Kevätrogassa

Vaikka jalat olivatkin ihan jumissa lauantain polkujuoksentelusta, lähdimme Supersuunnistajan kanssa sunnuntaina heti aamusta reippaina Vantaalle rogaamaan. Pihkaniskat järkkäsivät Kevätrogan Petikon metsissä. Ja kyllähän sitä nyt aina kaksi tuntia juosta jaksaa. Not.

Yksi monista vesiesteistä

Kisassa oli liukuva lähtö: kartat sai alkaen klo 10 ja lähteä piti viimeistään klo 11. Me saavuimme mestoille vähän kympin jälkeen ja pääsimme liikkeelle vähän puolen jälkeen. Suunnittelu oli siis hyvin tehokasta. Kävimme me sentään hieman keskustelua siitä, mikä on realistinen kilometrimäärä osittain lumisessa metsässä ilman hankikantoa. Suostuin lopulta 11 km reittiin, mutta en kyllä uskonut hetkeäkään, että ehtisimme kartan eteläosiin.

Rasti leimattu ja kohti seuraavaa!

Oman pikantin lisän joukkuetyöskentelyymme toi se, että puhuimme kisassa keskenämme ruotsia. Meillä on tapana pitää kerran viikossa ruotsinkielinen päivä, jotta minunkin ruotsini olisi jätteflytande. En ollut ajatellut kisaa ollenkaan, kun jätin ruotsin puhumisen sunnuntaille ajatuksella "silloin ollaan eniten yhdessä niin on aikaa puhuakin". No, hyvin ymmärrettiin, ja sainpahan vähän kertausta suunnistussanastostakin.

Kiroilun hoidin kyllä suomeksi, koska se ei yksinkertaisesti ole niin ilmaisuvoimaista på svenska. Eniten kirosanoja tarvittiin eräällä avohakkuualueella, jolla oli melkein hankikanto mutta ei kuitenkaan: mikään ei ole niin raivostuttavaa, kun upota hankeen reittä myöten noin joka kolmannella askeleella.

Minäkin leimasin yhden rastin, että pääsin kuvaan.

Alussa minulla oli hieman stressaantunut fiilis, koska mietin, pitäisikö sittenkin koettaa ehtiä rymistellä koko 11 km reitti ja juosta kieli vyön alla aina, kun siihen suinkin kykenisin. Joskus sen helvetin esikartanoiden avohakkuualueen jälkeen päätin, että no ei helvetissä pitäisi, ja välitön zen-olotila valtasi mieleni. Sen jälkeen olinkin paljon paremmalla tuulella, vaikka jouduinkin vielä kahlailemaan kinoksissa, sutimaan mutaisella pellolla ja väistelemään lähes uintisyvyisiä lätäköitä.

Taas löytyi yksi!

Lopulta juoksimme melkein 9 km, mikä oli kuitenkin enemmän kuin minun ehdottamani 8 km. Maaliin ehdimme melkein puoli minuuttia ennen 2 tunnin aikarajaa, joten suoritus oli jokseenkin optimi. Tuloksissa 65 pistettämme riitti sijalle 68/121. Mutta hei! Eipä varmaan olleet puolenvälin paremmalla puolella olijat edellisenä päivänä polkujuoksemassa! Joten oltiin me aika kovia.