omiaan kaupaksi kirpparilla. Harmittavasti nuokin ovat minulle isot. Kokeilin jopa tukipohjallisten kanssa, mutta silti ne hölskyivät. Katselin tänään jo netistä uusia. Mietin, että menenkö ihan kauppaan vai ostanko käytetyt. Tekisi mieli vähän kyllä säästää, kun on tullut törsättyä jumpparoinaan niin hitosti.
Miksi minulla on sitten niin hurja tarve opetella taas rullaluistelemaan? No siksi, kun menen edustamaan firmaamme Rokua Geopark Challengeen, ja siellä pitää luistella. Ja kun olen matkassa kahden 190-senttisen nylkyn kanssa, niin olisi suotavaa, että tekniikka on edes kunnossa. Mutta noilla jättiluikkareilla ja useammalla sukalla mennään ennen kuin saan uudet luikkarit hyppysiini.
Positiivista luistelussa oli se, että pysyin pystyssä. Ja toivon, että vauhdin puute johtui lähinnä siitä, että luikkarit hölskyivät jaloissa. Sinänsä homma ei eroa kamalasti luisteluhiihdosta, joten se palasi selkäytimestä muistiin varsin vähällä treenillä. Tosin minä vetelin vasta Vermon parkkipaikkaa ympäri. Mäkeen en uskaltautunut, kun luistimien jarrupala oli aika finaalissa. Huomasin myös, etten osaa sirklata. Mutta sitä ei varmaan tarvitsekaan osata. :)
Lauantaina iltapäivällä siirryin mökille viemään kissaa hoitoon, ja käytin samalla sijainnin Päijänteen rannalla hyväkseni ja kävin uimassa. Päijänne oli vielä melkoisen vilpakka, joten märkäpuku tuli tarpeeseen. Lauantaina uin futispelien välissä 800m (kaksi kertaa naapurin venepoijulle ja takaisin) ja sunnuntaina noin 1 kilometrin. Sunnuntaina veden lämpötila haittasi jostain syystä enemmän: meinasi välillä henki salpautua ja vauhti hyytyi tokalla kiekalla poijulle aika pahasti. Siksi kolmas keikka oli vain puolimatkaan. Mutta tästäkin voidaan repiä jotain hyvää: Vantaan triathlonin 500m pitäisi mennä heittämällä - varsinkin kun Kuusijärvi on suorastaan lämmin verrattuna Päijänteeseen. Ja muutenkin alan tottua avoveteen ja pystyn suunnistamisen lisäksi keskittymään myös uinnin tekniikkaan. Eli elokuun olympiamatkan 1,5 kilsaakaan ei tunnu enää mahdottomalta. Huomenna olisi vielä avovesiuintikoulu, ja sitten uiminen saa riittää vähäksi aikaa.
Isi otti musta vähän kuvia vedessä. Yksi niistä päätyi oikein profiiliinkin. Ja pari muuta yhtään hyvää sitten kuvitukseksi tähän.
 |
| Uin muuten stadilaisten juomavedessä! |
Nyt sain taas käsiini ilmaiset luikkarit, kun kaverini Iiro ei saanut omiaan kaupaksi kirpparilla. Harmittavasti nuokin ovat minulle isot. Kokeilin jopa tukipohjallisten kanssa, mutta silti ne hölskyivät. Katselin tänään jo netistä uusia. Mietin, että menenkö ihan kauppaan vai ostanko käytetyt. Tekisi mieli vähän kyllä säästää, kun on tullut törsättyä jumpparoinaan niin hitosti.
Miksi minulla on sitten niin hurja tarve opetella taas rullaluistelemaan? No siksi, kun menen edustamaan firmaamme Rokua Geopark Challengeen, ja siellä pitää luistella. Ja kun olen matkassa kahden 190-senttisen nylkyn kanssa, niin olisi suotavaa, että tekniikka on edes kunnossa. Mutta noilla jättiluikkareilla ja useammalla sukalla mennään ennen kuin saan uudet luikkarit hyppysiini.
Positiivista luistelussa oli se, että pysyin pystyssä. Ja toivon, että vauhdin puute johtui lähinnä siitä, että luikkarit hölskyivät jaloissa. Sinänsä homma ei eroa kamalasti luisteluhiihdosta, joten se palasi selkäytimestä muistiin varsin vähällä treenillä. Tosin minä vetelin vasta Vermon parkkipaikkaa ympäri. Mäkeen en uskaltautunut, kun luistimien jarrupala oli aika finaalissa. Huomasin myös, etten osaa sirklata. Mutta sitä ei varmaan tarvitsekaan osata. :)
 |
| Pitäis ostaa pinkki uimalakki. Punainen on huono eikä sovi pukuun. |
Lauantaina iltapäivällä siirryin mökille viemään kissaa hoitoon, ja käytin samalla sijainnin Päijänteen rannalla hyväkseni ja kävin uimassa. Päijänne oli vielä melkoisen vilpakka, joten märkäpuku tuli tarpeeseen. Lauantaina uin futispelien välissä 800m (kaksi kertaa naapurin venepoijulle ja takaisin) ja sunnuntaina noin 1 kilometrin. Sunnuntaina veden lämpötila haittasi jostain syystä enemmän: meinasi välillä henki salpautua ja vauhti hyytyi tokalla kiekalla poijulle aika pahasti. Siksi kolmas keikka oli vain puolimatkaan. Mutta tästäkin voidaan repiä jotain hyvää: Vantaan triathlonin 500m pitäisi mennä heittämällä - varsinkin kun Kuusijärvi on suorastaan lämmin verrattuna Päijänteeseen. Ja muutenkin alan tottua avoveteen ja pystyn suunnistamisen lisäksi keskittymään myös uinnin tekniikkaan. Eli elokuun olympiamatkan 1,5 kilsaakaan ei tunnu enää mahdottomalta. Huomenna olisi vielä avovesiuintikoulu, ja sitten uiminen saa riittää vähäksi aikaa.
Isi otti musta vähän kuvia vedessä. Yksi niistä päätyi oikein profiiliinkin. Ja pari muuta yhtään hyvää sitten kuvitukseksi tähän.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Lapcream loppuarviot
Nyt olisi lopputuomion aika Lapcream-testeistä. Kuten arvelinkin, niin mitään mullistavaa ei tapahtunut. Tosin en minä juurikaan jaksanut tsemppailla ruokavalionkaan kanssa. Pitäisi kyllä tehdä se ihan muutenkin. Inga ehdotteli tänään aamusalin jälkeen taas paastoa. Koska minulla on koko kesä täyteenbuukattu kaikenmaailman sporttitapahtumaa, olen itse kallistumassa enemmän detoxiin. Pitänee googlailla semmoisista kuureista enemmän.
Mutta siis Lapcreamiin. Hannamari kyseli ja minäpä vastaan:
1. Ovatko oireesi tässä vaiheessa hellittäneet / pahentuneet?
Paska tosiaan lensi koko koivu-uutteen nauttimisen ajan, mutta suolen toiminta normalisoitui, kun pullo tyhjeni. Oloni ei ole ollut mitenkään erikoisemmin puhtaan oloinen eikä painossa ole havaittavissa muutoksia. Selluliitin määrässäkään en huomaa eroa. Ja lihaskipujakin sain aikaan siankärsämön käytön vikalla viikolla edellisen sunnuntain triathlontreeneistä ja pesiksestä. Syytän itse asiassa pesistä, koska en kovinkaan usein juokse täysiä. Ja vikalla viikolla ovat tosiaan reidet olleet jumissa. Polvi on yhtä rikki kuin ennenkin. Ei siihen auta kuin kinesioteippaus. :) Ja pH ei tippunut. Ylläri. Ei se vaan muutu.
2. Millaisia vaikutuksia olet huomannut koko testausajan alusta sen loppuun saakka?
No se suolen toiminta on ollut selkein. Janokin on ollut ehkä normaalia enemmän, mutta joko totuin siihen juomistahtiin tai sitten se vähän hellitti loppua kohden. Muuten en ole mitään luvattua vaikutusta huomannut. Tai mistä minä edelleenkään tiedän, olisivatko lihakseni olleet kipeinä enemmän, jos en olisi nauttinut siankärsämöä. En kyllä usko.
3. Oletko tuloksiin pettynyt vai tyytyväinen?
En ole pettynyt, koska en olettanutkaan mitään ihmeitä tapahtuvan. Mutta koska mitään ei oikein tapahtunut, niin en minä nyt kauhean tyytyväinenkään ole.
4. Voisitko kuvitella käyttäväsi tuotetta jatkossa?
En, koska en koe saaneeni kummastakaan tuotteesta mitään hyötyä. Ei sellaisesta viitsisi maksaa.
5. Vastasivatko tuotteet odotuksiasi?
Valitettavasti kyllä. :) En siis odottanut mitään, mutta ihan avoimin mielin kokeilin. Tai sikäli tuotteet yllättivät positiivisesti, koska ne eivät maistuneet pahalta. Tosi moni hyvää tekevä asia (kuten vaikka maca tai MSM) maistuu ihan kamalalta.
6. Kerro testaustunnelmistasi vapaamuotoisesti
Aamulla heitin ruokalusikallisen koivu-uutetta ja 8 tippaa siankärsämöuutetta kannulliseen vettä, mitä sitten pullotin mukaan töihin, join aamutreeneissä tai iltapäivällä kotiin tultuani. Aika usein sotkin veteen vielä sitruunaa ja merisuolaa. Eli nauttiminen oli kyllä ihan vaivatonta.
Alussa tsekkailin oloani innolla ja mietin, mahtaisiko jotain tapahtua. Mutta kun mitään kasvanutta vessassakäyntitiheyttä kummoisempaa ei ilmaantunut, niin kyllästyin kuulostelemaan kehoani ja painoin normaaliin malliin eteenpäin.
Testaus ei siin haitannut arkea ollenkaan, mutta eipä se kauheasti antanutkaan. Mutta kaikkea uutta on aina kiva kokeilla. Harmi, kun koivu-uute oli vuotanut korjekuoreen, niin sitä ei riittänyt enää viimeiselle testiviikolle.
Hannamari ohjeisti saatekirjeessä, että tuloksia voi saada nopeasti, mutta se vaatii radikaaleja muutoksia sekä ruokavaliossa että muussa elämässä. Pelkät tipat eivät siis välttämättä riitä. No shit? Tuleepa mieleeni sellainen hieno sana kuin placebo... :)
Mutta siis Lapcreamiin. Hannamari kyseli ja minäpä vastaan:
1. Ovatko oireesi tässä vaiheessa hellittäneet / pahentuneet?
Paska tosiaan lensi koko koivu-uutteen nauttimisen ajan, mutta suolen toiminta normalisoitui, kun pullo tyhjeni. Oloni ei ole ollut mitenkään erikoisemmin puhtaan oloinen eikä painossa ole havaittavissa muutoksia. Selluliitin määrässäkään en huomaa eroa. Ja lihaskipujakin sain aikaan siankärsämön käytön vikalla viikolla edellisen sunnuntain triathlontreeneistä ja pesiksestä. Syytän itse asiassa pesistä, koska en kovinkaan usein juokse täysiä. Ja vikalla viikolla ovat tosiaan reidet olleet jumissa. Polvi on yhtä rikki kuin ennenkin. Ei siihen auta kuin kinesioteippaus. :) Ja pH ei tippunut. Ylläri. Ei se vaan muutu.
2. Millaisia vaikutuksia olet huomannut koko testausajan alusta sen loppuun saakka?
No se suolen toiminta on ollut selkein. Janokin on ollut ehkä normaalia enemmän, mutta joko totuin siihen juomistahtiin tai sitten se vähän hellitti loppua kohden. Muuten en ole mitään luvattua vaikutusta huomannut. Tai mistä minä edelleenkään tiedän, olisivatko lihakseni olleet kipeinä enemmän, jos en olisi nauttinut siankärsämöä. En kyllä usko.
3. Oletko tuloksiin pettynyt vai tyytyväinen?
En ole pettynyt, koska en olettanutkaan mitään ihmeitä tapahtuvan. Mutta koska mitään ei oikein tapahtunut, niin en minä nyt kauhean tyytyväinenkään ole.
4. Voisitko kuvitella käyttäväsi tuotetta jatkossa?
En, koska en koe saaneeni kummastakaan tuotteesta mitään hyötyä. Ei sellaisesta viitsisi maksaa.
5. Vastasivatko tuotteet odotuksiasi?
Valitettavasti kyllä. :) En siis odottanut mitään, mutta ihan avoimin mielin kokeilin. Tai sikäli tuotteet yllättivät positiivisesti, koska ne eivät maistuneet pahalta. Tosi moni hyvää tekevä asia (kuten vaikka maca tai MSM) maistuu ihan kamalalta.
6. Kerro testaustunnelmistasi vapaamuotoisesti
Aamulla heitin ruokalusikallisen koivu-uutetta ja 8 tippaa siankärsämöuutetta kannulliseen vettä, mitä sitten pullotin mukaan töihin, join aamutreeneissä tai iltapäivällä kotiin tultuani. Aika usein sotkin veteen vielä sitruunaa ja merisuolaa. Eli nauttiminen oli kyllä ihan vaivatonta.
Alussa tsekkailin oloani innolla ja mietin, mahtaisiko jotain tapahtua. Mutta kun mitään kasvanutta vessassakäyntitiheyttä kummoisempaa ei ilmaantunut, niin kyllästyin kuulostelemaan kehoani ja painoin normaaliin malliin eteenpäin.
Testaus ei siin haitannut arkea ollenkaan, mutta eipä se kauheasti antanutkaan. Mutta kaikkea uutta on aina kiva kokeilla. Harmi, kun koivu-uute oli vuotanut korjekuoreen, niin sitä ei riittänyt enää viimeiselle testiviikolle.
Hannamari ohjeisti saatekirjeessä, että tuloksia voi saada nopeasti, mutta se vaatii radikaaleja muutoksia sekä ruokavaliossa että muussa elämässä. Pelkät tipat eivät siis välttämättä riitä. No shit? Tuleepa mieleeni sellainen hieno sana kuin placebo... :)
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Molskis ja loiskis!
Nyt on menossa vetinen viikko. Se alkoi lauantaina, kun kävin ihka ekaa kertaa Mäkelänrinteen uimahallissa opettamassa kaverille vaparia. Märskyn liikuntakeskus on siitä hauska paikka, että se oli koko minun lukioni ajan rehtorimme märkä uni. Minä olen siis käynyt lukioni Mäkelänrinteen urheilulukiossa, ja tosiaan suunnilleen koko lukioni ajan haettin lupia ja suunniteltiin sitä hallikompleksia - ja reksimme Sepi mainitsi asian joka ikisessä juhlapuheessaan. Kun Seppo otti uimahallin puheeksi meidän lakkiaisissamme, kaikki abit nousivat seisomaan ja alkoivat taputtaa. Mutta tuosta on siis jo 14 vuotta... Mutta tosiaan eipä ole aikaisemmin tullut Mäkelänrinteessä käytyä.
Opettaminen on aika vaikeaa. Helppoa oli näyttää harjoitteita, joita olin itse tehnyt, mutta kun toisella oli ongelma, jota mulla ei ole koskaan ollut, niin oli hiton vaikeaa keksiä, miten siitä pääsee eroon. Ja sekin on vaikeaa, kun koettaa katsoa, mitä toinen tekee väärin. Eli hatunnosto vaan kaikille valmentajille.
Eilen olin ekaa kertaa avovesimuimassa Vantaan Kuusijärvellä. Onneksi oli märkäpuku ja sen sisällä lämmintä vettä. Sitä siis kannettiin mukana sisältä ja kaadettiin kaula-aukosta sisään. Siten järvi ei tuntunut niin kylmältä. Vain varpaita vähän paleli. Ja alussa meinasi hengitys salpautua, kun kylmä vesi iski naamalle. Vähän niinku shokkireaktiona tai jotain. Elilisissä treeneissä vedettiin koko kattaus, eli uinnin jälkeen pyöräiltiin vielä 16 km ja juostiin melkein 5 km. Ja juoksulenkillä juostiin vähän vetoja.
Tänään palasin Kuusijärvelle, koska minulla oli avovesiuintikurssi. Eli
takaisin polskimaan hyytävään veteen. Tänään tosin oli aurinkoinen
päivä, ja pintavesi oli suorastaan lämmintä. Mutta aika usein joku
polski edellä ja nostatti syvyydestä kylmät vedet minun naamalleni.
Avovedessä sitä tavallaan taantuu: minä unohdin ainakin keskittyä vartalonkiertoon, kun kaikki huomio meni siihen, että uin suoraan. Avovedessä kun ei ole sitä viivaa pohjassa, kuten altaassa, vaan välillä pitää kurkkia eteen ja katsoa, että kiintopiste pysyy edessä. Minä teen sen aina vasemman puolen hengityksellä. Minä hengitän joka kolmannella, eli vuorotellen molemmille puolille. Ja sitten joka kuudennella kurkkaan hengityksen jälkeen eteen. Ensin opettelin kurkkaamaan hengitysten välillä, mutta se menee sittenkin luontevammin siinä hengityksen yhteydessä.
Huomenna menen uimaan ihan vaan halliin, ja torstaina palaan taas Kuusijärvelle. Että kyllä tässä tulee polskittua lahnan lailla.
Kuvat ovat tältä päivältä.
 |
| Kuusijärven laituri |
Opettaminen on aika vaikeaa. Helppoa oli näyttää harjoitteita, joita olin itse tehnyt, mutta kun toisella oli ongelma, jota mulla ei ole koskaan ollut, niin oli hiton vaikeaa keksiä, miten siitä pääsee eroon. Ja sekin on vaikeaa, kun koettaa katsoa, mitä toinen tekee väärin. Eli hatunnosto vaan kaikille valmentajille.
 |
| Kinky kumiasu ja kortsu päässä |
Eilen olin ekaa kertaa avovesimuimassa Vantaan Kuusijärvellä. Onneksi oli märkäpuku ja sen sisällä lämmintä vettä. Sitä siis kannettiin mukana sisältä ja kaadettiin kaula-aukosta sisään. Siten järvi ei tuntunut niin kylmältä. Vain varpaita vähän paleli. Ja alussa meinasi hengitys salpautua, kun kylmä vesi iski naamalle. Vähän niinku shokkireaktiona tai jotain. Elilisissä treeneissä vedettiin koko kattaus, eli uinnin jälkeen pyöräiltiin vielä 16 km ja juostiin melkein 5 km. Ja juoksulenkillä juostiin vähän vetoja.
 |
| Starttitreeniä. Meitsi liiottelee etukumarassa punaisessa lakissa |
 |
| Lähtö on yhtä sulava kuin Baywatchissa |
Avovedessä sitä tavallaan taantuu: minä unohdin ainakin keskittyä vartalonkiertoon, kun kaikki huomio meni siihen, että uin suoraan. Avovedessä kun ei ole sitä viivaa pohjassa, kuten altaassa, vaan välillä pitää kurkkia eteen ja katsoa, että kiintopiste pysyy edessä. Minä teen sen aina vasemman puolen hengityksellä. Minä hengitän joka kolmannella, eli vuorotellen molemmille puolille. Ja sitten joka kuudennella kurkkaan hengityksen jälkeen eteen. Ensin opettelin kurkkaamaan hengitysten välillä, mutta se menee sittenkin luontevammin siinä hengityksen yhteydessä.
 |
| Loppuverkkaajat palaamassa rantaan |
Huomenna menen uimaan ihan vaan halliin, ja torstaina palaan taas Kuusijärvelle. Että kyllä tässä tulee polskittua lahnan lailla.
Kuvat ovat tältä päivältä.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Väsyneen naisen sovellustreeni
Heräsin aamulla aikaisin joko luonnostani tai sitten kissaan. En ole ihan varma. Ei mua kyllä enää nukuttanut, mutta kroppa oli tosi väsynyt. Makoilin sitten vartin punkassa ja mietin, että jaksanko salille virpomaan vai en. Lopulta perustelin itselleni saituudella, että on hyvä käyttää sitä salikorttia, kun siitä kerran maksaa. Että jos kävisi edes vähän crossailemassa ja venyttelemässä, jos ei bodata jaksa.
Koska mua laiskotti edelleen, kun salille pääsin (vaikka pyöräilin sinne kropanherättelymielessä kiertotietä), päätin ottaa vähän iisimmin ja soveltaa. En siis treenannut jalkoja. Vaikka mulle ei tullut Girosta lihakset kipeiksi, ovat jalat olleet koko viikon aika väsyneet.
Mitäs sitä sitten tuli tehtyä:
Ennen vanhaan olisin varmaan pakottautunut spinningiin tai tekemään ohjelmani mukaisen treenin. Nyt yritän kovasti kuunnella kroppaani ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Lisäksi en halunnut riehua tänään ihan kamalasti, koska menen töiden jälkeen hierojalle. 90 min setti. Ihanaa!
Koska mua laiskotti edelleen, kun salille pääsin (vaikka pyöräilin sinne kropanherättelymielessä kiertotietä), päätin ottaa vähän iisimmin ja soveltaa. En siis treenannut jalkoja. Vaikka mulle ei tullut Girosta lihakset kipeiksi, ovat jalat olleet koko viikon aika väsyneet.
Mitäs sitä sitten tuli tehtyä:
- Alkuverkka crossarilla 10 min
- hartiadippi 3x15 (avustuspainona 35 kg)
- avustetut leuanvedot 6+5+4 (avustuspainona 35 kg)
- kulmasoutu käsipainoilla 3x20x7kg
- pystypunnerrus käsipainoilla 3x20x6kg
- torture twist 3x30s
- jalkojen nosto lattialla 3x10
- selät lattialla (keskityin, etten jännitä pakaroita) 3x10
- tasapainoliikkeitä bosulla
Ennen vanhaan olisin varmaan pakottautunut spinningiin tai tekemään ohjelmani mukaisen treenin. Nyt yritän kovasti kuunnella kroppaani ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Lisäksi en halunnut riehua tänään ihan kamalasti, koska menen töiden jälkeen hierojalle. 90 min setti. Ihanaa!
Tilaa:
Kommentit (Atom)